torstai 2. elokuuta 2012

Sokerikakkupohja

Teki mieli lisää mansikkakakkua, joten tein lisää mansikkakakkua. Samalla kokeilin erilaista sokerikakkupohjareseptiä.

Aiemmin mainitsin, että Kinuskikissalta peräisin oleva, hieman muokattu, resepti tuottaa kyllä rakenteeltaan ja maultaan hyvää sokerikakkua, mutta myös likilaskuisen lopputuloksen. En tiedä, mikä reseptissä mättää, mutta ensimmäinen ongelmanratkaisuyritys oli vähemmän rasvaa ja enemmän jauhoja.

Lopputulos oli ihan mallikas, mutta vielä kaukana täydellisestä.

Mikä sitten oli huonoa ja hyvää? Jo kakkua paistaessani mies huomautti, että täällä haisee muna. Munanmakuisuushan on ollut ykkösinhokkini perinteisessä lasillinen munia + lasillinen sokeria + lasillinen jauhoja -sokerikakkuohjeessa. No, tämänkertainen pohja ei ollut kovin pahasti munanmakuinen, mutta kyllä siinä sellainen hienoinen paistetun munan vivahde oli. Toinen ongelmani sokerikakkujen kanssa on höttöisyys. Tämä oli ja ei ollut höttöinen. Pohjasta tuli hieman hajoavainen ja melko sienimäinen, mutta ei tämä ihan höttöisimmästä päästä ollut, vaan verrattain jämäkkä sokerikakuksi. Ja tämä pohja ei ollut likilaskuinen, vaan kohosi kauniisti ja pieni kuoppa tasoittui kakun jäähtyessä.

Täydellisen mehevän ja jämäkän sokerikakkupohjan metsästys siis jatkuu. 



4 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
80 g voita

Voitele ja korppujauhota 24 cm:n irtopohjavuoka.

Siivilöi jauhot erilliseen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon leivinjauhe. Sulata voi.

Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi ja valkoiseksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi jämäkkää, kun vatkaimen terällä pintaan piirretty kuvio pysyy hetken aikaa kasassa.

Nostele vaahtoon jauhoseos ja voisula vuorotellen useammassa erässä. 

Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Kokeile lopussa kypsyyttä tikulla: jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ainakin 15 minuuttia ennen kumoamista. Kakkupohja kannattaa leikata jääkaappikylmänä – tällöin se ei hajoa niin helposti.


Bulguurisalaatti

Tein vahingossa liikaa bulguuria etiopialaisen jauhelihakastikkeen lisäkkeeksi, joten tähteiden hyödyntämiseksi vetäisin hatusta todella yksinkertaisen – mutta hyvän – bulguurisalaatin.

Bulguuri muistuttaa hieman couscousia, mutta se on mielestäni paremman makuista eikä niin kuivaa, joten sitä kannattaa kokeilla korvaavana tuotteena esim. salaateissa, joihin käsketään käyttää couscousia.


Tästä annoksesta tulee kahdelle iltapalasalaatti tai neljälle lisäkesalaatti.

Bulguuri:
2 dl bulguuria
pieni valkosipulinkynsi
hipsaus jotain yrttimaustetta, esim. timjamia, basilikaa tai oreganoa
pari rkl oliiviöljyä
3 dl vettä
vajaa 1 rkl kasvisfondia

Salaattiin:
3 pientä tomaattia kuutioituna
100-150 g salaattijuustoa tai fetaa kuutioina
puoli ruukkua ruohosipulia hienonnettuna
vähän sitruunamehua
mustapippuria myllystä

Keitä bulguuri: Lämmitä öljy kattilassa. Kuullota siinä puristettua valkosipulinkynttä ja yrttimaustetta hetki. Lisää bulguuri ja kääntele sitä öljyssä. Kaada vesi päälle ja lisää kasvisfondi. Heti, kun vesi kiehuu, käännä levy pienelle.

Keitä kannen alla 5 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja anna muhia vielä 5 minuuttia. Sekoita. Jäähdytä.

Kun bulguuri on kylmää, sekoita siihen loput aineet ja tarjoile.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Nachovuoka


Kunnon mättöruokaa. Tarvitseeko tämä enempää esittelyjä?

Tämä versio on yhdistelmä äitini reseptiä ja kitisen nachovuokaa

Neljälle

400 g naudan jauhelihaa
tacomaustetta tai sopivan tuliset mausteet maun mukaan
loraus vettä
1 prk tuorejuustoa maun mukaan (tällä kertaa Viola Afrikan paprika)
1 prk ranskankermaa
4 tuoretta tomaattia
1 sipuli
jalapenoviipaleita
n. 200-300 g nachoja
150 g juustoraastetta

Paista jauheliha ja mausta se. Lisää loraus vettä ja paista kuivaksi. Nosta pannu liedeltä. Suikaloi sipuli ja lohko tomaatti. Sekoita sipuli ja tomaatti jauhelihaan.

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma. Levitä seos vuoan pohjalle. Kaada jauhelihaseos päälle. Heitä päälle maun mukaan jalapenoviipaleita. Töki nachoja pystyyn vuokaan. Itse laitan niitä aika tiheään, koska nachot ovat hyviä.

Ripottele päälle juustoraaste.

Paista 200-asteisen uunin keskitasolla n. 20 minuuttia tai kunnes nachot ovat saaneet hieman väriä ja juusto sulanut.

Kesän "pakollinen" mansikkakakku


Tässä nyt ei ollut sen ihmeellisempää jujua, vaan kyseessä oli ihan tavallinen mansikkakermakakku.

Täytteeseen tarvitaan n. 1,5–2 litraa mansikoita, 2 dl vispikermaa vaahdotettuna,
250 g rasvatonta maitorahkaa ja 1 purkillinen (150 g) ranskankermaa sekä maun mukaan tomusokeria ja 2 tl vaniljasokeria. Rahka ja ranskankerma sekoitetaan kermavaahtoon ja koko komeus makeutetaan sokerilla. Sitten vain puolikkaita mansikoita alle ja kermaa päälle. Kermapursotus syntyy 2 dl:sta vispikermaa. Kostutin kakun vedellä, johon sekoitin hieman limettisiirappia, koska kyseistä tuotetta sattui olemaan kaapissa. Limettisiirapin voi korvata limettimehulla ja sokerilla.

Kakun reunat näyttivät niin herkullisilta sellaisenaan, etten halunnut peittää niitä kermavaahtokerroksen alle, vaan koristelin ainoastaan päällisen. Se olikin hyvä veto, sillä näköjään kuumankostea ilma ja kerman vaahdottaminen eivät sovi yhteen. Kerma alkoi mennä niin rakeiseksi, etten uskaltanut vatkata sitä enempää, joten pursotuksista tuli löysähköjä. Itse asiassa ensimmäisen kermatörpön sisältö lähes juoksettui, joten otin toisen törpön, joka sekin alkoi mennä rakeiseksi. Käytin sitten ensimmäiset kermat, koska ne eivät olleet varsinaisesti juoksettuneita, mansikkajäätelöön, joten mitään ei mennyt hukkaan.

Kakkupohjaan käytin tätä reseptiä, mutta laskin ainemäärät neljälle munalle. Kakusta tuli vähän likilaskuinen, eli jostain pitäisi löytää varmemmin toimiva ohje, koska likilaskuinen kakku on ärsyttävä. Paikkasin vian kuitenkin sijoittelemalla isompia mansikoita strategisesti keskelle sekä kerma-rahka-ranskankermaseoksen avulla, kuten alla olevista kuvista selviää.



Tällainenkin kakku kannattaa tehdä edellisenä päivänä tekeytymään. Tällä kertaa en ehtinyt itse tehdä niin, vaan täytin kakun n. neljä tuntia ennen tarjoamista. Seuraavana pivänä se oli kyllä parempaa. Jopa koristepursotukset – mikäli ne on tehty jämäkästä kermavaahdosta – pysyvät kauniina seuraavaan päivään.

