Paljon porkkanakakkua

Porkkanakakku on ihanaa. Fariinisokerilla leivottu ja kanelilla sekä kardemummalla maustettu porkkanakakku myös maistuu yllättävän jouluiselta, eli sopii kutakuinkin tähän sesonkiin.

Resepti ei ole omani, vaan kopioitu Mau!kkaasta ruokablogista.

Muutin kuitenkin määrän isolle joukolle sopivaksi, lisäsin kardemummaa ja jatkoin kuorrutetta hieman margariinilla ja tomusokerilla. Kahdesta pellillisestä tuli 72 ihan kunnollisen kokoista porkkanaleivosta. Eli jos haluat tehdä normaalikokoisen kakun, niin löydät sen ainemäärät edellä olevan linkin takaa. Tästä tulee kaksi uunipellillistä porkkanaleivoksia ja vielä ohut kakku 24 cm:n vuokaan.

Porkkanakakku säilyy ilman kuorrutetta useita päiviä huoneenlämmössä. Kakkupohja kannattaakin tehdä pari päivää ennen tarjoamista, jolloin se mehevöityy.

Resepti on munaton ja pohjan voi helposti tehdä kokonaan maidottomana. 

Pohja
13,5 dl hyvin hienoa porkkanaraastetta (hieman vajaa 2 kg porkkanoita)
10,5 dl fariinisokeria
6 dl rypsiöljyä
4,5 dl maitoa tai vettä
16,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
4,5 tl ruokasoodaa
4,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2 rkl kanelia
1 rkl kardemummaa

Kuorrute
250 g margariinia
5 dl tomusokeria
5 tl vaniljasokeria
2:n sitruunan mehu
400 g maustamatonta tuorejuustoa

Mittaa porkkanaraaste melko tiiviiksi puristettuna.

Sekoita yhdessä kulhossa fariinisokeri, rypsiöljy ja maito (tai vesi).

Sekoita toisessa (isossa) kulhossa kuivat aineet.

Kaada sokeri-öljy-maitoseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon porkkanaraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia (paistoaika on sopiva pellille leivotulle kakkupohjalle). Kokeile kypsyyttä puutikulla - kakkupohja on kypsä, kun taikinaa ei tartu tikkuun. Voit kokeilla myös kädellä, tuntuuko pohja kiinteältä.

Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Tee kuorrute: Vatkaa ensin margariini, tomusokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu tasaiseksi kreemiksi. Vatkaa sitten joukkoon tuorejuusto. Näin varmistat sen, että voi sekoittuu kunnolla eikä kuorrute juoksetu.

Mikromukibrownie

Törmäsin netissä "mikromukibrownien" reseptiin, ja sitähän piti testata heti. Ja tehdä seuraavana päivänä oma, parannettu, versio.

Alkuperäisellä ohjeella tuli ihan liian iso kakku, joten pienensin ainemääriä. Vaihdoin myös kaakaojauheen tummaan suklaaseen, koska se nyt vain on parempaa.

Mutta pidemmittä puheitta: helpoin "leivos"/"kakku" ikinä. (Varoitus: Resepti saattaa olla turmiollinen, koska tällä tavoin äkillinen kakkuhimo on tyydytettävissä muutamassa minuutissa.)

20 g tummaa suklaata (voi korvata n. 3 rkl:lla kaakaojauhetta)
1 rkl rypsiöljyä
2 (tasaista) ruokalusikallista vehnäjauhoa
2 (tasaista) ruokalusikallista sokeria
ripaus suolaa
4 rkl vettä

Paloittele suklaa mukiin. Sulata sitä mikrossa pienellä teholla n. minuutin-puolentoista pätkissä ja sekoittele välillä.

Sekoita suklaan joukkoon ensin öljy, sitten jauhot, sokeri ja suola. 

Lisää sitten vesi ja sekoita tasaiseksi. Taikina saa olla melko löysää/juoksevahkoa.

Mikrota n. minuutti täydellä teholla. Brownie saa jäädä hieman pehmeäksi (raa'aksi) keskeltä. Heitä kuppiin vielä pala vaniljajäätelöä ja jäisiä vadelmia. Anna niiden sulaa hieman kuuman kakun päällä.

Voilà.

