Vähemmän mutta parempaa - ruokamanifestini

Koska itse luen ruokablogeista lähinnä reseptit ja ruoanlaiton niksit, mutta en filosofisia pohdintoja, olen myös omassa blogissani pysytellyt niin sanotusti itse asiassa. Kuitenkin jälleen yhtä  painonhallintaa sivuavaa lehtijuttua lukiessani minulta meni kuppi nurin, ja päätin livetä linjauksestani.

"[N]yt teen vain yhden mutoksen, vaihdan kevytmaidon ja jogurtin rasvattomaksi", kirjoittaa professori Pertti Mustajoki Apteekin hyllyltä -lehdessä (2/2011).

Ei, ei ja ei! huudahdan, ja lopetan jutun lukemisen siihen.

Herra professori ajatteli siis samalla tehdä ruokailusta ilotonta, nimittäin rasvattomat tuotteet eivät yleensä maistu yhtään miltään, ja niiden suutuntumakin on monesti suorastaan epämiellyttävä. Esimerkiksi rasvaton luonnonjogurtti on tekstuuriltaan rakeista ja suuta kopristavan hapanta, koska siitä puuttuu rakennetta sileyttävä ja happamuutta tasoittava rasva (se vähäkin; nimittäin esim. Valion normaalissa A+ jogurtissa on kuitenkin vain 2,5 % rasvaa).

Kuva täältä

Miksi meille tyrkytetään joka suunnalta tätä samaa reseptiä painonhallintaan: älä syö rasvaa, niin laihdut? Miksi viesti on, että senkun syöt määrällisesti yhtä paljon kuin ennenkin, kunhan vain syöt rasvatonta? Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

En aio nyt lähteä  mukaan väittelyyn siitä, kumpi on vaarallisempaa, rasva vai sokeri. Minulla on kyllä asiasta henkilökohtainen näkemys, mutta se on alisteinen suuremmalle filosofialle, jonka mukaan oikea tie niin syömisessä kuin elämässä yleensäkin on kohtuus kaikessa.

Vaikka uskoisitkin siihen, että liika (eläin)rasva on pahasta, niin pysähdypä hetkeksi miettimään. Jos syöt vaikkapa aamiaiseksi pienen kupillisen 2,5-prosenttista jogurttia ja yhden ruisleivän parin täysrasvaisen juustoviipaleen kera, juot päivän aikana pari lasillista 1,5-prosenttista maitoa ja syöt lounaalla hieman lihaa, niin kuinka paljon luulet rasvattomampiin maitotuotteisiin siirtymisen helpottavan painonhallintaasi tai kuinka paljon luulet tämän rasvamäärän tukkivan verisuoniasi?

Entä kuinka paljon nautintoa vähän rasvaisempi jogurtti ja kunnon juusto tuovat?

 Kuva

Jos vastaat, että ruoka on poltto- eikä nautintoaine, niin et varmaan muutenkaan lue tätä blogia. Jos taas kuulut meihin nautiskelijoihin, jotka haluavat pitää painonsa kurissa (tai keventää itseään hieman), niin miten olisi ruokavalio, jonka nimi on vähemmän mutta parempaa ruokaa?

Tämän ruokavalion periaatteisiin kuuluu, että mikään ei ole kiellettyä, mutta epäterveellisiä herkkuja ja etenkin prosessoituja valmisruokia  nautitaan vain vähän ja harvoin. Voit syödä vaikka joka päivä suklaata, jos rajoitat kulutuksen kahteen palaan. Jos rakastat kermaa, niin ei pieni kermatilkka aamukahvissa johda turmioon.

Tietenkään kaikille tämä ei sovi, joten ymmärrän kyllä niitäkin, joille kieltäymys on ainoa tie autuuteen. Samoin olen tietoinen siitä, että iso painonpudotus vaatii jossain määrin erilaista ruokavaliota kuin pieni kevennys tai tietyssä painossa pysytteleminen. 

Olen huomannut, että rasva ja proteiini pitävät paremmin nälkää loitolla kuin nopeat hiilihydraatit. Sopiva määrä rasvaa ravinnossa saattaakin helpottaa painonhallintaa, kun näläntunne pysyy hallinnassa pidempään. Rasvan välttelyn sijasta kannattaakin kokeilla syödä lounaalla vähän vähemmän perunoita, ja jättää leipäviipale pois ja korvata ne salaatilla (johon tulee reilu loraus herkullista oliiviöljyä) ja syödä välipalaksi paljon hyviä rasvahappoja ja ravintoaineita sisältävä avokado.