EDIT:
Tässä vielä vaihtoehtoinen kermatäyteohje, josta riittää myös kakun kuorruttamiseen ja jota voi pursottaa. Tämä onnistuu helteelläkin, koska kermaa ei tarvitse vatkata kovin kovaksi, vaan rahka jämäköittää seoksen. 

4 dl vispikermaa
500 g maitorahkaa
1 prk (150 g) ranskankermaa
0,5–1 dl tomusokeria (riippuen siitä kuinka makeasta tykkäät)
2 tl vaniljasokeria

Vaahdota kerma. Vatkaa joukkoon rahka ja ranskankerma. Makeuta sokerilla.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Japanilaista seesamikanaa ja nuudeleita


Tässäpä esimerkki siitä, miten reseptiä luetaan todella leväperäisesti.

Tehtävä: etsi japanilainen ruoka, jotain muuta kuin sushia. Ei muuta kuin Googleen hakusana "japanese noodle recipe" ja hyvältä kuulostava "Sesame chicken and noodles" kokeiluun. Jollain puusilmäisyydellä onnistuin kuitenkin ohittamaan sen oleellisen informaation, että ruokaan pitäisi käyttää kylmää grillattua broileria. Itse asiassa onnistuin siinä niin loistavasti, että vasta raa'an broilerinlihan marinoituani aloin ihmetellä, miksei reseptissä puhuta ollenkaan lihan kypsentämisestä...

Piti sitten hieman improvisoida (tsekkaa siis linkki, jos haluat originaalireseptin), mutta lopputulos oli kuitenkin herkullinen. Ja ihanan värikäs.

Marinadi:
3/4 dl riisi(viini)etikkaa
pieni nippu kevätsipulia silputtuna
2 rkl hunajaa
1 rkl soijakastiketta
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
2 tl valkosipuli-chilikastiketta

Lisäksi:
500 g maustamatonta broilerin rintaleikettä suikaloituna
maapähkinä- tai rypsiöljyä paistamiseen
munanuudeleita (oikeasti udon-nuudeleita) neljälle
3 rkl tummaa seesamiöljyä
2 pientä punaista tai keltaista paprikaa ohuiksi siivuiksi leikattuna
tuoretta korianteria

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Sekoita joukkoon broileri ja anna maustua n. 15 minuuttia.

Kuumenna maapähkinä- tai rypsiöljytilkka pannussa. Laita kattilallinen vettä kiehumaan (nuudeleita varten). Paista broileri nopeasti kypsäksi kuumalla pannulla. Keitä samaan aikaan nuudelit ja valuta ne.

Heitä nuudelit pannulle ja sekoita broilerin kanssa. Nosta pois liedeltä ja mausta seesamiöljyllä. Jaa ruoka lautasille, laita nuudelikeon päälle paprikasuikaleita ja tuoretta korianteria.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

I accidentally garlic – Is that bad? Eli lammaskepakot, nopea salsa, coleslaw, paistetut uudet perunat ja grillattu ananas

Siinä missä juhannusaattona grillattiin hienoa, niin juhannuspäivänä tehtiin vähän krouvimpaa, mutta yhtälailla herkullista ruokaa.

Jauhelihasta on helppo improvisoida erilaisia grillattavia kepakkoja - mausteita voi laittaa mielen ja lisukkeiden mukaan, ja tuoreet yrtit antavat vähän peruslihapullista poikkeavan vivahteen. Lampaan (tai siis karitsan) jauhelihan kanssa sopivat aina valkosipuli ja tuore korianteri.  

Etualalla vasemmalta oikealle grillattua ananasta, salsaa ja coleslawta. Lammaskepakon takana lymyilee kainosti vähän epäonnistunut perunalisuke.

Myös salsan tein omasta päästä, ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Siitä tuli mukavan raikas ja pikantti lisuke grillatulle lihalle.

Coleslaw (ohje täältä) on yllättävän raikasta majoneesipohjaiseksi salaatiksi, ja tällä ohjeella tuli reiluhko annos, jota syötiin vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä (se kyllä säilyy oikein hyvin). Majoneesin tekeminen oli tällä kertaa pienoinen murheenkryyni, mutta nytpähän tiedän, mitä ei pidä tehdä, ja miten sen saa pelastettua (ks. alempaa). Yleiskoneen leikkuuterällä sekoitettuna majoneesi on aina onnistunut, mutta mökkioloissa homma menikin hieman konstikkaammaksi. (Toki coleslaw'hon voi käyttää myös valmismajoneesia, mutta itsetehty on ihanampaa.)

Perunatkaan (Jamie Oliverin reseptillä) eivät menneet ihan putkeen, vaan lopputulos oli enemmän rosmariinilla ja valkosipulilla maustettua muussia – toki hyvänmakuista sellaista. Perunat olivat varmaan turhan isoja (ja hajoavia).

Grillattu ananas on taas näitä maailman helpoimpia grillilisukkeita: kuori ananas ja leikkaa se kiekoiksi. Grillaa sitä niin, että se hieman karamellisoituu. Ananas saa ottaa myös vähän väriä, kunhan se ei ole ihan mustaksi grillattu. 

Peräkaneettina todettakoon, että valkosipulia oli tarpeeksi. Nam.


Lammaskepakot

Neljälle

800 g karitsan jauhelihaa
1 muna
melkein kokonainen ruukku tuoretta korianteria (säästä loput salsaan)
kourallinen tuoreen timjamin lehtiä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
pieni hipsaus korianterijauhetta ja chilijauhetta

Vaivaa lihapullataikina sekaisin käsin. Muotoile pötkylöitä ja pujota ne metallivartaisiin tai etukäteen vedessä liotettuihin bambutikkuihin. Paista grillissä käännellen ja anna vetäytyä hetken aikaa ennen tarjoamista. Älä paista liian kypsäksi. Muistathan, että liha kypsyy vielä vähän aikaa grillistä ottamisen jälkeen.

Kepakot voi myös paistaa ilman varrastikkuja, jos grillissä sattuu oleman parilapuoli. Tai sitten ihan vain pannulla.


Nopea salsa
Neljälle

3-4 tomaattia
1 kevät- tai kesäsipuli vihreine osineen
pieni pala valkosipulinkynttä
vähän silputtua ruohosipulia
silputtua tuoretta korianteria
vähän oliiviöljyä
vähän valko- tai omenaviinietikkaa (varmaankin n. 1-2 tl)
hyppysellinen sokeria
suolaa, mustapippuria

Kalttaa tomaatit, poista siemenet ja pilko tomaatit pieniksi kuutioiksi. Hienonna kevätsipuli.

Sekoita salsan aineet keskenään, maistele ja anna maustua hetki. 


Coleslaw

500 g valkokaalia
3 porkkanaa

2 dl majoneesia
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl sokeria
suolaa, mustapippuria

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Painele sitä hieman kaulimella tai perunanuijalla tai muulla vastaavalla astalolla, jotta rakenne rikkoutuu. Raasta porkkana.

Sekoita kaali, porkkana ja majoneesi. Mausta ja maistele. Anna maustua kylmässä tunnin tai pari.


Majoneesi

1 keltuainen
1 rkl Dijonsinappia
suolaa ja pippuria myllystä

1,5 dl rypsiöljyä (tai rypsi- ja oliiviöljyä sekaisin)
2 tl valkoviinietikkaa 


Käytä huoneenlämpöisiä aineksia.

Sekoita keltuainen, sinappi ja mausteet (ei etikkaa) kulhossa. Lisää vähän öljyä (tipoittain) ja vatkaa voimakkaasti niin, että tämä seos emulgoituu. Kun olet saanut majoneesin alun emulgoitumaan, voit alkaa lisätä öljyä ohuena nauhana (tai pienissä erissä) koko ajan vispilällä vatkaten. Lisää öljyä kunnes majoneesi on sopivan sakeaa. Lisää etikkaa ja tarkista maku.

