Dulce de lecheä, vadoffeeta (ja viskiä)

Tämäkin resepti liittyy löyhästi viskiteemaan, mutta tärkeämpi syy julkaisulle on jakaa laktoosittoman (tai vähälaktoosisen) dulce de lechen eli tiivistemaitokinuskin ohje. 

Pitkään tuskailin, kun halusin tehdä banoffeeta (tai jotain sen muunnelmaa), mutta kaupasta ei tietenkään löydy vähälaktoosista tiivistemaitokinuskia - enkä varmaan ole ainoa, joka on miettinyt, miten banoffeeta voisi tehdä vähälaktoosisena tai laktoosittomana.  

Yksi vaihtoehto on tietysti käyttää ihan tavallista kinuskia, ja se suotakoon. Mutta kinuski ja dulce de leche maistuvat hieman erilaiselta: kinuskissa maistuu paahdettu sokeri, kun taas dulce de leche maistuu enemmän karamellisoituneelta maidolta. Onneksi törmäsin netissä dulce de lechen ohjeeseen.

Keitteleminen on melko aikaavievää, mutta lopputulos on ihana. Omasta "kinuskistani" tuli vähän tummaa, mutta sen olisi varmaan voinut välttää käyttämällä laakeampaa keittoastiaa, jolloin seos olisi kiehunut kokoon nopeammin (tein nimittäin kaksinkertaisen annoksen). 

1 annos riittää yhteen piirakkaan (vastaa n. yhtä tölkkiä tiivistekinuskia)). Dulce de leche säilyy jääkaapissa useita viikkoja, joten sitä voi samalla vaivalla tehdä isommankin satsin kerralla.

Dulce de leche

1 l täysmaitoa (tavallinen, UHT ja laktoositon toimivat yhtä hyvin)

2 dl sokeria

1/2 tl suolahiutaleita

1 vaniljatanko

1/4 tl ruokasoodaa

Mittaa maito, sokeri ja suola kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja rapsuttele siemenet irti. Lisää siemenet ja tanko kattilaan. Kuumenna seosta, kunnes sokeri liukenee. Ota kattila liedeltä ja lisää ruokasooda.

Pane kattila takaisin liedelle ja kuumenna seosta matalalla lämmöllä niin, että se kuplii vähän, mutta ei kuohu yli. Sekoittele välillä ja keitä n. 1 1/2 - 2 tuntia tai kunnes seos on mielestäsi sopivan paksua ja sopivan väristä.

Maitoon tulee yleensä vähän kuorta, joten lopuksi dulce de leche kannattaa siivilöidä.

*

Sain idean Cream crowdie -offeeseen (tsekkaa myös tämä jäätelöresepti), kun halusin tehdä banoffee-muunnelman vadelmista. Kinuskikissalta sain ajatuksen käyttää kaurakeksejä pohjassa, ja siitähän se ajatus sitten lähti, koska cream crowdie = kermavaahtoa, vadelmia, kaurahiutaleita ja viskiä.

Jos jätät viskin pois, niin tuloksena on ihan vain vadoffee.

Cream crowdie -offee

250 g kaurakeksejä

100 g voisulaa

1 annos (tai 1 tlk valmista) tiivistemaitokinuskia (tai tavallista kinuskikastiketta - ks. ohje alempana)

3 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria (tai hunajaa)

1-2 rkl viskiä

200-300 g vadelmia

Vuoraa n. 25-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa kaurakeksit ja sekoita niihin voisula. Painele "taikina" vuoan pohjalle ja vähän reunoilla. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia.

Levitä kinuski pohjan päälle.

Vatkaa kerma ja makeuta se sokerilla (tai hunajalla). Mausta viskillä. Levitä kermavaahto piirakan päälle.

Asettele vadelmat kermavaahdon päälle ja koristele halutessasi keksimuruilla tai vaikkapa suklaalastuilla.

Irrota piirakka irtopohjavuoasta. Koko komeus pysyy paremmin kasassa, jos annat sen jähmettyä kylmässä kunnolla.


Kinuskikastike:
2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa maun mukaan

Sulata sokeri kattilassa. Anna sen paahtua hetki, mutta älä polta. Kaada kerma kerralla sokerin joukkoon ja sekoittele, kunnes kastike on tasaista. Lisää suola. (Halutessasi voit maustaa kinuskin viskillä tai muulla alkoholilla sen sijaan, että mautaisit kermavaahdon.)

Anna kastikkeen kiehua n. 20 minuuttia tai kunnes se on sopivan sakeaa (tiputa tippa kylmään veteen ja jos se ei enää liukene veteen, kinuski on valmista). Kastike paksunee vielä jäähtyessään. Anna kinuskin jäähtyä ennen kuin levität sen keksipohjan päälle.

Viskiä ja vattuja

No mutta, tulipa tehtyä vahingossa sunnuntaina ajankohtaista jälkkäriä, nimittäin VISKIjäätelöä, eli cream crowdie -jäätelöä.

Viskissähän on se hyvä puoli, että siinä on paljon aromia, jolloin itse viinaa ei tarvitse hölvätä annokseen suuria määriä. Mielestäni kermavaahdon maustamiseen sopii parhaiten melko tai jopa hyvin savuinen viski, kuten Lagavulin (myös Caol Ilasta on kokemusta - toimii tässä, vaikken sellaisenaan juotuna sitä arvostanutkaan) - maut vain komppaavat toisiaan.

Jäätelön ohje on äärimmäisen simppeli, koska siinä ei tarvitse keitellä vaniljavanukasta, vaan jäätelön pohja on silkkaa kermavaahtoa. (Ohje on peräisin Tilda Teen mainiosta Jäätelö-kirjasta.)

6 annosta

75 g isoja kaurahiutaleita
6 dl kuohukermaa
115 g hienoa sokeria
2 rkl (3 cl) skottilaista viskiä
2 rkl juoksevaa hunajaa (mieluiten kanervahunajaa)
150 g vadelmia, lisäksi koristeluun

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Levitä kaurahiutaleet uunipellille ja paahda noin 10 minuuttia kännellen hiutaleita useaan kertaan, jotta ne paahtuvat tasaisesti (reunoilla olevat palavat muuten herkästi). Ota uunista ja anna jäähtyä.