EDIT: Kommenteissa tuli hyvä vinkki laittaa taikinaan pari tippaa vanilja-aromia. Kannattaa kokeilla! Kokeilin myös suunnilleen puolittaa sokerin määrän (laitoin siis hieman kukkurallisen ruokalusikallisen), ja mielestäni lopputulos oli ihan tarpeeksi makea lisukkeiden kera.

Kun pipari lähtee lapasesta

Minun piti tehdä jouluksi jokin sellainen pieni ja yksinkertainen piparkakkulinna tai pikemminkin torni ja lohikäärme (vanha tuttu Pieni Vaaleanpunainen), mutta sitten löysinkin kivat valmiit kaavat vähän isompaan linnaan Ruokatiedon sivuilta, josta kaavat voi ladata pdf-tiedostona. Ja kuinkas sitten kävikään. Jotta linnasta ei olisi tullut liian tavanomainen, tein sinne riekkumaan vielä Nyan Cat -hahmon sateenkaarineen (jos et tiedä, mistä on kyse, niin kato googlesta).

Taikinaohjeena käytin tätä. Oikein hyvä perusohje, kun halusin mausteista ja maustepippuria sisältävää piparia. Taikina oli hyvää myös raakana syötynä, mikä on mielestäni erittäin tärkeä ominaisuus piparkakkutaikinassa. Merkittävä prosenttiosuus nimittäin katoaa parempiin suihin ennen leipomista.

Em. ohjeella tulee tarpeeksi taikinaa yhteen linnaan sillä oletuksella, että syöt taikinaa aika paljon ja teet ohuita paloja.

Piparit on koristeltu pikeerillä, joka on nopeasti kovettuvaa tomusokeri-munanvalkuaiskuorrutetta. Pikeerin tekeminen on helppoa, ja netti on täynnä ohjeita. Jotkut väittävät, että valkoinen pikeeri saattaa kellastua, mutta uskon sen johtuvan monissa ohjeissa olevasta sitruunamehusta. Oma pikeerini ei kellastunut, kun käytin siinä sitruunan sijasta tavallista etikkaa.

Linna on koottu sulatetulla sokerilla, koska pikeerillä kokoaminen olisi ollut mielestäni turhan hidasta. Toisen kerroksen tasanne ja "talo-osa" (jossa isot ikkunat) on kuitenkin kiinnitetty pikeerillä, koska ne lepäävät painollaan alimman kerroksen päällä. Pienet tornit kiinnitin taas sokerilla, koska halusin ne tukevasti paikoilleen.

Lohikäärmeeseen otin mallia täältä, Nyan Catin mallina taas käytin tätä.

Koska pari linnan osaa meni päreiksi ennen kuin pääsin edes koristeluhommiin, niin tein toisen satsin taikinaa. Samalla päätin sitten leipaista vähän lisää Nyan Cateja kavereille annettaviksi sekä kissaparin kahtena kappaleena (varmuuden vuoksi, jos toinen olisi mennyt päin mäntyä).

Kissaparin mallina olivat lankoni ja kälyni kissat, ja toinen kappale menikin heille lahjaksi.

PS: pikeerin värjääminen mustaksi on aika kinkkinen juttu. Jos käyttää pelkkää elintarvikeväriä, niin sitä menee puoli purkillista. Ebeltä löytyy erilaisia vinkkejä värjäämiseen. Minulla ei kuitenkaan ollut hänen mainitsemiaan aineita, joten olin luova ja käytin pikeerin tummentamiseen kaakaojauhetta. Mustasta pikeeristäni tulikin aikamoista jankkia, mutta toki sitä olisi voinut ohentaa vedellä.

Valkosuklaa-karpalopikkuleivät

Tein puolikkaan satsin pähkinättömiä Nestle tollhouse cookieseja valkosuklaalla ja karpalolla höystettynä. Koemaistajien kommentit olivat: "ne pähkinälliset olivat parempia" ja "nää on aika pikkuleipämäisiä, tulee lusikkaleivät mieleen".

Hyvinhän nämäkin kauppansa tekivät, mutta karpalo-valkosuklaayhdistelmä saattaisi toimia paremmin toisenlaisen keksitaikinan kanssa. Jokin rapeampi, ehkäpä kaurainen taikina olisi varmaan ihan loistava, eli sellainen on siis kehitettävä/etsittävä!

Valkosuklaa ja karpalo ovat niin makeita, että sokerin määrää kannatta vähentää. Eli näihin kekseihin tuli vain 1 dl fariinisokeria + vajaa puoli desiä tavallista sokeria.