En suosittele käyttämään majoneesin valmistuksessa sähkövatkainta. Jostain syystä se on tuomittu epäonnistumaan. Kuten ylempänä totesin, yleiskoneen pyörivällä leikkuuterällä majoneesi onnistuu aina, mutta käsin vatkaaminen on myös ihan hyvä työmenetelmä.

Jos majoneesi menee plöröksi eli ei emulgoidu, korjaa se näin: laita puhtaaseen kulhoon 2 keltuaista ja pari teelusikallista sinappia. Vatkaa sekaisin. Lisää muutama tippa öljyä ja vatkaa. Jos sinulla on tässä vaiheessa täydellistä emulsiota, niin hyvä. Jos ei ole, olet pulassa ja kannattaa aloittaa alusta. Kun sinulla on emulsio, ala lisätä juoksettunutta majoneesia ohuena nauhana ja vatkaa niin maan perhanasti. Lisää tarvittaessa öljyä mikäli majoneesi ei ole tarpeeksi paksua. Tuloksena pitäisi olla täydellistä majoneesia.  

Jos majoneesia tuli liikaa, se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa.


Paistetut uudet perunat

Neljälle

500 g pieniä uusia perunoita
6 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
pari rosmariininoksaa
(1/2 sitruunan mehu)
suolaa

Pese uudet perunat hohtavan puhtaiksi. Laita perunat korkeareunaiseen paistinpannuun ja kaada päälle vettä niin, että ne juuri peittyvät. Heitä sekaan veitsenlappeella hieman murskatut valkosipulinkynnet (kuorineen!).

Keitä perunoita 12-15 minuuttia eli kunnes ne ovat kypsiä. Valuta lävikössä ja kuivaa pannu.

Siirrä perunat ja valkosipulit takaisin pannuun. Kaada pannulle kunnon loraus oliiviöljyä ja lisää rosmariini. Paista kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja halutessasi sitruunamehulla.

Lihaisaa juhannusta!


Juhannuksena meillä on yleensä tapana grillata jotain "vähän parempaa" niiden perinteisten jauhomakkaroiden ja bratwurstien lisäksi (niitäkään väheksymättä!).

Tällä kertaa mies löysi Täydellinen pihvi -keittokirjasta (Paul Gayler, Multikustannus 2008) Nizzanfileen lisukkeineen, joka osoittautuikin täydelliseksi kesägurmeeksi. Tämä ruokaohje ei ole kiireisille kokeille, koska marinointi vie tuntikausia. Itse pihvien ja lisukkeiden paistaminen sekä kastikkeen valmistaminen kuitenkin sujuvat nopeasti.

Ruoan kanssa joimme vuoden 1998 Faustino I:stä. Hieman jännitti, miten maut pelaisivat yhteen, mutta aivan turhaan – viinivalinta osui aivan nappiin.

Varasimme lihaa syöjää kohti enemmän kuin ohjeessa sanottiin. Tällöin tarvitaan hieman enemmän myös öljyä ja yrttejä – muuten reseptin ainemäärät pysyvät ennallaan.



Jälkiruoaksi valmistin mustikkasemifreddoa, joka ei myöskään ole hätähousuille – jäädyke kannattaa valmistaa edellisenä päivänä, jolloin se ehtii jäätyä eikä vaadi tämän jälkeen enää mitään vaivannäköä.

Siinä missä pääruoka on vähän konstikkaampi valmistaa, semifreddosta ei juuri jälkiruoka helpommaksi muutu. Tämän tekeminen onnistuu vähän huonomminkin varustellulla mökillä, jos vain pakastin löytyy: mustikkasoseen voi tehdä etukäteen ja kerma vatkaantuu tarvittaessa käsipelilläkin.



Nizzanfileetä, grillattuja kasviksia ja oliivilla maustettua béarnaisekastiketta

Neljälle

4 rkl (tai vähän enemmän) oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
pari tuoretta timjaminoksaa (sekä hieman koristeluun)
6 tuoretta basilikanlehteä
4 (à 180-200 g) härän sisäfileetä
2 kesäkurpitsaa pitkittäin 3 mm:n paloiksi viipaloituna
1 munakoiso 5 mm:n paloiksi viipaloituna
1 punainen paprika kuorittuna, puhdistettuna ja suikaloituna
2 tomaattia kaltattuina, halkaistuina ja siemenet poistettuina
2 rkl (=loraus) balsamiviinietikkaa

Sekoita oliiviöljy, valkosipuli ja yrtit kulhossa. Lisää liha ja kääntele hyvin marinadiin. Peitä ja anna marinoitua 4 tuntia huoneenlämmössä.

Nosta liha marinadista ja siirrä sivuun (ei kylmään). Kääntele vihannekset marinadiin ja anna marinoitua 2 tunnin ajan.

Valmista béarnaisekastike.

Reduktioliemi:
30 ml valkoviinietikkaa
pari tuoretta rakuunanvartta ilman lehtiä
2 salottisipulia viipaloituna
8 kokonaista mustapippuria kevyesti murskattuina

Laita ainekset pieneen kattilaan. (Lisää tarvittaessa vähän vettä, koska muuten liemi kiehuu helposti ihan olemattomiin.) Keitä matalalla lämmöllä, kunnes neste on vähentynyt puoleen. Anna jäähtyä ja siivilöi puhtaaseen pieneen kattilaan, jossa valmistat kastikkeen loppuun. 

Emulsiokastike:
reduktioliemi
4 munankeltuaista
250 g sulatettua voita lämpimänä
1/2 sitruunan mehu
2 rkl silputtua tuoretta kirveliä
2 rkl silputtuja tuoreita rakuunanlehtiä 
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
(1 rkl pilkottuja mustia oliiveja)

Täällä on tarkempi selitys käyttämästäni emulgointimenetelmästä ja ohje juoksettuneen kastikkeen korjaamiseksi. Hollandaise ja béarnaise ovat samanlaisia emulsiokastikkeita – niissä on vain eri mausteet. 

Sekoita keltuaiset ja reduktioliemi. Emulgoi sulatettu voi ohuena nauhana tähän seokseen koko ajan vatkaten. Kuumenna isommassa kattilassa vettä kiehuvaksi. Vettä tulee olla niin paljon, että vedenpinta osuu pienemmän kattilan pohjaan silloin, kun pienempää kattilaa pidetään vesihauteessa. Kuumenna kastiketta vesihauteessa koko ajan (pallo)vispilällä sekoittaen kunnes kastike sakenee.

Mausta kastike sitruunamehulla, kirvelillä, rakuunalla, suolalla, mustapippurilla ja 1 ruokalusikallisella pilkottuja mustia oliiveja. 

Voit tehdä kastikkeen myös grillattuasi vihannekset ja lihan, mutta juuri ennen grillausta tehtynä se on vielä tarjoiltaessa lämmintä (olettaen, että grilli on kuumana). Kastiketta ei voi kuumentaa uudestaan, koska silloin se juoksettuu.

Sitten takaisin lihaan ja vihanneksiin:
Kuumenna grilli tai parilapannu. Jos käytät pannua, lisää tilkka öljyä kuumalle pannulle. Grillaa ensin vihanneksia, kunnes ne ovat lötköjä ja hieman käristyneitä. Siirrä ne lämpimään astiaan odottamaan ja peitä foliolla.

Paista sitten  liha haluamaasi kypsyysasteeseen (2-4 minuuttia per puoli = medium). Jos käytät grilliä, voit paistaa lihan ja vihannekset yhtä aikaa.

Jaa grillatut vihannekset lautasille ja pirskottele niiden päälle balsamietikkaa. Asettele pihvit vihannespedille ja lusikoi hieman kastiketta pihvien päälle. Koristele timjamilla ja tarjoile.


Mustikkasemifreddo

6-8 annosta

225 g marjoja (mustikoita)
3 rkl likööriä (Galliano-vaniljalikööriä)
3 dl kuohu- tai vispikermaa
50 g tomusokeria
115 g murskattuja marenkeja

Soseuta marjat tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Halutessasi voit pusertaa soseen siivilän läpi siementen poistamiseksi (mustikat eivät mielestäni tätä vaadi). Sekoita likööri marjasoseeseen.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Makeuta tomusokerilla.