Vatkaa kerma sokerin kanssa jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon viski (jos käytät tavallista ruokalusikkaa, niin sen tilavuus ei yleensä ole lähellekään 15 ml, joten voit joutua laittamaan viskiä neljäkin rkl) ja hunaja.

Jos käytät jäätelökonetta, pyöritä seos melkein valmiiksi ja lisää vadelmat ja kaurahiutaleet loppuvaiheessa. Anna jähmettyä pakastimessa.

Vaihtoehtoisesti voit pakastaa kermavaahtoa ilman kantta pakasterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Sekoita kohmeinen vaahto yleiskoneella tasaiseksi, ja sekoita sitten joukkoon kaurahiutaleet ja vadelmat. Pakasta, kunnes jäätelö on jäätynyt (n. 3-4 tuntia).

Peltopyy alla romana

Tämän menun päätähti oli meille uusi raaka-aine, peltopyyn rintafilee. Periaatteessa pyy ei eroa muista riistalinnuista, mutta rintafileen pieni koko ja linnun vähärasvaisuus asettavat tiettyjä haasteita. Varmin tapa onnistua onkin kääriä liha ilmakuivattuun kinkkuun ja käyttää lämpömittaria liiallisen kypsentämisen välttämiseksi. 

Alkuruokana tarjosimme vanhaa tuttua, mutta keittiössämme jo klassikoksi muodostunutta sienicappuccinoa.  Tällä kertaa sieninä oli kaikkea, mitä sillä yhdellä sienireissulla sattui löytymään, eli ainakin erilaisia tatteja, kehnäsieniä, orakkaita ja haperoita.

Pääruoaksi valmistimme peltopyytä saltimbocca-tyyliin (alkuperäinen vasikkaresepti löytyy täältä), eli salvialla maustettuna, ilmakuivattuun kinkkuun käärittynä ja valkoviini-voikastikkeessa haudutettuna. Lisukkeeksi halusin melko neutraalinmakuisen risoton, jossa olisi kuitenkin hieman hapokkuutta, joten sitruunarisotto (tästä otin mallia) tuntui luontevalta. Risotto pelasi kastikkeen kanssa yhteen just eikä melkein, koska siihen sai näppärästi imeytettyä kaiken herkullisen kastikkeen.

Mainittakoon, että annoksessa on riittävästi voita. ;)

Jälkiruoka oli ns. helppo ratkaisu, eli jäätelöä. Tällä kertaa yritin toisintaa Ingmanin vanhaa, jo markkinoilta poistunutta vanhan ajan vanilja ja mansikka -makua. Ripottelin annoksen päälle hieman marenkia tuomaan rapeutta.

Peltopyyn rintafilettä saltimbocca-tyyliin

6:lle

12 peltopyyn rintafilettä (2/syöjä)
1 ruukku salviaa
mustapippuria
12 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
4 dl valkoviiniä
200 g voita + nokare ruskistamiseen
(öljyä)

Huom! Ruokaan ei tarvitse lisätä suolaa, koska kinkku ja voi ovat suolaisia. Risotto kannattaa tehdä lähes valmiiksi ennen kuin alat kypsentää pyytä.

Mausta peltopyyn fileet mustapippurilla ja länttää pintaan kokonaisia salvian lehtiä. Salvian maku miedontuu kypsennettäessä, joten sitä saa olla ihan reilusti. Kääri fileet ilmakuivattuun kinkkuun, 1 viipale per file. Kiinnitä kinkku hammastikulla.

Jos käytät lämpömittaria, laita mittari mahdollisimman paksuun fileeseen. Ruskista filepaketit nopeasti kuumassa voi-öljyseoksessa. Nosta pannulta.

Kaada viini nopeasti pannulle. Anna kiehua kokoon hetken aikaa. Lisää voi pieninä paloina ja sekoita. Lisää fileet pannulle. Kääntele ahkerasti ja anna hautua n. 10 minuuttia tai kunnes fileiden sisälämpötila on reilu 70 astetta (eli liha on kunnolla kypsää). Nosta pannu liedeltä, anna lihan vetäytyä hetki, ja asettele sitten fileet ja kastike tarjolle.

Suosittelen lämpömittarin käyttöä, koska fileet ovat pieniä ja liika kypsentäminen kuivattaa ne helposti. Lihassa saattaa olla hienoinen punerrus vielä yli 72-asteisenakin.

Sitruunarisotto

6:lle

1,5 l kanalientä
3,5 rkl voita (1,5 rkl + 2 rkl)
1,5 rkl oliiviöljyä
2 isoa (tai 3-4 pienempää) salottisipulia hienonnettuna
5 dl risottoriisiä
0,5 dl valkoviiniä (jos et halua käyttää viiniä, lisää kanaliemen määrää)
2,5 dl raastettua parmesaania tai grana padanoa
2 rkl tuoretta sileälehtistä persiljaa silputtuna (tai tässä tapauksessa tuoretta timjamia, koska se sopii hyvin pyyn kanssa)
2 rkl sitruunamehua
4 tl raastettua sitruunankuorta (n. yhden sitruunan kuori)
mustapippuria

Kuumenna kanaliemi kattilassa ja jätä liedelle pienelle lämmölle.

Kuumenna 1,5 rkl voita ja 1,5 rkl oliiviöljyä korkeareunaisessa pannussa.  Kuullota salottisipulia n. 6 minuuttia, älä anna ruskistua.

Lisää riisi ja kääntele sitä pannulla n. minuutin ajan.

Lisää viini ja anna sen haihtua (n. puoli minuuttia). Lisää kaksi kauhallista kanalientä ja sekoita, kunnes liemi on imeytynyt riisiin.

Lisää lientä kauhallinen kerrallaan koko ajan sekoittaen. Anna liemen imeytyä kunnolla ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä. Kypsennä risottoa n. 35 minuuttia tai kunnes riisi on kermaista ja kypsää, mutta hieman al dente.

Nosta pannu liedeltä ja lisää 2 rkl voita ja parmesaani/grana padano. Sekoita joukkoon persilja (tai timjami) ja sitruunan kuori ja mehu. Mausta mustapippurilla.