Valkosuklaata (Lidlin) tuli puolikkaan ohjeen mukainen määrä ja kuivattuja karpaloita vähän pienittynä 1 1/2 dl.

Nestle Tollhouse Cookies

Amerikkalaistyyliset cookiesit ovat hekumaa alusta loppuun: jo taikina on ihanaa – osa siitä katoaakin parempiin suihin leipoessa – ja valmiit, hieman pehmeät pikkuleivät ovat koukuttavan hyviä, erityisesti pähkinäisinä.

Sitä paitsi tällaiset pikkuleivät ovat tosi nopeita ja helppoja valmistaa. Ainoastaan suklaan ja pähkinöiden/muiden sattumien pilkkominen vie hieman aikaa, mutta muuten taikina sekoittuu hetkessä, ja keksit paistuvat nopeasti. 

Törmäsin tähän ohjeeseen Pastanjauhantaa-blogia selatessani. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti, joka jäi minulla vakiokäyttöön.

Jos olet pähkinäallergikko tai et pidä pähkinöistä, ne voi korvata esim. rusinoilla, kuivatuilla marjoilla (vaikkapa karpaloilla) tai kuivatuilla taateleilla (tai sitten käytä tätä ohjetta). Vain mielikuvitus on rajana. Kannattaa tosin muistaa, että nämä vaihtoehtoiset sattumat ovat makeampia kuin pähkinät, joten pieni sokerin vähentäminen saattaa olla paikallaan.

Suklaana olen tähän mennessä käyttänyt Ikean tummaa suklaata (yllättävän hyvää ollakseen lähes ilmaista ja sopii myös leivontaan!) ja Fazerin sinistä suunnilleen suhteessa 2/3 tummaa ja 1/3 maitosuklaata tai puolet ja puolet. Kannattaa käyttää hyvää suklaata, sellaista, josta pitää itse eniten. Pähkinöistä kekseihin sopivat mielestäni parhaiten hasselpähkinät, mutta tämä on jälleen makuasia. Aion jossain vaiheessa kokeilla myös yhdistelmää valkosuklaa-karpalo, joka on ihan varmasti mahdottoman ihanaa.

Ohjeen mittayksiköt on muunnettu amerikkalaisista, joten määrät ovat vähän hassuja. Cookieseja tehdessä ainemäärien kanssa ei ole ihan niin tarkkaa, joten ei haittaa, jos et saa mitattua aivan eksaktisti esim. 1,8 dl:aa – kunhan on sinne päin.



Cookies


n. 50-60 kpl

1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
220 g huoneenlämmössä pehmennyttä voita
1,8 dl hienosokeria
1,8 dl fariinisokeria
2,4 dl rouheasti pilkottuja pähkinöitä
4,8 dl yhtä rouheita suklaanpaloja tai muita sattumia, esim. suklaakarkkeja
1 tl vaniljauutetta
5,4 dl vehnäjauhoja
2 isoa kananmunaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen.

Rouhi pähkinät (esim. hasselpähkinät n. neljään osaan) ja pilko suklaa (itse paloittelen suklaapalan 4-6 osaan) terävällä veitsellä.

Yhdistä jauhot, sooda ja sattumat yhdessä kulhossa. 

Toisessa kulhossa vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan. Sekoita sitten joukkoon vaniljauute ja suola.

Sekoita joukkoon jauhot sattumineen.

Tee taikinasta leivinpaperille pieniä kekoja esim. ruokalusikan avulla. Keksit leviävät paistettaessa.

Paista 9-11 minuuttia. Minulla 9 minuuttia riitti hyvin. Keksien kuuluu jäädä pehmeiksi, eli ei kannata paistaa liikaa.

Koska suklaa sulaa paistettaessa, keksit ovat parhaimmillaan kunnolla jäähtyneinä, kun suklaa on uudelleen kiinteytynyt.

Suklaapikkuleivät

Teen aivan liian harvoin pikkuleipiä, cookieseja, keksejä tai mitä ne nyt ovat. Pikkuleivät ovat hyviä ja lähes idioottivarmoja: sekoita ja paista, siinä se. Eli tästä lähtien lupaan tehdä useammin keksejä.