Sekoita marjasose ja marengit kermavaahtoon. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan. Jäädytä vähintään 6 tuntia.

Ennen tarjoilua anna semifreddon pehmentyä huoneenlämmössä n. 15 minuuttia.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Ihan mahtava raparperipiirakka

Tää on parasta ikinä! Mehevän raparperipiirakan ohjeen löysin jo vuosi sitten erään nettifoorumin kautta, mutta tuolloin en sitten saanut aikaiseksi blogata siitä, vaikka resepti olisi sen ehdottomasti ansainnut. Tämä piirakka on niin mehevä, ettei se välttämättä kaipaa seurakseen vaniljakastiketta tai jäätelöä. 

En ole tehnyt ohjeeseen omia muutoksia, sillä mitäpä sitä täydellistä reseptiä härkkimään. Ainoa poikkeama oli se, että käytin vaniljasokerin sijasta vaniljauutetta, koska minulla ei sattunut olemaan vaniljasokeria.

Tällä ohjeella tulee varsin iso piirakka, 20 mojovaa palaa. Piirakka kestää kuitenkin hyvin pakastamista, joten raparperikaudesta voi nauttia vielä myöhemminkin kesällä (tai vaikka talvella).  

Piirakka on helppotekoinen, mutta kannattaa huomioida, että sen tekemiseen kuluu melko pitkä aika.

 

Muruseos
250 g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria (tai 1/2 tl vaniljauutetta)

Pohjataikina
2 dl piimää
1 muna

Täyte
1 l raparperia kuorittuna ja paloiteltuna
200 g (1 prk) kermaviiliä
250 g maitorahkaa
2 dl sokeria
2 munaa
3 tl vaniljasokeria (tai 1 tl vaniljauutetta)

Tee ensin muruseos: Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula. Nypi sormilla murumaiseksi. Siirrä 1/4 muruseoksesta toiseen astiaan. 

Sekoita jäljelle jääneeseen (3/4:aan) muruseokseen piimä ja muna. Levitä syntynyt taikina leivinpaperilla suojatulle uunipellille (n. 35 x 40 cm). Jos taikina jää nyppyiseksi, ei haittaa.

Ripottele pohjataikinan päälle raparperit. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään ja kaada seos raparperin päälle. 

Ripottele pinnalle loppu muruseos. 

Paista 175-asteisen uunin alatasolla 45-50 minuuttia.

Leikkaa jäähtynyt piirakka neliöiksi tai suorakulmioiksi. Piirakka on parhaimmillaan seuraavana päivänä. 

Vauvajuhlakakku


Tyttäremme vauvajuhlia vietettiin jo aprillipäivänä, mutta vasta nyt pääsen laittamaan kuvia blogiin, koska kamerassani ei ollut yhtään tarkkaa kuvaa pelkästä vauvakoristeesta – yritäpä emännöidä juhlia ja kuvata samalla.

Suurin osa kuvista on appiukkoni ottamia (minulla on lupa käyttää hänen kuviaan); kaksi keskimmäistä kuvaa ovat minun ottamiani.



En halunnut vaaleanpunaista kakkua, mutta koska väriteemani oli keväisen raikas, kukkiin sopi häivähdys vaaleanpunaista.

Vauvakoristeen tein kukkamassan ja sokerimassan seoksesta; mukana taisi olla pieni nokare marsipaaniakin, koska hitaasti kuivuvana se antaa lisää muotoiluaikaa. Alustana oli pahvinpala, jonka päällystin sokerimassalla. Kakkuja oli kolme, joten koriste oli irtonainen.

 


Orkidea-koristeaiheen valitsin, koska juuri ennen tyttäremme syntymää huomasin, että yksi kasvattamistani orkideoista tekee kukkia. Se alkoikin kukkia sopivasti kevään merkiksi ennen juhlia. 

Minulla ei ole orkideamuottia, joten käytin hyväkseni liljamuottia terälehtiin ja omenankukkamuottia keskustaan. Isot pyöreät terälehdet leikkasin vapaalla kädellä. Orkidean keskustat olivat aika hankalia muotoilla, ja pari kertaa meinasi mennä hermot. Yhteensä kuuden ison orkidean tekeminen oli kyllä melko iso operaatio, mutta niitä oli hauska tehdä. 
  
Yhdessä kakussa oli kuvassa näkyvä punoskoriste alareunassa. Se oli vain peittämässä vähän ryppyyntynyttä ja epätasaista marsipaanikuorrutusta.




PS. Koristeiden tekeminen vauvanhoidon lomassa pakottaa aloittamaan projektin hyvissä ajoin ja organisoimaan työvaiheita järkevästi (kun vauva alkaa huutaa nälkäänsä, niin työn on parasta olla sellaisessa vaiheessa, että sen voi jättää kuivumaan, koska syötön jälkeen kukkamassa on jo ihan kuivaa). Kakkujen täyttämisen ja kokoamisen aikana minulla oli kyllä myös vauvanhoitoapua. 

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Valmistujaiskakku aviomiehelleni

Edellisen maratontekstin vastapainoksi pari kivaa kakkukuvaa (sisävalossa ja ulkovalossa). Jälleen koristelun ohjenuorana oli "keep it simple". Isoja kukkia lukuun ottamatta minulla oli jo valmiiksi aiemmin tehtyjä valkoisia sokerikukkia, joten koristeluun ei mennyt ihan älyttömän kauan. Kukkien keskustoihin sipaisin hieman vaaleanpunaista tomuväriä. Oksat spritsasin ruskeaksi värjätyllä pikeerillä, joka jäi vähän löysemmäksi kuin olin tarkoittanut, mutta koristelu sujui siitä huolimatta ihan siedettävästi. 



Täytteenä oli jälleen kerran vadelma-Dajm-limettitäyte. Vaikka se onkin ihanaa, niin nyt sitä on tullut tehtyä niin monta kertaa lyhyen ajan sisällä, että en ihan vähään aikaan aio siihen koskea. On aika kokeilla jotain muuta. Ehkä saatan jopa uskaltautua tekemään lisää kokeiluja vaaleilla kakkupohjilla ja niihin sopivilla täytteillä.

Äitienpäivälounas

Minun toivomukseni ihkaensimmäiselle äitienpäivälleni oli se, että saisin rauhassa valmistaa kolmen ruokalajin menun ilman vauvanviihdytys- tai ruokkimisvelvoitteita ja että saisin myös syödä rauhassa. Se toteutuikin. Lounasvieraina oli mieheni mummo puolisoineen sekä mieheni veli kihlattuineen, eli syöjiä oli yhteensä kuusi (mutta kirjaan reseptit tähän kuitenkin neljälle).

Suunnittelemani menu oli jälkiruokaa lukuun ottamatta keväinen: alkuruoaksi klassinen peruna-purjokeitto vichysoisse; pääruoaksi ankanrintaa appelsiini-inkiväärikastikkeella ja sitruunariisillä, lisukkeena vielä yksinkertainen sitrussalaatti; jälkiruoaksi jäätelökakkua. Kokonaisuus oli mielestäni oikein onnistunut, vaikka tämä oli kaikkien ruokalajien suhteen ensikokeilu.

Pääruoan kanssa joimme uusiseelantilaista Brancott Estaten Gisborne unoaked chardonnaytä. Viini oli aivan täydellinen kumppani ankalle ja toimi jopa greipin (!) kanssa.



Vichysoisse on sosekeittojen aatelia: erittäin yksinkertainen ja edullinen, mutta hyvin hienostuneen makuinen ruoka.

400 g jauhoisia perunoita
400 g purjoa
75 g voita
5 dl kanalientä (tai kasvis-)
1 tl kuivattua timjamia
2 1/2 dl kermamaitoa (eli maitoa ja kuohukermaa sekaisin)
suolaa ja mustapippuria
ruohosipulia

Kuori ja huuhdo perunat. Leikkaa purjosta vihreät osat pois. Halkaise valkoinen osa ja huuhdo se. Paloittele perunat ja purjo.