Kuva

Ja kun nyt kerran on tuoreiden kotimaisten kasvisten ja marjojen paras sesonki, niin mikä olisikaan herkullisempaa (ja terveellisempää) kuin mehevistä kesäkasviksista valmistettu salaatti ja jälkiruoakana tarjoiltu pehmeä mansikkarahka. 

Tunnustus

Sain rispektiä Inkiväärihillolta jonkin aikaa sitten. Tattis!

Tunnustuksen saajan tehtävä on vastata seuraaviin kysymyksiin ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.

1. Koska aloitit blogin? Odotas, pakko luntata... Blogi lähti käyntiin 8.8.2010 kesäisellä juustokakulla.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee? Ruokaa ja herkuttelua. Yritän pysyä asialinjalla, eli pitää ylimääräisen löpinän minimissä: paljon reseptiä, vähän tarinointia. That's the way I like it.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden? Teen aika lailla fifty-fifty ruoanlaitto- ja leivontajuttuja. Useimmat ruokablogit ovat keskittyneet jompaan kumpaan. Mutta ei tämä minunkaan konseptini mitenkään vallankumouksellinen ole.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Olen harrastanut ruoanlaittoa pitkään, ja jostain se ajatus sitten tuli. Halusin jakaa muillekin eri keittokirjoista löytämiäni hyväksi havaittuja reseptejä, itse keksittyjä juttuja ja kokeiluja. Kakkujen tekemisestä innostuin vasta ihan hiljattain (2008), mutta innostuinkin kunnolla – ja kakkujahan on tosi kiva esitellä blogissa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Aina voi ottaa parempia valokuvia. Jos jaksaisi, niin vaihekuvat olisivat varmaan ihan jees, mutta ongelmanani on se, että unohdan aina ruoanlaiton tuoksinnassa ottaa niitä kuvia. Mutta siis muutenhan tämä on täydellinen. ;)

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille, satunnaisessa järjestyksessä:
1. Mau!kas ruokablogi – Kitinen on juustokakkuguru. Muutenkin tämä on yksi viitseliäimpiä ruokablogeja, joihin olen törmännyt: vaihekuvat ja hinnat annoksille – vau!
2. Herkkusuun lautasella – En ole tainnut vielä kokeilla yhtään Herkkusuun reseptiä, mutta blogi on inspiroiva.
3. Hellun hellalla – Tätä lukee vesi kielellä.
4. Puolialaston kokki – Upeat kuvat ja paljon hyvännäköisiä aasialaisruokia (ja tietysti paljon muutakin).
5. Sencha kura – teeblogi, joka ei päivity kovin usein, mutta on sitäkin laadukkaampi. Tee on minulle keskisuuri intohimo, joten luen mielelläni jonkun vähän enemmän hurahtaneen mietteitä.

Spin-off

Mielessäni on jo jonkin aikaa itänyt ajatus englanninkielisen leivontablogin perustamisesta. Kaikki oli kiinni vain tarpeeksi raflaavan nimen keksimisestä, mutta lopulta sellainen pulpahti päähäni, ja tässä se on: Heart Disease – Thy Name Is Cake. Julkaisen ko. blogissa aivan samoja reseptejä kuin täällä, joten siellä ei sinänsä ole mitään uutta, ainoastaan kieli on eri, ja myös lätinä reseptien ympärillä voi olla hieman eri tavalla värittynyttä.

I'm back

Moskovasta kotiuduttiin jo pari viikkoa sitten, mutta ensin ei jaksanut tehdä juuri mitään – saati päivittää blogia – ja sitten oli kamera hukassa, joten seliseli...

Mutta uusi vuosi ja uudet kujeet: en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia blogin suhteen, mutta yritän pitää yllä tasaista päivitystahtia ja parantaa kuvien laatua. Lupaan edelleen olla yhtä lyhytsanaisen runollinen kuin aikaisemminkin ja keskittyä herkullisiin resepteihin. Bloginpidon periaatteeni kumpuavat siitä, millainen lukija itse olen: laiska. Selaan ruokablogeja hyvien reseptien toivossa, enkä yleensä jaksa lukea pitkiä selostuksia, jotka eivät suoranaisesti liity ruoan valmistusprosessiin; kauniit kuvat taas houkuttavat lukemaan, ja niitä tulee katseltua ihan yksinäänkin. 

Lähitulevaisuudessa on luvassa vanhan tutun arkiruoan lisäksi ainakin hifistelyruokaa (sorsan rintafilettä ja sen ympärille rakennettu menu), sesonkileivonnaisia (tappavan mantelisia Runebergintorttuja) ja venäläisiä herkkuja (blinejä).