Mansikkaraitaista vaniljajäätelöä

(Reilu annos, eli n. litra)

1 annos vaniljajäätelöä

400 g mansikkaa (pakastettu käy)
100 g sokeria + tilkka vettä
(n. 1 tl sitruunahappoa tai vähän sitruunamehua)

Mittaa sokeri kattilaan ja lisää sen verran vettä, että sokeri juuri ja juuri kastuu. Kuumenna sokerisiirappia, kunnes se kiehahtaa ja kirkastuu. Ota kattila liedeltä.

Soseuta mansikka ja lisää sokerisiirappi. Mielestäni mansikka kaipaa hieman happoa, jotta maku syvenisi, joten lisäsin kastikkeeseen hieman sitruunahappoa.

Laita (koneesta otettua) jäätelöä ja kastiketta kerroksittain pakastusastiaan ja anna jäätelön jäätyä kunnolla.

Granaattiomenapavlova à la Nox

Glorian Ruoka & viini -lehden joulukuun numerossa oli houkuttelevalta vaikuttava pavlovaohje. Ensikokeilun tein alkuperäistä reseptiä noudattaen, mutta koska mieheni ei lämmennyt kahviaromille, niin kehitin jälkiruoasta oman versioni, jossa kahvilla maustettu kermavaahto on korvattu suklaakermalla.

Pavlovan pohjan voi tehdä myös kauniiksi levyksi, mutta minä käytin tällä kertaa marengin paloja, koska minulla oli vain yksi valtava pavlovalevy, joka olisi ollut liikaa neljälle (ja puolelle) syöjälle.

Pavlovan osat voi valmistella etukäteen, mutta se kannattaa koota vasta juuri ennen tarjoilua, ettei marenkilevy pehmene. 

4-5 annosta

Marenki:
2 munanvalkuaista (huoneenlämpöistä)
1 1/4 dl sokeria
1 tl maissitärkkelystä

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Vaahdota valkuaisia sähkövatkaimella ensin pienellä teholla hieman, lisää sitten sokeria vähitellen ja vatkaa kovaksi. Siivilöi maissitärkkelys vaahtoon ja sekoita.

Jos marenki on rakeista (sokerin takia), niin ei haittaa, mutta tämän pystyy välttämään aloittamalla sokerin lisäämisen tarpeeksi aikaisin.

Levitä vaahto uunipellille kiekoksi (halkaisijaltaan n. 18-20 cm). Paista marenkia uunissa 1 tunti. Käännä sitten pelti ja paista vielä 30 minuuttia. Kytke virta pois ja anna marengin olla jälkilämmössä n. tunnin verran. Anna marengin jäähtyä hyvin ennen täyttämistä.

Täyte:
Suklaakerma: 2 dl kuohukermaa + 50-60 g ihan mitä vain suklaata (jos käytät tummaa, sokeria voi tarvita enemmän).
1-2 rkl tomusokeria
yhden vaniljatangon siemenet
1/2 dl mantelilastuja
1/2-1 granaattiomenan siemenet
(suklaalastuja)

Tee suklaakerma hyvissä ajoin, jotta se ehtii jäähtyä. Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon vähitelleen suklaa pieninä paloina. Sekoita, kunnes kaikki suklaa on sulanut ja seos on tasaista.

Anna kerman jäähtyä jääkaappikylmäksi. Vatkaa sähkövatkaimella. Jätä vaahto löysähköksi, koska muuten se saattaa muuttua rakeiseksi (juoksettua). 

Sekoita suklaakermaan tomusokeri (jos käytät valkosuklaata, sokeria ei välttämättä tarvita) ja vaniljansiemenet.

Paahda mantelilastut kuivalla valurautapannulla niin, että ne saavat hieman väriä. Mantelia pitää sekoittaa tai ravistella jatkuvasti, ettei se kärähdä. 

Kokoa pavlova: Levitä marenkipohjan päälle suklaakerma ja ripottele sen päälle granaattiomenan siemeniä ja mantelilastuja. Jos haluat vielä suklaisempaa tavaraa, niin voit koristella luomuksen vielä suklaalastuilla.

Vahinkoillallinen

Sattuipa tuossa viikonlopun alla pieni pakasteonnettomuus. Nimittäin pakastinta penkoessani unohdin vahingossa poron ulkofileet huoneenlämpöön sen verran pitkäksi aikaa, että ne sulivat osittain.

Niinpä viikonloppuna tarjosimme kavereille hyvin nopealla varoitusajalla illallisen, joka osoitti, että jotkin vahingot ovat onnekkaita. Pääsimme nimittäin testaamaan myös uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongattuja kiinnostavia alku- ja jälkiruokareseptejä, jotka osoittautuivat erittäin hyväksi lisäksi repertuaariimme.

Valmistin elämäni ensimmäistä kertaa poron ulkofilettä, mutta eipä se ollut sen vaikeampaa kuin muukaan ns. hienompi liha. Illallinen oli kaikkineen yllättävän vähätöinen, kun jälkiruokakin tehtiin etukäteen.

Alku- ja jälkiruoan reseptit ovat sellaisenaan Glorian Ruoka & Viinin numerosta 6/13.

Olut-juustokeitto
4-6 annosta

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 lehtisellerinvartta
1 porkkana
2 rkl rypsiöljyä
85 g voita
3/4 dl vehnäjauhoja
7 1/2 dl kanalientä
3 1/3 dl ale- tai lagerolutta (esim. Leffe Brune)
1 dl kuohukermaa
250 g (vahvaa) cheddaria
1/2 tl mustapippuria myllystä

Lisäksi
paistettua pekonia 1 viipale/ruokailija

Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi selleri. Kuori ja kuutioi porkkana.

Kuullota kasvisseosta keskilämmöllä kattilassa öljyssä n. 10 minuuttia. Sekoittele välill, että kasvikset eivät ruskistu. Lisää voi, anna sen sulaa ja sekoita niin, että voi levittyy tasaisesti kasviksille.

Lisää jauhot ja sekoittele noin minuutti, kunnes ne kypsyvät. Älä ruskista. Lisää kanaliemi, olut ja kerma. Sekoita hyvin. Nosta lämpöä niin, että seos kiehahtaa. ja vähennä sitten keskilämmölle. Anna kypsyä n. 15 minuutta. Sekoita välillä.