Sulata voi kattilassa. Paista purjo pehmeäksi kannen alla melko miedolla lämmöllä niin, ettei se ruskistu. Lisää peruna, timjami, vähän suolaa ja mustapippuria ja hauduta vielä muutama minuutti.

Lisää liemi ja anna kiehua miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää kermamaitoa sen verran, että koostumus (ja maku) on sopiva. Kuumenna vielä kiehuvaksi ennen tarjoilua ja koristele ruohosipulilla.

Keiton voi tehdä kermamaidon lisäämistä vaille valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen.
 
(Resepti täältä.)



Neljälle tarvitset kaksi n. 300-400 g painoista ankanrintaa. Ota ankka jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin ja huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Leikkaa rasvapintaan salmiakkikuvio, mutta älä leikkaa lihaan asti. Paista kuumalla pannulla ensin rasvapuoli kunnolla rapeaksi. Ruskista sitten toinen puoli nopeasti. Pane ruskistetut ankanrinnat uunivuokaan lihalämpömittarin kanssa ja paista n. 125 asteessa, kunnes sisälämpötila on 56–58 astetta. (Meidän uunissamme aikaa tähän kului n. 40 minuuttia.)

Varo, ettei ankkaa paistaessa käy näin:


Eihän se ole kokki eikä mikään, joka ei joskus telo itseään keittiössä jollain tavalla. Tällä kertaa onnistuin roiskauttamaan kuumaa ankanrasvaa kaulalleni. Ei muuta kuin kylmällä vedellä kasteltu pyyhe kaulalle ja jatkamaan (myöhemmin vielä Bepanthenia iholle – onneksi ei palanut pahasti). 

Suolaa ja pippuroi liha ja kääri se tiukasti folioon. Anna vetäytyä muutaman minuutin ajan. (Sillä aikaa ehdit asettelemaan riisin lautasille ja lämmittämään kastikkeen). Leikkaa fileet ohuiksi viipaleiksi. 

*

Makean mausteinen appelsiini-inkiväärikastike jakaa mielipiteitä. Minusta se sopii linnun kanssa kuin nakutettu, mutta kaikki eivät pidä makuyhdistelmästä. Ankallehan sopii tietysti myös punaviini- tai portviinikastike, koska rasvaisen linnun kanssa sopii parhaiten happamahko kastike.

4 appelsiinin mehu
1 rkl raastettua appelsiininkuorta
1 silputtu salottisipuli
1 rkl silputtua hillottua inkivääriä*
1 tähtianis
2 tl ruokokidesokeria
2 rkl maissitärkkelystä
suolaa, mustapippuria

Laita kastikeainekset maissitärkkelystä ja suolaa ja pippuria lukuun ottamatta kattilaan. Keitä kovalla lämmöllä viitisen minuuttia. 

Siivilöi kastike. Suurusta kylmään vesitilkkaan liuotetulla maissitärkkelyksellä ja kiehauta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Maistele. Jos maut tuntuvat kovilta, lisää vähän sokeria.

(Resepti täältä.)

*Hillottua inkivääriä saa säilykkeenä, mutta minä tein sen tällä kertaa itse, koska se ei ole ollenkaan vaikeaa: Pilko inkivääri ja keitä sitä vesitilkassa pienellä lämmöllä n. tunti. Lisää keittämisen loppuvaiheessa reiluhkosti sokeria (fiilispohjalta vaan – voit hetken päästä maistella, onko inkivääri tarpeeksi makeaa). Hillotun inkiväärin voi pakastaa tai säilöä steriloituihin lasipurkkeihin.

*

Sitruunariisi jäi hieman miedonmakuiseksi. Se olisi kaivannut ehkä hieman reilummalla kädellä öljyä ja ehkä pienen nokareen valkosipulia. Minttukin oli niin mietoa, ettei sitä juuri erottanut – mutta sehän oli vain ko. mintun ominaisuus.

tilkka öljyä
1 salottisipuli
3 dl basmatiriisiä
6 dl kasvislientä

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
(reilu) 2 rkl hienonnettua minttua

Hienonna sipuli. Kuullota se kattilassa öljytilkassa. Lisää riisi ja kääntele sitä hetki öljyssä. Kaada kasvisliemi kattilaan.

Anna kiehua hiljaisella tulella kannen alla 20 minuuttia. Älä nosta kantta äläkä sekoita välillä.

Sekoita kypsän riisin joukkoon sitruunankuori ja mehu sekä minttu.

(Alkuperäinen, muuntelematon resepti täältä.)


Tällainen salaatti tuli tällä kertaa – näitähän on helppo varioida esim. käyttämällä eri salaattilaatuja ja erilaisia sitruksia.

jäävuorisalaattia
rucolaa
punaista salanovaa
ruohosipulia
verigreippiä nyljettynä

Vinegretti:
oliiviöljyä
sitruunamehua
omenaviinietikkaa
pieni nokare dijonsinappia
ripaus sokeria
suolaa, pippuria

Vatkaa kastike sekaisin, maistele ja kaada salaatin päälle. En ikinä mittaa salaattikastikeaineksia, koska hyvä kastike syntyy maistelemalla ja käyttämällä hyvää oliiviöljyä, jotain happoa ja vähän suolaa ja sokeria.



Keksin tämän jäätelökakku-/kakkujäätelöjälkkärin hiljattain, kun onnistuin melkein pilaamaan kokonaisen 2 munan kakkupohjan (nostin sen uunista hellan levylle, joka olikin päällä, jolloin kakun pohja paloi sen verran, että jouduin leikkaamaan siitä yhden kerroksen pois). 

Tämän voi tehdä kahdella tavalla, eli joko helposti ja nopeasti tai vähän työläämmin.

Helppo ja nopea näyttää tältä:


Kokoa jälkiruokamaljaan kerroksittain suklaakakkupohjan palasia (tässä voi käyttää vaikkapa muotoon leikatun kakun tekemisestä ylijääneitä paloja, jotka voi pakastaa tätä käyttöä silmälläpitäen), vadelmia, hyvää vaniljajäätelöä (esim. Lidlin bourbonvaniljajäätelöä) ja tummasta suklaasta vuoltuja lastuja. Herkullista.

Tänään tarjotussa jäätelökakussa taas oli itsetehtyä vaniljajäätelöä (ohje löytyy täältä) ja todella pieni kakkupohja (kahden munan pohjasta jäänyt ohuehko siivu) ja se on koottu kakkuvuokaan ja annettu sen jälkeen jäätyä pakastimessa. Jäätelökakun hyvä puoli on se, että sen voi tehdä koristelua vaille valmiiksi etukäteen ja iskeä pöytään kakkulapion kanssa.

Leita leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunan sisään yksi kerros suklaakakkua, sen päälle murenneltuja pakastevadelmia ja suklaalastuja sekä kerros itsetehtyä vaniljajäätelöä melko löysänä (tai pehmitettyä kaupan jäätelöä); sen päälle toinen kerros suklaakakkua, vadelmia ja jäätelöä. Pakasta.

Ota kakku pehmenemään ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele se (sulatetuilla) vadelmilla ja suklaalastuilla. Jos haluat heittäytyä hillittömäksi, niin murennettu marenki toimii myös.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Lähes idioottivarma hollandaisekastike

Lue lisää parsan käsittelystä täältä. Tässä tapauksessa parsan keittoaika on n. 4–5 min.

En sano idioottivarma, koska ikinä ei pidä aliarvioida idiootteja. Mutta aion kyllä romuttaa myytin hollandaisen valmistamisen vaikeudesta. Se ei ole ensinkään niin vaikeaa kuin usein kuvitellaan, kunhan käytössä on oikea menetelmä.

Olen julkaissut tämän reseptin jo aiemmin, mutta koska aihe on nyt ajankohtainen ja minulle on kertynyt enemmän kokemusta ja näkemystä, pidän tarpeellisena julkaista sen uudelleen.