Törmäsin tähän suklaamurupikkuleipien reseptiin eräällä nettifoorumilla. Sovelsin ohjetta hieman, koska minulla ei ollut kaikkia aineita – juoksevan margariinin asemesta käytin voita, rypsiöljyä ja vettä ja fariinisokerin asemesta intiaanisokeria. Tämä on hyvä perusohje, jota voi muuntaa mieleisekseen esim. lisäämällä pähkinöitä tai kuivattuja marjoja/hedelmiä.

PS. Tsekkaa myös tämä resepti. 

N. 50 pikkuleipää

3 dl voisulaa tai 1 dl voisulaa + 1 dl rypsiöljyä + 0,5 dl vettä (alkuperäisessä ohjeessa 3 dl juoksevaa margariinia)
2,5 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
6–8 dl jauhoja
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
300 g suklaata (esim. 200 g tummaa ja 100 g maitosuklaata tai toisinpäin)

Leikkaa suklaa terävällä veitsellä rouheiksi paloiksi. Leikkasin jokaisen suklaapalan neljään tai kuuteen osaan.

Sekoita hyvin rasva, sokeri, fariinisokeri ja kananmunat.

Lisää jauhot, sooda, vaniljasokeri ja suola. Lisää lopuksi suklaapalat ja sekoita hyvin.

Nostele taikinasta lusikalla nokareita leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 8–10 minuuttia. Keksit saavat jäädä keskeltä pehmeiksi.

Laskiaspullat

Laskiaispullia pitää syödä liikaa ainakin kerran vuodessa, koska pullan, kermavaahdon ja mantelimassan/hillon yhdistelmä nyt vain on vastustamaton. (Mutta älä vain herran tähden syö kolmea pullaa putkeen, älä ainakaan näitä valtavia pulliaisia! Siitä tulee paha olo.)

Tee annos pullataikinaa. Anna kohota ohjeen mukaan. Pyörittele taikinasta pullia – tästä annoksesta tulee 16 isoa pullaa. Kohota kunnolla ennen paistamista. Voit koristella pullat munalla voitelemisen jälkeen joko raesokerilla tai mantelilastuilla. Paista 225 asteessa 15 minuuttia.

Pullat valmiina leikattaviksi ja täytettäviksi. 

Halkaise pullat ja koverra hieman sisusta pois.

Jos täytät pullat mantelimassalla, niin sekoita mantelimassa ja poiskoverrettu pullan sisus ja notkista maidolla tai vedellä. Mantelitäyte näyttää lähinnä kaurapuurolta. Mantelimassalla täyttäminen on kuulemma suomenruotsalainen tapa. Minä pidän tästä täytteestä enemmän kuin hillosta, mutta minulla onkin rantaruotsalaisia sukujuuria...

Lopuksi täytä pulla mantelimassalla tai hillolla ja laita väliin liikaa kermavaahtoa. Laskiaispullaa syödessä kermaa kuuluu olla korvissa ja kyynärpäissä asti.

Erittäin manteliset Runebergin tortut

Runebergin päivän viettäminen on minulle vain tekosyy leipoa sesonkileivonnaisten klassikkoa: kansallisrunoilijan nimeä kantavia torttuja. Jos olet manteliallergikko, voit lopettaa lukemisen tähän, sillä näissä kaunokaisissa ei mantelia säästellä. Mantelintuoksuisten runebergien resepti on peräisin äidiltäni, mutta reseptin varsinainen alkuperä on hämärän peitossa.

Tortut eivät kaipaa kostutusta, vaan ne mehustuvat itsestään, kun niitä pitää suljetussa muovirasiassa yön yli. Ne ovatkin parhaimmillaan vasta seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Ne myös säilyvät useita päiviä - teoriassa, sillä käytännössä ne tulevat aina syödyiksi hyvin nopeasti.

Torttutaikina on erittäin helppotekoinen, sanoisin suorastaan pomminvarma. Annoksesta tulee n. 20 pientä torttua (jos tekee esim. normaalikokoisiin paperivuokiin) tai kahdeksan kuvassa näkyvää isoa torttua. Kokeilin ensimmäistä kertaa isojen tötterötorttujen tekemistä, kun bongasin Iloleipurilta niiden paistamiseen sopivan silikonivuoan. Vuokakokeilu ei ollut ihan täydellinen menestys, sillä ensimmäinen satsi jäi sisältä vähän pehmeäksi - isommat tortut kun vaativat huomattavasti pitemmän kypsymisajan, mutta tällöin ongelmaksi muodostuu päällisen ja pohjan liiallinen ruskistuminen. Voi olla, että seuraavalla kerralla kokeilen pienentää uunin lämpöä hieman ja kypsennän torttuja pitempään. Kuvassa etualalla näkyvä kartiomainen torttu on tehty isolla/syvällä muffinivuoalla; ko. vuoassa tortut kypsyivät hieman nopeammin.