Raasta juusto hienoksi. Vähennä lämpö miedolle ja sekoita juusto keittoon pienissä erissä. Älä kiehauta keittoa.

Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Mausta pippurilla. (Suolaa ei tarvitse lisätä, koska liemi ja juusto ovat suolaisia.)

Lisää lopuksi rapeaksi paistettua pekonia. Tarjoa leivän kanssa.

Poron ulkofilettä, kantarellimuhennosta ja puikulaperunamuusia
4:lle (+kahdelle pienelle lapselle)

Paistettu poron ulkofile
600-700 g poron ulkofilettä
voita
suolaa, pippuria, tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Ruskista kokonaiset fileet kuumalla pannulla voissa. Laita uunivuokaan lihalämpömittarin kanssa.

Anna fileen sisälämpötilan nousta 60 asteeseen. Suolaa ja pippuroi ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Kääri folioon vetäytymään muutamaksi minuutiksi. (Yllättävää kyllä, poro ei ollut "pilallista" läpikypsänäkään - jouduin nimittäin paistamaan oman filepalani yli 70 asteiseksi, koska olen raskaana - eikä mureudessa tai maussa ollut mitään valittamista.)

Kantarellimuhennos
1 l kantarelleja
2 isoa salottisipulia renkaina
voita
n 1,5 dl kuohukermaa
suolaa ja ripaus maustepippuria

Pilko kantarellit ja sipuli. Paista sieniä ja sipulia melko kuumalla pannulla voissa, kunnes sienet ovat vähän ruskistuneet ja neste on haihtunut. Lisää sopivasti kermaa ja mausta.  

Puikulamuusi
1 kg puikuloita
vähän perunoiden keitinlientä
iso nokare voita
kuohukermaa
suolaa

Keitä perunat hajoavan kypsiksi. Säästä hieman keitinlientä.

Survo perunoita sähkövatkaimella. Lisää voi, kuohukermaa ja keitinlientä ja vatkaa. Vatkaa ja lisäile juttuja, kunnes koostumus on sopiva. 

(Oma muusini olisi saanut olla löysempää, pyreemäisempää, mutta en enää viitsinyt ruveta kikkailemaan siinä vaiheessa, kun liha oli kypsää ja kastike valmista.)

Kirsikkaolutgranita
4:lle

1 litra makeita kirsikoita
2 1/2 dl sokeria
1 rkl hunajaa
25 cl (1 plo) kirsikkaolutta (esim. Lindemans Kriek)

Huuhtele kirsikat ja poista kivet. Heitä huonot pois. Soseuta kirsikat sauvasekoittimella. Lisää sokeri, hunaja ja kirsikkaolut. Sekoita tasaiseksi.

Kaada seos pakkasenkestävään vuokaan. Peitä kelmulla. Anna jäätyä n. 2 tuntia. Sekoita voimakkaasti ja laita takaisin pakastimeen. Anna jäätyä 1 tunti. Toista sekoittaminen. Anna jäätyä vielä vähintään 2 tuntia.

Tai jos omistat jäätelökoneen ja laiskottaa, pyöräytä massa koneella. Lopputulos on tasaisempi ja enemmän sorbettimainen, kun vapaasti jäätymällä tulee enemmän hileistä.

Lihaisaa juhannusta!

Juhannuksena meillä on yleensä tapana grillata jotain "vähän parempaa" niiden perinteisten jauhomakkaroiden ja bratwurstien lisäksi (niitäkään väheksymättä!).

Tällä kertaa mies löysi Täydellinen pihvi -keittokirjasta (Paul Gayler, Multikustannus 2008) Nizzanfileen lisukkeineen, joka osoittautuikin täydelliseksi kesägurmeeksi. Tämä ruokaohje ei ole kiireisille kokeille, koska marinointi vie tuntikausia. Itse pihvien ja lisukkeiden paistaminen sekä kastikkeen valmistaminen kuitenkin sujuvat nopeasti.

Ruoan kanssa joimme vuoden 1998 Faustino I:stä. Hieman jännitti, miten maut pelaisivat yhteen, mutta aivan turhaan – viinivalinta osui aivan nappiin.

Varasimme lihaa syöjää kohti enemmän kuin ohjeessa sanottiin. Tällöin tarvitaan hieman enemmän myös öljyä ja yrttejä – muuten reseptin ainemäärät pysyvät ennallaan.

Jälkiruoaksi valmistin mustikkasemifreddoa, joka ei myöskään ole hätähousuille – jäädyke kannattaa valmistaa edellisenä päivänä, jolloin se ehtii jäätyä eikä vaadi tämän jälkeen enää mitään vaivannäköä.

Siinä missä pääruoka on vähän konstikkaampi valmistaa, semifreddosta ei juuri jälkiruoka helpommaksi muutu. Tämän tekeminen onnistuu vähän huonomminkin varustellulla mökillä, jos vain pakastin löytyy: mustikkasoseen voi tehdä etukäteen ja kerma vatkaantuu tarvittaessa käsipelilläkin.



Nizzanfileetä, grillattuja kasviksia ja oliivilla maustettua béarnaisekastiketta

Neljälle

4 rkl (tai vähän enemmän) oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
pari tuoretta timjaminoksaa (sekä hieman koristeluun)
6 tuoretta basilikanlehteä
4 (à 180-200 g) härän sisäfileetä
2 kesäkurpitsaa pitkittäin 3 mm:n paloiksi viipaloituna
1 munakoiso 5 mm:n paloiksi viipaloituna
1 punainen paprika kuorittuna, puhdistettuna ja suikaloituna
2 tomaattia kaltattuina, halkaistuina ja siemenet poistettuina
2 rkl (=loraus) balsamiviinietikkaa

Sekoita oliiviöljy, valkosipuli ja yrtit kulhossa. Lisää liha ja kääntele hyvin marinadiin. Peitä ja anna marinoitua 4 tuntia huoneenlämmössä.

Nosta liha marinadista ja siirrä sivuun (ei kylmään). Kääntele vihannekset marinadiin ja anna marinoitua 2 tunnin ajan.