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt, miksi suurin osa ruokablogeista ja muista reseptisivustoista tuntuu suosivan hollandaisekastikkeen valmistuksessa epäonnistumisille altista Carémen menetelmää, jossa keltuaiset ja vesi kuumennetaan ja kypsennetään haluttuun sakeuteen, minkä jälkeen voi emulgoidaan kastikkeeseen. Olen kokeillut tätä tapaa valmistaa kastike, ja plörinäksihän se meni (plörinä onkin hyvä sana kuvaamaan epäonnistuneen kastikkeen ulkomuotoa) – kaksi kertaa peräkkäin. Käyttämäni Escoffier'n menetelmä, jossa kastike emulgoidaan ennen kuumennusta, tuntuu olevan lähes tuntematon monille, vaikka sillä olen onnistunut joka kerta. (Ks. selostus eri menetelmien eroista Molekyyligastronomia-blogista.)

Tätä menetelmää voinee soveltaa myös silloin, jos käyttää hollandaisen pohjana mausteliemireduktiota. En ole tosin kokeillut, joten en mene vannomaan. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi se ei toimisi.

Hollandaise saa majoneesin näyttämään terveysruoalta, mutta jos haluat kevytkastiketta, niin jätä hollandaise valmistamatta ja syömättä. Kuten majoneesissa, tässäkään rasvan kanssa pihtailu ei johda mihinkään hyvään, sillä rasvan määrää lisäämällä saadaan paksumpaa kastiketta. Liian vähän rasvaa johtaa molemmissa tapauksissa pelkkään liruun, jota ei voi kastikkeeksi kutsua.

Ruokateesini nro 1 onkin: Jos tehdään herkkuja, niin tehdään ne sitten kanssa kunnolla, ettäs tiedätte!


Hollandaisea neljälle:

3 keltuaista
2 rkl kylmää vettä
100 g sulatettua voita (ei ole väliä, onko voi suolatonta vai suolattua)
(suolaa)
1-3 tl sitruunamehua

Tarvitset ison kattilan vesihaudetta varten ja pienemmän kattilan tai teräskulhon, joka mahtuu isomman sisään. Pieni kattila on kulhoa kätevämpi, koska tällöin ei ole sormien polttamisen riskiä. Lisäksi tarvitset (pallo)vispilän.

Laita sopivasti vettä vesihaudekattilan pohjalle (siis sen verran, että pikkukattilan pohja ylettyy vedenpintaan) ja kuumenna se kiehuvaksi.

Sekoita keltuaiset ja kylmä vesi pikkukattilassa. Kaada sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten joukkoon koko ajan vispaten. Ei ole niin justiinsa, kirkastatko voin vai kaadatko heratkin joukkoon – toimii joka tapauksessa.

Tässä vaiheessa kastike näyttää suunnilleen tältä, se on tasaista ja vähän vaahtoavaa, mutta edelleen ohutta:

Kuumenna kastiketta vesihauteessa koko ajan vispilällä sekoittaen. Ota kattila pois lämmöltä heti, kun kastike on sakeutunut. Siihen ei mene montaa minuuttia.

Jos kuitenkin kuumennat kastiketta liikaa, ja se juoksettuu, ota se pois lämmöltä ja vatkaa joukkoon 1-2 rkl kylmää vettä, jolloin rakenteen pitäisi palautua samettiseksi. Älä kuumenna kastiketta uudelleen, koska tällöinkin se juoksettuu.

Kun kastike on saostunut, mausta se suolalla ja sitruunamehulla. Maistele ja lisää mausteita tarvittaessa. Jos kastike on liian paksua (majoneesimaista ja hyllyvää) – tämäkin on tullut koettua, ja se johtuu liian suuresta rasvan määrästä suhteessa keltuaisiin ja veteen – niin vatkaa vain joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan kylmää vettä, kunnes paksuus on haluamasi. Niin helppoa se on.

Parsakeitto

Kerrankin tämä blogi on ajan hermolla! Parsaa on tullut syötyä oikein urakalla, koska parsakausi on hyvin nopeasti ohi.

Aloitetaan parsakeitolla, joka on erittäin helppo ja miellyttävän pehmeänmakuinen alkuruoka. Ja ehkä kevyin parsaresepti, johon olen tähän mennessä törmännyt. (Minullahan ei siis ole mitään voita vastaan – voi on hyvää –  mutta parsa on kyllä jotenkin perverssi kasvis, kun ajattelee sen perinteisiä lisukkeita...)



Jos epäröit sen kanssa, mistä kohdasta parsa pitää leikata, ettei toisaalta puumaista tyviosaa olisi mukana ja toisaalta pehmeää vartta ei menisi hukkaan, niin mielestäni paras metodi on käyttää tylsää – kyllä, nimenomaan tylsää – vihannesveistä ja painaa sitä kevyen napakasti parsan varteen. Jos terä ei uppoa helpohkosti varteen, niin sitten ollaan vielä puumaisen osan puolella. Sitten vain siirretään terää pikku hiljaa kohtaan, johon se uppoaa helposti. Vihreitä parsoja ei yleensä tarvitse kuoria.

Keiton ohjeen nappasin maku.fi-sivustolta.

1 kg vihreää parsaa
2 salottisipulia
1 rkl voita
8 dl vettä
3 rkl kanafondia (tai kasvisfondia)
1 prk (150 g – alkuperäisessä ohjeessa 2 dl) ranskankermaa
suolaa, mustapippuria
(pari rkl kuivaa sherryä tai valkoviiniä)

Huuhtele parsat ja poista puumainen tyviosa. Leikkaa parsat pienemmiksi paloiksi, jotta ne mahtuvat kattilaan. 

Hienonna sipuli. Sulata voinokare kattilassa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi miedolla lämmöllä. Varo ruskistamasta.

Kaada kattilaan vesi kanafondi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää parsa ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes parsa on kypsää ja pehmeää. Säästä muutama parsannuppu koristelua varten.

Kaada suurin osa kanaliemestä kattilasta pois, mutta säästä se keiton ohentamista varten. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää ranskankerma ja ohenna keittoa tarvittaessa kanaliemellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää tarvittaessa kuivaa sherryä tai valkoviiniä (antaa hapokkuutta keittoon).

Kuumenna keitto uudestaan ja tarjoile.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Suklaa ja appelsiini ne yhteen sopii vol. 2


Suklaa ja appelsiini, suklaa-appelsiini, appelsiinisuklaa on armoitettu parivaljakko. Joskus muinoin niiden yhdistäminen tuotti tällaisen, sinänsä onnistuneen, mutta hieman hennonmakuisen kakun, joten tällä kertaa olin vahvempien makujen perässä. Suklaakakkupohjan väliin tuli kaksi kerrosta appelsiinituorejuustomoussea ja yksi kerros aprikoosimarmeladia (moussekerros – marmeladikerros – moussekerros). Päälle suklaaganache ja reunoille kermavaahdon ja appelsiinituorejuuston seosta.

Tein kakun anopilleni, joka tilasi sen työpaikalleen juhlistaakseen viran saamista. Tämän takia en päässyt maistamaan valmista kakkua, mutta täyte yksin maistui erittäin hyvältä ja saamani palaute oli hyvää, joten uskallan kyllä suositella reseptiä.


Koristeet olivat jälleen kerran kukkamassaa. Tein ruusut ja liljat ihan viime tipassa, mutta ne ehtivät silti kovettua tarpeeksi. Varret pyörittelin kukkamassasta ja asettelin kosteina suoraan kakun päälle. Neilikka nuppuineen oli niin hankala tehdä ilman neilikkamuottia, että joko hankin muotin tai en tee enää neilikoita. Vähän jännitti, sulaisivatko koristeet suklaaganachen päällä, mutta ne olivat kuulemma ihan yhtenä kappaleena vielä kahden päivän päästä sen jälkeen, kun kakku oli matkannut Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle. (Näin jälkikäteisnäkemyksenä tuosta koristeiden asettelusta: olisi pitänyt laittaa yksi isommista ruusuista liljojen toiselle, kermavaahtoreunuksen puolelle, niin kompositio olisi tasapainoisempi. Mutta näitä asettelujuttujahan voi aina vatvoa loputtomiin.)