200 g voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
2 dl mantelilastuja hienoksi murustettuina tai mantelijauhetta
2 dl piparinmuruja (murustaminen on helpointa tehdä yleiskoneella)
1 tl jauhettua kardemummaa
1-2 tl manteliaromia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sitten voivaahdon joukkoon (älä kuitenkaan vatkaa). Sekoita lopuksi joukkoon manteliaromi ja maistele taikinaa: manteli saa maistua läpi, mutta aromi ei saa olla pistävä.

Jaa taikina vuokiin ja tasoita torttujen päälliset. Vuokia ei tarvitse voidella, sillä taikina on rasvaista. Paista pieniä torttuja 200 asteessa uunin alatasolla 10-15 minuuttia ja isoja keskitasolla 25 minuuttia (voi olla syytä pienentää lämpötilaa).

Anna torttujen jäähtyä. Pane jokaisen tortun päälle reilu nokare vadelmahilloa tai -marmeladia ja tee rengas tomusokeri-vesikuorrutteella (tee tahkeaa kuorrutetta, laita se muovipussiin ja leikkaa kulma auki). Tortut voi pakastaa ilman päällisiä.

Ambivalentit bebet

Minulla on ambivalentti, suorastaan perverssi, suhde joihinkin leivoksiin. Suklaakakkufiksaatiostanihan olen jo avautunut aiemmin.

Bebet ovat ällöttäviä. Ne ovat kammottavan makeita ja voisia ja kermaisia. Bebet ovat ihania. Niissä yhdistyy taivaallisen makea ja täydellisen samettinen täyte mureaan pohjaan ja vaaleanpunaiseen - tämä on oikeasti tärkeää! - sokerivesikuorrutukseen. Ne ovat keino päästä taivaan porteille ilman seksiä tai suklaata. Eli pitihän niiden tekemistä kokeilla, kun resepti sattui silmään Kinuskikissan blogissa (Isun bebet - jos haluatte kunnon vaihekuvia, niin sinne, mars!) (Muuten, olenko koko blogiurani aikana viitannut kertaakaan kehenkään toiseen blogistiin?) Mutta en voinut olla mestaroimatta tätäkään reseptiä hieman, koska olen aina halunnut bebeni vadelmahillolla ja minun teki myös mieli raikastaa kuorrutetta sitruunamehulla.

Lopputuloksena oli leivoksia, jotka peittosivat konditoriatekeleet mennen tullen ja upposivat yleisöön kuin veitsi voihin. Yleisö eli roolipeliporukka on muuten leipurointini kannalta ensiarvoisen tärkeä asia: leipoisin varmaan puolet tai jopa kaksi kolmannesta vähemmän, jos en voisi syöttää tekeleitäni itseni lisäksi jollekulle muullekin kuin miehelleni. Niin että pojat, kiitos siitä, että olette olemassa! Let them eat cake!

Kamalan ihanat bebet
25-30 kpl

Pohja:
200 g huoneenlämpöistä voita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
4 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:
3 1/2 rkl sokeria
4 tl perunajauhoa (perunatärkkelystä)
1 3/4 dl kuohukermaa
2 keltuaista
175 g huoneenlämpöistä voita
2 tl vaniljasokeria

Vadelmamarmeladia tai hilloa

Kuorrute:
4 dl tomusokeria (kannattaa varata ylimääräistä)
2 rkl vettä ja 2 rkl sitruunamehua (tai 4 rkl vettä)
punaista elintarvikeväriä
nonparelleja

Valmista pohjat: Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja jauhot n. 1 dl kerrallaan. Älä vatkaa liikaa jauhoja lisätessäsi. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Käytin pohjien paistamiseen normaalikokoisia muffinipeltejä, koska en omista pieniä leivosvuokia. Toinen pelleistä oli metallinen ja toinen silikoninen. Metallinen (ks. kuva) osoittautui paremmaksi, koska siinä pohjat eivät kohonneet niin helposti keskeltä.