Valmista béarnaisekastike.

Reduktioliemi:
30 ml valkoviinietikkaa
pari tuoretta rakuunanvartta ilman lehtiä
2 salottisipulia viipaloituna
8 kokonaista mustapippuria kevyesti murskattuina

Laita ainekset pieneen kattilaan. (Lisää tarvittaessa vähän vettä, koska muuten liemi kiehuu helposti ihan olemattomiin.) Keitä matalalla lämmöllä, kunnes neste on vähentynyt puoleen. Anna jäähtyä ja siivilöi puhtaaseen pieneen kattilaan, jossa valmistat kastikkeen loppuun. 

Emulsiokastike:
reduktioliemi
4 munankeltuaista
250 g sulatettua voita lämpimänä
1/2 sitruunan mehu
2 rkl silputtua tuoretta kirveliä
2 rkl silputtuja tuoreita rakuunanlehtiä 
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
(1 rkl pilkottuja mustia oliiveja)

Täällä on tarkempi selitys käyttämästäni emulgointimenetelmästä ja ohje juoksettuneen kastikkeen korjaamiseksi. Hollandaise ja béarnaise ovat samanlaisia emulsiokastikkeita – niissä on vain eri mausteet. 

Sekoita keltuaiset ja reduktioliemi. Emulgoi sulatettu voi ohuena nauhana tähän seokseen koko ajan vatkaten. Kuumenna isommassa kattilassa vettä kiehuvaksi. Vettä tulee olla niin paljon, että vedenpinta osuu pienemmän kattilan pohjaan silloin, kun pienempää kattilaa pidetään vesihauteessa. Kuumenna kastiketta vesihauteessa koko ajan (pallo)vispilällä sekoittaen kunnes kastike sakenee.

Mausta kastike sitruunamehulla, kirvelillä, rakuunalla, suolalla, mustapippurilla ja 1 ruokalusikallisella pilkottuja mustia oliiveja. 

Voit tehdä kastikkeen myös grillattuasi vihannekset ja lihan, mutta juuri ennen grillausta tehtynä se on vielä tarjoiltaessa lämmintä (olettaen, että grilli on kuumana). Kastiketta ei voi kuumentaa uudestaan, koska silloin se juoksettuu.

Sitten takaisin lihaan ja vihanneksiin:
Kuumenna grilli tai parilapannu. Jos käytät pannua, lisää tilkka öljyä kuumalle pannulle. Grillaa ensin vihanneksia, kunnes ne ovat lötköjä ja hieman käristyneitä. Siirrä ne lämpimään astiaan odottamaan ja peitä foliolla.

Paista sitten  liha haluamaasi kypsyysasteeseen (2-4 minuuttia per puoli = medium). Jos käytät grilliä, voit paistaa lihan ja vihannekset yhtä aikaa.

Jaa grillatut vihannekset lautasille ja pirskottele niiden päälle balsamietikkaa. Asettele pihvit vihannespedille ja lusikoi hieman kastiketta pihvien päälle. Koristele timjamilla ja tarjoile.


Mustikkasemifreddo

6-8 annosta

225 g marjoja (mustikoita)
3 rkl likööriä (Galliano-vaniljalikööriä)
3 dl kuohu- tai vispikermaa
50 g tomusokeria
115 g murskattuja marenkeja

Soseuta marjat tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Halutessasi voit pusertaa soseen siivilän läpi siementen poistamiseksi (mustikat eivät mielestäni tätä vaadi). Sekoita likööri marjasoseeseen.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Makeuta tomusokerilla.

Sekoita marjasose ja marengit kermavaahtoon. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Jäädytä vähintään 6 tuntia.

Ennen tarjoilua anna semifreddon pehmentyä huoneenlämmössä n. 15 minuuttia.

Äitienpäivälounas

Minun toivomukseni ihkaensimmäiselle äitienpäivälleni oli se, että saisin rauhassa valmistaa kolmen ruokalajin menun ilman vauvanviihdytys- tai ruokkimisvelvoitteita ja että saisin myös syödä rauhassa. Se toteutuikin. Lounasvieraina oli mieheni mummo puolisoineen sekä mieheni veli kihlattuineen, eli syöjiä oli yhteensä kuusi (mutta kirjaan reseptit tähän kuitenkin neljälle).

Suunnittelemani menu oli jälkiruokaa lukuun ottamatta keväinen: alkuruoaksi klassinen peruna-purjokeitto vichysoisse; pääruoaksi ankanrintaa appelsiini-inkiväärikastikkeella ja sitruunariisillä, lisukkeena vielä yksinkertainen sitrussalaatti; jälkiruoaksi jäätelökakkua. Kokonaisuus oli mielestäni oikein onnistunut, vaikka tämä oli kaikkien ruokalajien suhteen ensikokeilu.

Pääruoan kanssa joimme uusiseelantilaista Brancott Estaten Gisborne unoaked chardonnaytä. Viini oli aivan täydellinen kumppani ankalle ja toimi jopa greipin (!) kanssa.

Vichysoisse on sosekeittojen aatelia: erittäin yksinkertainen ja edullinen, mutta hyvin hienostuneen makuinen ruoka.

400 g jauhoisia perunoita
400 g purjoa
75 g voita
5 dl kanalientä (tai kasvis-)
1 tl kuivattua timjamia
2 1/2 dl kermamaitoa (eli maitoa ja kuohukermaa sekaisin)
suolaa ja mustapippuria
ruohosipulia

Kuori ja huuhdo perunat. Leikkaa purjosta vihreät osat pois. Halkaise valkoinen osa ja huuhdo se. Paloittele perunat ja purjo.

Sulata voi kattilassa. Paista purjo pehmeäksi kannen alla melko miedolla lämmöllä niin, ettei se ruskistu. Lisää peruna, timjami, vähän suolaa ja mustapippuria ja hauduta vielä muutama minuutti.

Lisää liemi ja anna kiehua miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää kermamaitoa sen verran, että koostumus (ja maku) on sopiva. Kuumenna vielä kiehuvaksi ennen tarjoilua ja koristele ruohosipulilla.

Keiton voi tehdä kermamaidon lisäämistä vaille valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen.
 