Täytemousse on nopea ja yksinkertainen tehdä. Pelkkä appelsiinituorejuustokin antaa jo aika paljon appelsiinin makua, mutta minä käytin vahvistuksena vielä appelsiiniaromia, jota äitini oli ostanut Lidlistä (Belbake-merkkistä – en tiedä, kuuluvatko leivonta-aromit vakiovalikoimaan, vai oliko kyseessä kampanjatuote). Täytteeseen voisi toki lisätä myös hienoksi raastettua appelsiinin kuorta.


Kakkuun tuli siis

Suklaakakkupohja (5 munan versiona)
neljään osaan leikattuna, koska täytevälejä oli tässä kakussa kolme

– 1 prk Dronningholmin aprikoosimarmeladia

– 2 dl maitoa (vähälaktoosista) pohjien kostutukseen 


– Appelsiinimousse:

2 prk (400 g) Viola appelsiinituorejuustoa
4 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 liivatelehteä
pari rkl sitruunamehua (n. puolikkaan sitruunan mehu)
4 ml appelsiiniaromia (Lidlin Belbake-merkkistä, 2 pikkupullollista)

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. (Tuorejuusto on makeaa, joten sokeria tarvitsee melko vähän.)

Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi pienessä kattilassa. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita ne kuumaan sitruunamehuun.

Kaada liivateneste täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. 

Sekoita lopuksi joukkoon appelsiiniaromi. Lisää aromia varovasti ja maistellen, koska eri merkkien aromeissa voi olla eroja.


– Kuorrutus:

Suklaaganache:
1,5 dl kuohukermaa
200 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Lämmitä kermaa kattilassa niin, että se on melko kuumaa muttei vielä kiehuvaa. Kaada suklaasula kerman joukkoon ja sekoita hyvin. Mikäli seos ei ole ihan tasaista, kuumenna varovasti levyllä. Kaada kakun päälle. ja anna jähmettyä jonkin aikaa ennen koristeiden lisäämistä.

Tällä ohjeella tuli niin paksu kerros ganachea tämänkokoisen kakun päälle, että sillä olisi varmaan kuorruttanut koko kakun. Mutta tämä oli tarkoituskin, koska halusin tumman suklaan olevan tärkeä elementti kakun makumaailmassa. 

Kermavaahto:
2 prk (5 dl) Flora Vispiä
1 pkt (200 g) Viola appelsiinituorejuustoa
tomusokeria maun mukaan (pari rkl)
(Tippa vihreää elintarvikeväriä)

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

Jos värjäät vaahtoa, väriä kannattaa alkaa lisätä jo kermaa vatkatessaan. Kermavaahto värjääntyy kauniisti jo varsin pienellä määrällä elintarvikeväriä.

Vielä varoituksen sana appelsiinituorejuustosta: siinä on sattumia, jotka voivat tukkia tyllan reikiä pursotettaessa. Kannattaa siis pursottaessaan pitää silmällä, että vaahto tulee nätisti ulos tyllasta.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Aladdinin taikalamppukakku (kuvapostaus)

Blogitauko pääsi jälleen venähtämään parin kuukauden mittaiseksi. Tällä kertaa syynä on ollut jälkikasvun syntymä helmikuussa (seliseli ja silleen).

Mutta iloinen perhetapahtuma ei kuitenkaan (tietenkään) ole merkinnyt ruoanlaiton tai kakkunäpertelyn lopettamista, vaan etenkin kakkurintamalla hommaan on tullut ihan uudenlaista kunnianhimoa. Vauva toki pakottaa organisoimaan töitä paremmin ja jakamaan projekteja pienempiin osiin (enää ei onnistu kakunteossa se wanha toimintatapa, että koristeiden väkertäminen jätetään viime tippaan).




Siskoni tilasi minulta synttärikakun maaliskuun jälkipuoliskolle. Lupasin hoitaa homman, koska leivoin samoihin aikoihin kakkupohjia valmiiksi pakastimeen vauvan nimiäisiä varten. Tilaukseen sisältyi pyyntö tehdä kakkuun taikalamppukoriste, koska juhlien teemana oli Disneyn elokuvat. Siitä syntyikin heti vahva visio koristelusta ja kakun värityksestä – ylellistä viininpunaista ja kultaa sekä vaaleanpunaisia ruusuja.

Kakku toimi myös kokeilualustana uudelle raaka-aineelle, nimittäin kukkamassalle (gumpaste), josta oli tarkoitus tehdä koristeet nimiäiskakkuihin. Kukkamassa on paljon elastisempaa kuin sokerimassa (fondant) tai marsipaani, joten siitä on helppo muotoilla hyvinkin ohuita ja elävän näköisiä kukkia tai muita koristeita. Samalla harjoittelin ruusujen tekemistä - ihan ensimmäistä kertaa. Netti on pullollaan hyviä ohjeita, eikä näihin kukkiin välttämättä tarvita terälehtimuotteja (minulla ei sellaista ollut), mutta lehtien ja verholehtien (joita ei tässä ole) tekemiseen muotit ovat lähes välttämättömiä.

Itse kakun sisältö oli sitä vanhaa tuttua suklaakakkua tuorejuusto-vadelma-daim-limettitäytteellä, koska sitähän kaikki aina haluavat... Kuorrutteena oli marsipaani, kun taas taikalamppu oli tehty marsipaanin ja kukkamassan seoksesta ja maalattu alkoholiin sekoitetulla kultaisella tomuvärillä.


Ja joo-o, kyllähän tuosta taikalampusta tuli ehkä vähän teekannun näköinen.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Paahtopaistisalaatti


Karu kuva, mutta tosi hyvää salaattia!

Tästä riittää 6-8:lle reilu salaattiannos leivän kanssa.

N. 300–400 g valmista paahtopaistia (kannattaa paistaa kypsäksi) ohuina viipaleina
1 kg kiinteitä perunoita
1 jäävuorisalaatti
1 ruukku rucolaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 ruukku ruohosipulia
1 sitruuna
4 dl kermaviiliä
pieni pala valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Tee ensin kastike maustumaan. Sekoita kermaviili, vähän raastettua sitruunankuorta, raastettua valkosipulinkynttä (varovasti!), puolikas ruukku silputtua ruohosipulia ja vähän suolaa ja pippuria. Maistelemalla selviää, onko kutakin ainesosaa sopivasti.

Keitä perunat kuorineen. Jäähdytä ne kylmässä vedessä, niin kuoret lähtevät helposti. Kuutioi perunat.

Leikkaa salaatti ja rucola. Pese ja halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita perunat, salaatit, tomaatit ja loput ruohosipulista. Pirskota päälle sitruunamehua ja lorota reiluhkosti oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Asettele paahtopaistiviipaleet salaatin päälle. Tarjoile kastike erikseen.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Kasvissosekeitto kyssäkaalista

Luulin jo hukanneeni tämän syksyllä keksimäni ohjeen, mutta sehän löytyikin sattumalta tietokonetta siivotessani. Vaikkei nyt olekaan kyssäkaalisesonki, niin parempi tallentaa tämä ohje blogiin, ennen kuin se hukkuu uudestaan.

Kuten kaikki tällaiset kasvissosekeitot, tämäkin on tosi helppo ja nopea tehdä. Jostain syystä juuri tämä kasviskombo tuottaa erityisen ihania makuvivahteita.
reilu nokare voita
2 salottisipulia
1 pienehkö kyssäkaali 
150-180 g juuriselleriä
4 pientä palsternakkaa
4 keskikokoista porkkanaa
1 fenkoli
n. 1,5 l kasvislientä
2 dl kuohukermaa

Pilko kasvikset pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota niitä voinokareessa, kunnes ne ovat puolikypsiä. Lisää kasvisliemi ja kiehuta kypsäksi. Lisää lopuksi kerma ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja valkopippurilla.

torstai 9. helmikuuta 2012

Intialaiset lihapullat ja currykaali


Helppoa, nopeaa ja edullista arkiruokaa taas kerran. Idea lähti lisukkeesta, eli kaalista, jonka reseptin bongasin uusimmasta Yhteishyvä-ruokalehdestä. Siihen kaveriksi etsin sitten netistä helpon intialaisten lihapullien ohjeen, joka löytyi Lihapullataivas-blogista ja jota hieman muokkasin.