Kuva lainattu täältä.

Tee taikinasta pieniä palloja ja painele ne vuokiin niin, että taikinan reunat ulottuvat suunnilleen "kupin" reunan puoleen väliin (vähän yli). Taikina saa olla aika ohutta, sillä se kohoaa hieman uunissa ja reunat laskeutuvat vähän. Ensimmäisten kuppien täyttäminen voi olla vähän hakemista, mutta hommaan löytää nopeasti tuntuman. Ennen paistamista pistele pohjiin muutama reikä cocktailtikulla (estää kohoamista). Pinnoitettuja tai silikonisia muffinipeltejä ei tarvitse voidella, koska taikina on tarpeeksi rasvaista itsessään.

Paista pohjia uunin keski- tai ylätasolla n. 10-12 minuuttia eli kunnes reunat saavat aivan aavistuksen väriä. Jos pohjat kohoavat kuperiksi, voit painaltaa niitä varovasti juuri uunista ottamisen jälkeen. 

Anna pohjien jäähtyä hetken aikaa (10-15 min.) ennen kuin kumoat ne. Minun muffinipelleistäni pohjat irtosivat varsin helposti ilman mitään vippaskonsteja. Pohjien pitää olla kumotessa lämpimiä, etteivät ne jämähdä peltiin kiinni. 

Tee täyte: Sekoita kattilassa sokeri ja perunajauhot. Lisää kuohukerma ja keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna vispilällä sekoitellen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Sen ei tosiaan tarvitse muuta kuin pulpahtaa, sillä se sakenee silmänräpäyksessä. Älä pelästy, vaikka kiisselisi olisi paksua kuin liisteri, keltaista ja kokkareista! Minä meinasin säikähtää, mutta ei se ollut juoksettunutta, vaan vatkaantui aivan tasaiseksi. Jäähdytä kiisseli vaikkapa pitämällä kattilaa kylmässä vedessä.

Vatkaa voi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kiisseli ja vaniljasokeri. Tuloksena on vaalea, samettinen ja löysähkö, mutta silti kuohkea seos. 

Täytä pohjat: Levitä pohjalle nokare vadelmamarmeladia ja siihen päälle ruokalusikalla kunnon klöntti täytettä. Kuvan leivoksissa on vähän liikaa täytettä, koska ne ovat ensimmäiset täyttämäni ja jouduin toteamaan täytteen määrän rajallisuuden ja tasaamaan sitä. Tasoita täyte lusikalla.

Anna täytteen jähmettyä jääkaapissa. Lopuksi valmista kuorrute (kuorrutetta voi tarvita enemmänkin kuin ohje sanoo). Sekoita vesi (ja sitruunamehu) ja tomusokeri tasaiseksi, värjää elintarvikevärillä. Kuorrute saa olla löysähköä, jotta se levittyy kauniisti. Kuorrutteen levittäminen lusikalla oli hankalaa, joten käytin pakastepussia, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Aloitin keskeltä ja "piirsin" spiraalia kuorrutteella. Tasoittelin lopuksi mahdolliset kolot ja reunan yli valuneen kuorrutteen. Ripottele kuorrutteen päälle nonparelleja. Kuorrute ei jähmety kokonaan, koska se ei sisällä munanvalkuaista.

Säilytä leivokset jääkaapissa. Ne voi myös pakastaa.

The art of making pulla

Pullan teko ei ole salatiedettä, mutta kaikilta se ei silti onnistu. Minulta homma alkoi luistaa, kun sain vähän neuvoja äidiltäni ja sisäistin muutamia periaatteita.

Näin teet hyvää pullaa: 
1. Kaikki alkaa taikinasta. Köksässä meidät opetettiin tekemään pullaa taikinajuureen, mutta lopputulos ei ollut tyydyttävä. Kysyin äidiltä, mikä neuvoksi, ja hän sanoi: "Käytä Sunnuntai-jauhopaketin ohjetta, mutta kuivahiivan tilalla tuoretta." Sensei oli puhunut. Sillä ohjeella syntyi hyvä pulla. Mutta ei siinä kaikki.

2. Vaivaa taikinaa kunnolla, sillä vaivaaminen tekee rakenteen. Vaivaa ainakin 15–20 minuuttia – käsittääkseni taikinaa ei voi vaivata pilalle. Minä suosin käsin vaivaamista, koska tällöin taikinaan saa tuntuman.

