lauantai 26. tammikuuta 2013

Punajuurikeitto ja fetajuustokerma


Tämä resepti oli Yhteishyvän ruokalehdessä jo joitakin kuukausia sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla sitä. Meillä oli ylimäärinen purkki smetanaa, joten käytimme sitä ranskankerman sijasta. Smetana on hieman tahkeampaa, joten sitä voi joutua ohentamaan hieman vedellä tai maidolla.

Ensiksi: fetajuustokerma oli aivan törkeän hyvää. Toiseksi: punajuuret voivat joskus olla pirullisia; tällä kertaa ne olivat hirmuisen kovia eivätkä meinanneet keittämälläkään pehmetä ikinä. Kolmanneksi: monien sosekeittoreseptien ongelmana on liiallinen neste; tässäkin kannattaa käyttää ensin vähän vähemmän nestettä ja sitten soseuttamisen jälkeen lisätä sitä, mikäli keitto on liian paksua.

Keiton ja lisukkeen yhdistelmä oli herkullinen ja niin hienostunut, että sopisi vähän paremmankin aterian alkuruoaksi.

Me vetelimme koko annoksen kaksin (hyvän patongin kanssa), mutta alkuruokana tämä riittää neljälle.

400 g punajuuria
3 perunaa (200 g)
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1 l kasvislientä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl timjamia
rouhittua mustapippuria
1/2 purkkia ranskankermaa tai smetanaa
(suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä erikseen, koska kasvisliemessä ja fetajuustokermassa on jo suolaa)

fetajuustokerma:
100 g fetaa
1/2 prk ranskankermaa tai smetanaa
1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
mustapippuria myllystä
(vettä tai maitoa ohentamiseen)

Kuori ja pilko punajuuret ja perunat. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipulia, kunnes se on pehmeää. Kuullota punajuuri- ja perunakuutioita, kunnes ne alkavat pehmetä.

Lisää kasvisliemi ja viinietikka. Keitä (teoriassa) 30 minuuttia (käytännössä voi mennä jopa 50 min.) eli kunnes punajuuret ovat pehmeitä.

Mausta, lisää ranskankerma tai smetana ja soseuta sauvasekoittimella.

Hienonna fetajuusto haarukalla. Sekoita joukkoon kerma, valkosipuli ja mustapippuria. Ohenna tarvittaessa, jos seos on liian kiinteää.

Tipauta nokare fetajuustokermaa keittoon ja tarjoile. 

Mikromukibrownie

Törmäsin netissä "mikromukibrownien" reseptiin, ja sitähän piti testata heti. Ja tehdä seuraavana päivänä oma, parannettu, versio.

Alkuperäisellä ohjeella tuli ihan liian iso kakku, joten pienensin ainemääriä. Vaihdoin myös kaakaojauheen tummaan suklaaseen, koska se nyt vain on parempaa.

Mutta pidemmittä puheitta: helpoin "leivos"/"kakku" ikinä. (Varoitus: Resepti saattaa olla turmiollinen, koska tällä tavoin äkillinen kakkuhimo on tyydytettävissä muutamassa minuutissa.)

20 g tummaa suklaata (voi korvata n. 3 rkl:lla kaakaojauhetta)
1 rkl rypsiöljyä
2 (tasaista) ruokalusikallista vehnäjauhoa
2 (tasaista) ruokalusikallista sokeria
ripaus suolaa
4 rkl vettä

Paloittele suklaa mukiin. Sulata sitä mikrossa pienellä teholla n. minuutin-puolentoista pätkissä ja sekoittele välillä.



Sekoita suklaan joukkoon ensin öljy, sitten jauhot, sokeri ja suola. 






Lisää sitten vesi ja sekoita tasaiseksi. Taikina saa olla melko löysää/juoksevahkoa.





Mikrota n. minuutti täydellä teholla. Brownie saa jäädä hieman pehmeäksi (raa'aksi) keskeltä. Heitä kuppiin vielä pala vaniljajäätelöä ja jäisiä vadelmia. Anna niiden sulaa hieman kuuman kakun päällä.


Voilà.