(Resepti täältä.)

Neljälle tarvitset kaksi n. 300-400 g painoista ankanrintaa. Ota ankka jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin ja huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Leikkaa rasvapintaan salmiakkikuvio, mutta älä leikkaa lihaan asti. Paista kuumalla pannulla ensin rasvapuoli kunnolla rapeaksi. Ruskista sitten toinen puoli nopeasti. Pane ruskistetut ankanrinnat uunivuokaan lihalämpömittarin kanssa ja paista n. 125 asteessa, kunnes sisälämpötila on 56–58 astetta. (Meidän uunissamme aikaa tähän kului n. 40 minuuttia.)

Varo, ettei ankkaa paistaessa käy näin:

Eihän se ole kokki eikä mikään, joka ei joskus telo itseään keittiössä jollain tavalla. Tällä kertaa onnistuin roiskauttamaan kuumaa ankanrasvaa kaulalleni. Ei muuta kuin kylmällä vedellä kasteltu pyyhe kaulalle ja jatkamaan (myöhemmin vielä Bepanthenia iholle – onneksi ei palanut pahasti). 

Suolaa ja pippuroi liha ja kääri se tiukasti folioon. Anna vetäytyä muutaman minuutin ajan. (Sillä aikaa ehdit asettelemaan riisin lautasille ja lämmittämään kastikkeen). Leikkaa fileet ohuiksi viipaleiksi. 

*

Makean mausteinen appelsiini-inkiväärikastike jakaa mielipiteitä. Minusta se sopii linnun kanssa kuin nakutettu, mutta kaikki eivät pidä makuyhdistelmästä. Ankallehan sopii tietysti myös punaviini- tai portviinikastike, koska rasvaisen linnun kanssa sopii parhaiten happamahko kastike.

4 appelsiinin mehu
1 rkl raastettua appelsiininkuorta
1 silputtu salottisipuli
1 rkl silputtua hillottua inkivääriä*
1 tähtianis
2 tl ruokokidesokeria
2 rkl maissitärkkelystä
suolaa, mustapippuria

Laita kastikeainekset maissitärkkelystä ja suolaa ja pippuria lukuun ottamatta kattilaan. Keitä kovalla lämmöllä viitisen minuuttia. 

Siivilöi kastike. Suurusta kylmään vesitilkkaan liuotetulla maissitärkkelyksellä ja kiehauta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Maistele. Jos maut tuntuvat kovilta, lisää vähän sokeria.

(Resepti täältä.)

*Hillottua inkivääriä saa säilykkeenä, mutta minä tein sen tällä kertaa itse, koska se ei ole ollenkaan vaikeaa: Pilko inkivääri ja keitä sitä vesitilkassa pienellä lämmöllä n. tunti. Lisää keittämisen loppuvaiheessa reiluhkosti sokeria (fiilispohjalta vaan – voit hetken päästä maistella, onko inkivääri tarpeeksi makeaa). Hillotun inkiväärin voi pakastaa tai säilöä steriloituihin lasipurkkeihin.

*

Sitruunariisi jäi hieman miedonmakuiseksi. Se olisi kaivannut ehkä hieman reilummalla kädellä öljyä ja ehkä pienen nokareen valkosipulia. Minttukin oli niin mietoa, ettei sitä juuri erottanut – mutta sehän oli vain ko. mintun ominaisuus.

tilkka öljyä
1 salottisipuli
3 dl basmatiriisiä
6 dl kasvislientä

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
(reilu) 2 rkl hienonnettua minttua

Hienonna sipuli. Kuullota se kattilassa öljytilkassa. Lisää riisi ja kääntele sitä hetki öljyssä. Kaada kasvisliemi kattilaan.

Anna kiehua hiljaisella tulella kannen alla 20 minuuttia. Älä nosta kantta äläkä sekoita välillä.

Sekoita kypsän riisin joukkoon sitruunankuori ja mehu sekä minttu.

(Alkuperäinen, muuntelematon resepti täältä.)

Tällainen salaatti tuli tällä kertaa – näitähän on helppo varioida esim. käyttämällä eri salaattilaatuja ja erilaisia sitruksia.

jäävuorisalaattia
rucolaa
punaista salanovaa
ruohosipulia
verigreippiä nyljettynä

Vinegretti:
oliiviöljyä
sitruunamehua
omenaviinietikkaa
pieni nokare dijonsinappia
ripaus sokeria
suolaa, pippuria

Vatkaa kastike sekaisin, maistele ja kaada salaatin päälle. En ikinä mittaa salaattikastikeaineksia, koska hyvä kastike syntyy maistelemalla ja käyttämällä hyvää oliiviöljyä, jotain happoa ja vähän suolaa ja sokeria.

Keksin tämän jäätelökakku-/kakkujäätelöjälkkärin hiljattain, kun onnistuin melkein pilaamaan kokonaisen 2 munan kakkupohjan (nostin sen uunista hellan levylle, joka olikin päällä, jolloin kakun pohja paloi sen verran, että jouduin leikkaamaan siitä yhden kerroksen pois). 

Tämän voi tehdä kahdella tavalla, eli joko helposti ja nopeasti tai vähän työläämmin.

Helppo ja nopea näyttää tältä:

Kokoa jälkiruokamaljaan kerroksittain suklaakakkupohjan palasia (tässä voi käyttää vaikkapa muotoon leikatun kakun tekemisestä ylijääneitä paloja, jotka voi pakastaa tätä käyttöä silmälläpitäen), vadelmia, hyvää vaniljajäätelöä (esim. Lidlin bourbonvaniljajäätelöä) ja tummasta suklaasta vuoltuja lastuja. Herkullista.

Tänään tarjotussa jäätelökakussa taas oli itsetehtyä vaniljajäätelöä (ohje löytyy täältä) ja todella pieni kakkupohja (kahden munan pohjasta jäänyt ohuehko siivu) ja se on koottu kakkuvuokaan ja annettu sen jälkeen jäätyä pakastimessa. Jäätelökakun hyvä puoli on se, että sen voi tehdä koristelua vaille valmiiksi etukäteen ja iskeä pöytään kakkulapion kanssa.