3. Pulla ei ole kevytruokaa. Piste. Käytä voita. Älä myöskään pihistele sokerin määrässä, vaan noudata ohjetta, sillä hiiva syö sokeria ja taikinan makeus vähenee kohotessa. Jos teet laskiaispullia, käytä nesteenä kulutusmaitoa.

4. Älä lisää taikinaan liikaa jauhoja. Liian löysää taikinaa on vähän hankala käsitellä, mutta liian kiinteä on pilalla. Jos olet epävarma, mittaa jauhot ja aloita alimmasta ohjeessa mainitusta määrästä. Löysähkökin taikina muuttuu vaivattaessa helpommaksi käsitellä – ei siis pidä pelästyä sitä, että taikina tarttuu aluksi käteen kuin tauti.

5. Anna valmiiden pullien kohota kunnolla ennen paistamista. Silloin ne eivät halkeile. Tämä on lähinnä esteettinen näkökohta, sillä halkeillut pulla maistuu ihan yhtä hyvältä.

Tässä vielä hieman muunneltu Sunnuntai-jauhopussin ohje
Noin 25 korvapuustia

5 dl vettä tai maitoa
50 g tuorehiivaa (korvapuusteihin riittää ihan hyvin 25 g)
1 muna
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa (vähän vähemmän, jos käytät suolapitoista voita)
13–15 dl erikoisvehnäjauhoja
150–200 g voita

Täyte:
n. 100 g voita
kanelia
sokeria

Lisäksi:
1 kananmuna voiteluun
raesokeria

Lämmitä maito tai vesi kädenlämpöiseksi (37-asteiseksi). Älä päästä liian lämpimäksi, koska hiiva ei kestä kuumuutta. Murenna joukkoon hiiva ja sekoita niin, että se liukenee. Sekoita nesteeseen muna, sokeri, kardemumma ja suola.

Lisää jauhoja vähitellen. Kun taikina on liian paksua sekoitettavaksi puuhaarukalla, ala sekoittaa sitä käsin. Taikina saa olla tässä vaiheessa vielä löysähköä. Vaivaa huoneenlämpöinen voi taikinaan. Jos tämä tekee taikinasta liian löysää, lisää vähän jauhoja. Vaivaa taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi (n. 20–30 minuuttia). Hyvin vaivattu taikina irtoaa sormista aika helposti.

Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa n. 40 minuuttia. Taikinan pitäisi kohota n. kaksinkertaiseksi.

Vaivaa kohonneesta taikinasta ilmakuplat pois. Jaa taikina kolmeen osaan. Kauli taikinapalat 30cm x 60 cm -kokoisiksi levyiksi jauhotetulla pöydällä. Leikkaa tarvittaessa reunat suoriksi. Sivele päälle (reilusti) voita, ripottele sokeria ja kanelia. Kääri levy rullaksi. Jätä saumakohta alle.

Leikkaa rullasta terävällä veitsellä vinottain paloja, jotka ovat leveämmältä puolelta 4–5 cm leveitä ja kapeammalta n. 2 cm. Nosta palat pystyyn kapeampi puoli ylöspäin. Paina peukaloilla pullan päältä taikina aivan pohjaan asti.

Nosta pullat uunipellille. Anna kohota liinan alla 30 minuuttia. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Ennen paistamista voitele pullat munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista keskitasolla 10–15 minuuttia. Vahdi pullia paistamisen loppupuolella.

Sitruksinen murokakku

Tämä viikon roolipelikakku oli  kuivakakku, joka ei ole yhtään kuiva. Kakku on kuulunut repertuaariini pitkään, koska se on tosi helppo ja nopea tehdä, mutta erittäin maukas ja raikas. En ole koskaan onnistunut sössimään tätä.

Alkuperäinen ohje on Maailman parhaat kakut -kirjasta, mutta olen lisännyt kakkuun sokerikuorrutuksen ja kostutan sitä vähän runsaammin kuin ohje sanoo.

Kakun aktiivinen valmistusaika on n. 1/2 tuntia, ja sen paistaminen vie 45 minuuttia. Yksinkertaiselle annokselle sopiva vuoka on 20-senttinen irtopohjavuoka. Kakku säilyy jääkaapissa noin viikon.