EDIT: Kommenteissa tuli hyvä vinkki laittaa taikinaan pari tippaa vanilja-aromia. Kannattaa kokeilla! Kokeilin myös suunnilleen puolittaa sokerin määrän (laitoin siis hieman kukkurallisen ruokalusikallisen), ja mielestäni lopputulos oli ihan tarpeeksi makea lisukkeiden kera.

torstai 3. tammikuuta 2013

Ruokaisaa uutta vuotta!

En tee uudenvuodenlupauksia, enkä varsinkaan blogia koskevia sellaisia. Aion päivittää tätä ihan yhtä laiskasti kuin tähänkin asti, jos siltä sattuu tuntumaan, tai sitten ahkerasti, jos koen olevani inspiroitunut.

Niin kauan kuin muistan lapsuudenperheessäni on ollut tapana syödä lammasta - tai siis karitsaa, luonnollisesti - uudenvuodenpäivänä. Hyvä perinne. Paistoimme siis lampaanviulun ihan kolmistaan (minä, mies ja Sötkylä). Siitä riittikin runsaasti syötävää kolmeksi päiväksi.

Viulun paistaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta pari vinkkiä kannattaa ottaa onkeensa:
- liha kannattaa putsata kunnolla, siis poistaa pinnalta kaikki rasva ja kalvot; lampaanrasva ei ole hyvää
- lihaa kannattaa paistamisen aikana valella melko ahkerasti.

Ideoita lihan valmistamiseen hain tällä kertaa täältä.


Rosmariinilla ja valkosipulilla maustettua lampaanviulua ja (viski)kastiketta

6-8 annosta

1 lampaanviulu, n. 2,5 kg
50 g voita
3-4 valkosipulinkynttä viipaloituna
3 laakerinlehteä
2 isoa shalottisipulia paloiteltuna
1 iso porkkana paloiteltuna
2 dl lihalientä
1 ruukku tuoretta rosmariinia
suolaa ja mustapippuria

Kastikkeeseen lisäksi:
n. 3 dl vettä
1 rkl vehnäjauhoa
1 dl ruoka- tai kuohukermaa
vähän tuoretta rosmariinia
(1 rkl savuista viskiä)
mustapippuria

Pistele puhdistettuun lampaanviuluun muutamia reikiä, joihin työnnät rosmariininoksia. Tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari.

Sulata voi paistinpannussa. Lisää valkosipuli ja paista, kunnes voi ruskistuu hieman. Älä ruskista valkosipulia liikaa.

Heitä lampaan seuraksi uunivuokaan laakerinlehdet, shalottisipulit ja porkkana. Lusikoi valkosipuli lampaan päälle ja kaada n. puolet voista perään. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kaada sitten paistin päälle loput voista, lisää uunivuokaan lihaliemi ja pienennä uunin lämpöä 150 asteeseen.

Paista viulua, kunnes sisälämpötila on 75 astetta. Valele välillä pannussa olevalla nesteellä. 

Kun liha on kypsää, suolaa ja pippuroi se. Lisäsin hyvin vähän suolaa myllystä, koska kastikkeesta tulee helposti aika suolainen (ja koska halusin, että myös vauva voi syödä lihaa). Kääri liha vetäytymään folioon. Kun liha saa vetäytyä rauhassa, suola imeytyy siihen hyvin.

Kaada uunipannuun jääneet vihannekset ja liemi kattilaan. Huuhtele pannu parilla-kolmella desillä vettä ja kaada tämäkin kattilaan, jotta saat kaikki maut talteen. Sekoita joukkoon vehnäjauho.

Keitä kastiketta n. 15 minuuttia, eli kunnes se on sakeutunut. Siivilöi kastike puhtaaseen kattilaan. Lisää kerma ja mahdollinen viski ja kuumenna. Mausta rosmariinilla ja pippurilla. Pelkkä paistinliemikastike ilman viskiäkin on hyvää - kaikkihan eivät tykkää alkoholijuoman mausta kastikkeessa.


Lammaspaisti tarjotaan (perinteisesti) valkosipuliperunoiden kanssa. Äitini tekee loistavia valkosipuliperunoita alusta asti, mutta minun täytyy tunnustaa olevani niin laiska, että käytän  pakasteperunoita. Ne eivät kyllä ole yhtään niin hyviä kuin ns. oikeista perunoista tehtynä, mutta ajavat asian tällaisissa vähemmän juhlallisissa yhteyksissä.