Leita leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunan sisään yksi kerros suklaakakkua, sen päälle murenneltuja pakastevadelmia ja suklaalastuja sekä kerros itsetehtyä vaniljajäätelöä melko löysänä (tai pehmitettyä kaupan jäätelöä); sen päälle toinen kerros suklaakakkua, vadelmia ja jäätelöä. Pakasta.

Ota kakku pehmenemään ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele se (sulatetuilla) vadelmilla ja suklaalastuilla. Jos haluat heittäytyä hillittömäksi, niin murennettu marenki toimii myös.

Piparkakkutaikina-glögijäätelö (kolme jäätelöohjetta yhdessä)

Rakastan Ben & Jerry'sin ja vastaavia keksitaikinajäätelövirityksiä. Olen myös tykännyt Valion Aino-jäätelön Piparkakku ja glögi -mausta.

Kun nämä kaksi erittäin toimivaa konseptia yhdistetään, syntyy jotain suorastaan nerokasta: piparkakkutaikina-glögijäätelö, eli vaniljajäätelöä piparkakkutaikinanokareilla ja glögikastikkeella.

Tässä on oikeastaan kolme jäätelöohjetta yhdessä: paras tähän mennessä kokeilemani vaniljajäätelön ohje, glögijäätelö ja piparkakkutaikina-glögijäätelö. Kaikki eivät nimittäin diggaa tuosta viimeksi mainitusta kombinaatiosta, mutta pelkkä mausteinen ja mustaherukkainen glögikastike vaniljajäätelön seassa maistuu kyllä.

Vaniljajäätelöä tulee sen verran reilu annos, että se mahtuu juuri ja juuri Arieteni puolentoista litran kulhoon. Ylitsepursuamista ei tarvitse kuitenkaan pelätä, koska massaan ei sitoudu juurikaan lisää ilmaa sekoituksen aikana, koska se on kermavaahdon ansiosta jo valmiiksi ilmavaa.

Jäätelö onnistuu toki myös ilman jäätelökonetta, mutta tällöin siitä tulee hieman tiiviimpää.


Vaniljajäätelö

5 dl kevyt- tai täysmaitoa
1 vaniljatanko
4-5 munankeltuaista
125 g sokeria
4 dl kuohu- tai vispikermaa

Halkaise vaniljatanko veitsellä ja raaputa siemenet irti veitsen hamaralla. Mittaa maito kattilaan ja laita siemenet sekä tanko joukkoon. Kiehauta maito, varo polttamasta pohjaan. Anna jäähtyä ja maustua puoli tuntia.

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Jos käytät pieniä tai keskikokoisia munia, suosittelen käyttämään viisi keltuaista, tai muuten vanukas ei välttämättä paksuunnu tarpeeksi.) Poista vaniljatanko maidosta, ja sekoita maito keltuaisvaahdon joukkoon. Kaada seos puhtaaseen (teflon)kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, mutta älä päästä sitä kiehumaan, vaan anna sen olla kiehumispisteessä. Keitä n. 10-15 minuuttia eli kunnes se sakenee niin, että se tarttuu lusikan selkäpuolelle eikä vain luista siitä pois.

Jos vanukas juoksettuu, niin nosta kattila pois liedeltä ja vispaa vanukasta voimakkaasti, kunnes rakenne on tasainen.

Anna jäähtyä vähintään tunnin ajan. Sekoittele välillä, ettei pinnalle muodostu kalvoa.

Jos käytät jäätelökonetta, vatkaa kerma ja sekoita se vaniljavanukkaaseen ennen koneeseen laittamista. Jos teet jäätelön pakastimessa, pakasta vaniljavanukasta 2-3 tuntia tai kunnes se on jäähileistä, mutta ei vielä ihan kiinteää. Aja massa tehosekoittimen läpi ja sekoita kermavaahto siihen.

Jos sekoitat jäätelöön jotain kastiketta tai sattumia, tee se tässä vaiheessa. Kokoa jäätelö ja kastike kerroksittain jäädytysastiaan: esim. vuorotellen kolme kerrosta jäätelöä ja kolme kerrosta kastiketta.

Tämän jälkeen anna jäätelön jähmettyä pakastimessa vielä muutamia tunteja.

Glögikastike

1,5 dl Marlin glögitiivistettä
0,5 dl mustaherukkamehutiivistettä (äidin tekemää)
0,5 dl vettä
2 rkl sokeria

Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljaisella tulella n. 15 minuuttia tai kunnes kastikkeesta tulee paksumpaa ja siirappimaisempaa. Anna jäähtyä.

Jos keitit kastiketta liikaa ja se jämähti jäähtyessään ihan hyytelöksi, lisää joukkoon vähän vettä, kuumenna ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä uudestaan tämän jälkeen.

Piparkakkutaikina-glögijäätelö

1 annos vaniljajäätelöä
1 annos glögikastiketta
150 g jääkaappikylmää piparitaikinaa

Jaa piparitaikina kolmeen osaan. Murentele taikina pieniksi nokareiksi.

Ripottele yksi osa nokareita jäätelöastian pohjalle. Lusikoi päälle n. puolet vielä löysähköstä jäätelöstä ja sen päälle puolet glögikastikkeesta. Ripottele toinen satsi taikinanokareita tämän päälle. Lusikoi päälle loppu jäätelö ja glögikastike ja painele viimeiset taikinanokareet jäätelöön.

Anna jähmettyä pakastimessa muutaman tunnin ajan.

Kinuskinen karpalomoussella täytetty suklaakakku

Patalaiska bloggaaja tässä hei! Taas on yli kuukausi päässyt vierähtämään edellisen reseptin kirjaamisesta. Onneksi minulla on vielä toistaiseksi niin pieni lukijapiiri (eikä varmaan tällä tahdilla kyllä pääse räjähtämään käsiin), että kukaan ei ole kai kaipaillut minua määräänsä enempää eikä kommenttilootaankaan ole ilmaantunut syytöksiä ylimielisyydestä ja lukijoiden huomioimattomuudesta. ;)

Tällä kertaa vetoan siihen, ettei blogille ole riittänyt aikaa eikä kiinnostusta, kun ohjelmassa on ollut gradun viimeistely ja palautus. Nyt se rupeama on kuitenkin suoritettu, gradu arvosteltu ja maisterin paperit enää todistushakemuksen päässä – sen kunniaksi voimmekin nauttia virtuaalisen skumppalasillisen ja aivan todellisen palan suklaakakkua, jossa on karpaloita ja kinuskia.