Kakkupohja
125 g voita
125 g (1 1/2 dl) sokeria
1 rkl hienoksi raastettua appelsiininkuorta
1 rkl hienoksi raastettua sitruunankuorta
2 munaa
125 g (2 dl) siivilöityjä vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl kuumaa vettä

Kostutus
puolikkaan sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
100 g (1 1/4 dl) sokeria

Kuorrute
4 rkl sitruunamehua
n. 2 dl tomusokeria

Hiero voi, sokeri, sitruunan ja appelsiinin kuoriraasteet kulhossa vaaleaksi ja kuohkeaksi (käytä sähkövatkainta). Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Jos taikina tuntuu juoksettuvan, lisää hiukan jauhoja toista munaa lisätessäsi.

Siivilöi jauhot ja leivinjauhe yhteen. Sekoita nämä taikinaan. Hämmennä lopuksi vesi joukkoon.

Lusikoi taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paista kakkua esilämmitetyssä uunissa 175 asteessa alatasolla n. 45 minuuttia tai kunnes kokeiltaessa tikkuun ei jää taikinaa.

Kun kakku on melkein paistunut, tee kostutusliemi. Pane mehut ja sokeri kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri on sulanut. Älä anna kiehua.

Kun olet ottanut kakun uunista, pistele sen pintaan paljon reikiä ohuella tikulla. Lusikoi puolet kostutusliemestä kakun päälle ja seisota 2-3 minuuttia (eli kunnes liemi on kunnolla imeytynyt). Kumoa kakku ritilälle ja poista vuoka. Pistele pintaan reikiä ja lusikoi loput liemestä päälle. Jäähdytä kakku.

Valmista kuorrute. Sekoita sitruunamehuun tomusokeria niin paljon, että seos on löysähköä (levittyy helposti kakun päälle ohuehkoksi kerrokseksi). Kaada kuorrute kakun päälle. Suosittelen käyttämään ritilää vielä tässäkin vaiheessa ja vasta sitten siirtämään kakun tarjoilulautaselle, koska kuorrutetta yleensä valuu kakun reunojen yli.

Kakku on parempaa, jos se saa maustua kylmässä ainakin pari tuntia ennen tarjoilemista.

Chili-pistaasibrowniet

Olen tehnyt joskus aikaisemmin chilillä ja pistaasipähkinöillä höystettyjä brownieita, mutta onnistuin hukkaamaan reseptin, joten jouduin säveltämään. Lähtökohtana toimi Fazerin Kolmen suklaan browniet (ohje löytyy täältä).

Syö pala, toinenkin, ja kuolet nuorempana, mutta onnellisena. Täydellinen tummapaahtoisen kahvin seuralainen.

200 g voita
200 g tummaa suklaa
3 munaa
3 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
65 g valkosuklaata
1 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä (reilu 100 g), mieluiten suolattomia
1 tai 2 punaista thaichiliä (mieluiten tuoretta, mutta kuivattukin käy)

Sulata tumma suklaa ja voi mikrossa matalalla teholla lyhyissä pätkissä (tai vesihauteessa). Jätä jäähtymään.

Kuori pistaasipähkinät ja mittaa ne. Leikkaa ne veitsellä karkeaksi rouheeksi. Rouhi valkosuklaa reiluiksi paloiksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna se ihan hienoksi.

Vatkaa munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon suklaa-voisula. Yhdistä jauhot ja kaakaojauhe ja siivilöi ne vaahtoon. Heitä sekaan vielä valkosuklaa, pistaasirouhe ja chili. Sekoita mahdollisimman vähän.

Vuoraa uuninkestävä suorakaiteen tai neliön muotoinen vuoka leivinpaperilla (halkaisija n. 20 cm). Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista 175-asteisessa uunissa n. puoli tuntia (uunista riippuen 30-40 minuuttia). "Kakku" on uunista otettaessa aika pehmeän oloinen, mutta se kiinteytyy jäähtyessään.

Anna leivoksen jäähtyä täysin. Leikkaa se sitten suorakaiteiksi tai kolmioiksi.

Brownie on tylyä tavaraa, joten kovin isoa palaa ei jaksa kerralla syödä. Yhdellä chilillä tulisuus jäi erittäin hennoksi, joten jos haluat vähän selvemmin erottuvaa chilisyyttä, lisää toinen.