Kuulostaako tutulta? Karpalon ja kinuskin liitto on ikiaikainen ja tässäkin blogissa jo aiemmin nähty.

Viime kerralla osa yleisöstä jäi kuitenkin kylmäksi kokonaisten karpaloiden kirpeydelle, joten tällä kertaa suosin pehmeämpää (ja makeampaa) linjaa. Täytteeksi kehittelemäni karpalomousse sopisi myös sellaisenaan jälkiruoaksi. Tällöin siihen ei tarvitse lisätä liivatetta, koska mousse on jo itsessään varsin jämäkkää.

Pohjana on jälleen vanha tuttu suklaakakkupohja (pienelle porukalle kahden munan pohja). Tutoriaali tämän pohjan valmistamisesta on tulossa pian, koska jostain syystä alkuperäisen reseptin lähde Kinuskikissa on poistanut ko. ihan loistavan ja helpon reseptin blogistaan. 

Kakun päällystämisessä kokeilin tosi hienoa ideaa, jossa suklaakreemin päälle tulisi kakun reunoille epäsymmetrisesti valuvaa kinuskia. Niin, ideahan oli sinänsä loistava, mutta en älynnyt ottaa huomioon sitä, että kuuma kinuski saattaisi hieman sulattaa kreemiä. Tästä huolimatta kakun ulkonäköä kuvailtiin laatusanalla "seksikäs". Valuvalla kinuskilla saa näköjään kaiken anteeksi.

Leikkaa ensin suklaakakkupohja valmiiksi, soseuta karpalot moussea varten ja sulata suklaa suklaakreemiä varten (ks. alempaa). Laita sitten kinuski kiehumaan, ja tee kinuskin kiehuessa karpalomousse ja suklaakreemi. Kinuskin tulee olla kuumaa, kun se kaadetaan kakun päälle. Jos et halua kakustasi yhtä "seksikästä" kuin minun versioni, suosittelen joko päällystämään koko kakun kinuskilla (tällöin tarvitset enemmän kinuskia) tai sitten tekemään kakun päälle kinuskipeilin, jonka reunustat esim. suklaakreemi- tai kermavaahtopursotuksilla (ks. mallia täältä).

Jos haluat koristella kakun "jääkarpaloilla", tee ne hyvissä ajoin valmiiksi, esim. edellisenä päivänä. Jääkarpaloihin tarvitset munanvalkuaista ja tavallista taloussokeria. Pyörittele karpalot ensin munanvalkuaisessa, ongi ne sieltä ylös niin, etteivät ne ole ihan litimärkiä, ja pyörittele ne sitten taloussokerissa. Anna kuivua.


Kinuski (riittää kahden munan kakun väleihin ja päälle)

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

Mittaa kerma ja sokeri paksupohjaiseen (teflon)kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljaisella tulella maltillisesti n. 10-20 minuuttia. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu pisara ei liukene, vaan jää pallomaiseksi. Tarvittava keittoaika riippuu hellasta ja kattilasta ja kuun asennosta, eli kannattaa tehdä vesitesti vaikka monta kertaa.


Karpalomousse (kahden munan kakkuun tai isomman kakun yhteen väliin)

2 dl karpaloita
2 dl vispikermaa
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria
(2 liivatelehteä ja tilkka vettä)

Soseuta karpalot sauvasekoittimella. Puserra sose siivilän läpi niin saat siitä siemenetöntä ja kuoretonta.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa tuorejuusto joukkoon. Sekoita joukkoon karpalosose ja tomusokeri. Maistele – jos haluat makeampaa moussea, lisää sokeria.

Jos mousse tulee kakun täytteeksi, liivatteella hyydyttäminen parantaa kakun koossapysymistä. Kuumenna vesitilkka (n. 1 rkl) esim. kahvikupissa mikrossa. Sulata liotetut liivatteet veteen. Lisää liivate mousseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Täytä kakku näin: Kostuta kakkupohjat maidolla. Lääpi päälle kinuskia ja levitä karpalomoussea kinuskin päälle. Täyttämisessä kannattaa käyttää apuna leivinpaperilla vuorattua irtopohjavuoan reunaa, jolloin täytekerrokset asettuvat suoraan ja mahdollinen väleistä pursuava täyte asettuu nätisti kakun reunoille (kuten kuvasta näkyy). Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Yön yli mehustuminenkaan ei ole pahitteeksi.

Suklaakreemi (Kinuskikissalta)
(Riittävästi tässä nähtyyn 2 munan kakkuun)

100 g tummaa suklaata
50 g voita
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl tomusokeria

Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä hieman.

Sillä aikaa vatkaa sähkövatkaimella voi, tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi ja kuohkeaksi.

Lisää kunnolla jäähtynyt suklaasula seokseen koko ajan vatkaten. Lopputuloksen tulee olla kuohkea.

Kreemin voi tehdä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa, mutta tällöin se kovettuu. Sitä voi lämmittää varovasti mikrossa pienellä teholla, jotta siitä tulee paremmin levitettävää.

Rikkaat ritarit

Tämä ruoka ei kaivanne esittelyjä. Voissa paistettu vehnäpulla hillon ja kermavaahdon kanssa on syntisen hyvää.

Ohje on neljälle

8 paksuhkoa viipaletta ranskanleipää (saa olla kuivahtanutta)
tilkka maitoa
reilu nokare suolaista voita
hilloa (esim. lettuhilloa)
2 dl vaahtoutuvaa kermaa
2 tl sokeria

Kostuta leipäviipaleet nopeasti maidossa. Jos leipä on tuoreehkoa, se imaisee maidon hetkessä, joten varo kostuttamasta liikaa.

Sulata voita pannussa ja kuumenna. Paista leivät keskilämmöllä molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Nosta leivät lautasille ja anna jäähtyä hetki. Vaahdota kerma ja makeuta sokerilla.

Tarjoile ritarit hillon ja kermavaahdon kanssa.