Kaali on juuri nyt parhaimmillaan. Olen aikaisemmin suhtautunut hyvin skeptisesti raakaan kaaliin, mutta nyt olen kääntänyt kelkkani. Viime aikoina maistelemani suomalainen kaali on ollut aivan tavattoman pehmeän ja makean makuista. Etenkin valkea sisus on ihanaa ja lähes täysin vailla kitkeryyttä.

Vinkki tuoreen inkiväärin käsittelyyn: pakasta ja raasta jäisenä – helppoa ja hauskaa.
Toinen vinkki: jos et viitsi ostaa rasiallista tuoreita chilejä vain parin ruokalajin tähden, osta pussillinen kuivattuja ja liota chilit kuumassa vedessä tätä ruokaa varten.

Ohje on jälleen kerran neljälle

Currykaali

700 g valkokaalia
2 rkl rypsiöljyä
1/2 tl kurkumaa
1 tl curryjauhetta
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 pieni punainen chili silputtuna
1 tl juustokuminan (tavallinen kuminakin käy) siemeniä
1 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 rkl ruokokidesokeria (tai fariinisokeria)

Tarjoiluun turkkilaista jogurttia

Huuhtele ja suikaloi kaali veitsellä. Kuullota mausteita öljyssä pannussa muutama minuutti keskilämmöllä. Varo polttamasta mausteita. Lisää kaali ja kuullota vielä muutamia minuutteja.

Lisää pannuun vesi, suola ja sokeri. Hauduta keskilämmöllä kannen alla ja välillä sekoitellen noin 10 minuuttia tai kunnes kaali on sopivasti al dente. Jos tykkäät löllöstä kaalista, niin hauduta pidempään.  


Intialaiset lihapullat tomaattikastikkeessa

400 g naudan (tai karitsan) jauhelihaa
2 dl turkkilaista jogurttia
5 cm:n pätkä hienoksi raastettua inkivääriä
1 punainen chili
1 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl korianterijauhetta
1 tl suolaa
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/2 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1 tlk tomaattimurskaa
öljyä paistamiseen

Valmista lihapullataikina: sekoita liha, 1 rkl jogurttia, suolaa, raastettu inkivääri, juustokumina- ja korianterijauheet ja silputtu chili. Jätä maustumaan hetkeksi.

Pyörittele lihapullat ja ruskista ne öljyssä. Nosta talouspaperin päälle odottamaan. Pyyhi pannu.

Sekoita kurkuma ja garam masala vesitilkkaan. Kuullota sipuli- ja valkosipuli öljyssä ja sekoita siihen kurkuma-garam masala -seos. Lisää pannulle tomaattimurska ja loput jogurtista. Kuumenna kiehuvaksi, ja nostele lihapullat kastikkeeseen. Kypsennä lihapullat kastikkeessa (n. 10 minuuttia). Mausta kastike lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

Marmeladit


Tein näitä jouluksi, mutta tottahan marmeladeja voi syödä muulloinkin. Akuuttiin himoon tästä reseptistä ei kuitenkaan ole apua, sillä marmeladien valmistuminen vie useita päiviä (3-4). 

Ensimmäinen satsi meni plörinäksi, kun käytin marmeladien tekoon agarhiutaleita ja noudatin purkin ohjetta. Eivät liuenneet hiutaleet nesteeseen pitkälläkään keittämisellä, vaan lopputuotteessa oli pureskeltavia läpinäkyviä merileväklönttejä. Yäk, roskiin meni! Siirryin sitten apteekin tavaraan, eli jauheeseen. Apteekista sain myös käsittelyohjeet sekä reseptin, jota en kuitenkaan noudattanut (niin kuin en myöskään Kermaruusun ohjetta, josta otin aluksi mallia).

Minulle vihreät kuulat ja muut supersokeriset pliisunmakuiset marmeladit ovat kauhistus – kirpeitä niiden olla pitää. Eli minun ohjeessani on aika vähän sokeria ja paljon sitruunahappoa. Em. parametrejä härkkimällä voi säätää marmeladin makeutta.

Tein samalla kertaa kahdenlaisia marmeladeja: tyrninmakuisia ja mustikanmakuisia. Jos haluat tehdä vain yhtä sorttia, kaksinkertaista haluamasi marjasoseen määrä. Käytin omenamehua pehmentämään tyrnin makua ja tuomaan hieman omaakin vivahdettaan mukaan. Se ei kuitenkaan ole pakollinen ainesosa, vaan sen voi korvata vedellä.


Tyrni- ja mustikkamarmeladit

20 g agar-agaria
5 dl vettä
3 dl (tuorepuristettua, hyvälaatuista) omenamehua
5 dl sokeria (+ pari desiä sokeroimiseen)
1 1/2–2 tl sitruunahappoa
1,5 dl mustikkasosetta (muussattuja mustikoita siivilän läpi paineltuna)/
1 dl tyrnisosetta (siivilöi) tai -mehua + 0,5 dl omenamehua

Mittaa agar-agar ja vesi kattilaan. Anna agarin seistä vedessä yön yli.

Keitä seosta, kunnes se on suunnilleen kirkasta (n. 30 minuuttia). Lisää omenamehu ja sokeri ja keitä vielä tunti miedolla lämmöllä. Seos sakenee hieman, mutta en huomannut "lankamaisuutta", joka ohjeessa mainittiin – siitä huolimatta marmeladista tuli hyvää.

Sekoita sitruunahappo marjasoseisiin. Jaa agarliemi kahteen osaan, ja sekoita siihen marjasoseet. Anna jäähtyä hieman, ja kaada sitten leivinpaperilla tai kelmulla vuorattuun astiaan ohueksi kerrokseksi.

Marmeladi jähmettyy joidenkin tuntien kuluessa, jonka jälkeen sen voi kumota ja leikata esim. kuutioiksi tai ottaa muotilla kuvioita. Tämän jälkeen marmeladikuvioiden annetaan kuivua 2–3 päivää välillä käännellen, kunnes ne ovat tahmeita, mutta eivät enää kosteantuntuisia. Tahmeat marmeladit pyöritellään sokerissa.

EDIT 19.3.: Löysin agarjauhetta todella edulliseen hintaan paikallisesta aasialaisia elintarvikkeita myyvästä kaupasta. Hintaero apteekissa myytävään oli melko huomattava. En ole vielä testannut tuotetta, mutta uskoisin sen olevan ihan yhtä hyvää kuin apteekin tavara.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Piparkakkutaikina-glögijäätelö (kolme jäätelöohjetta yhdessä)

Rakastan Ben & Jerry'sin ja vastaavia keksitaikinajäätelövirityksiä. Olen myös tykännyt Valion Aino-jäätelön Piparkakku ja glögi -mausta.

Kun nämä kaksi erittäin toimivaa konseptia yhdistetään, syntyy jotain suorastaan nerokasta: piparkakkutaikina-glögijäätelö, eli vaniljajäätelöä piparkakkutaikinanokareilla ja glögikastikkeella.

Tässä on oikeastaan kolme jäätelöohjetta yhdessä: paras tähän mennessä kokeilemani vaniljajäätelön ohje, glögijäätelö ja piparkakkutaikina-glögijäätelö. Kaikki eivät nimittäin diggaa tuosta viimeksi mainitusta kombinaatiosta, mutta pelkkä mausteinen ja mustaherukkainen glögikastike vaniljajäätelön seassa maistuu kyllä.


Vaniljajäätelöä tulee sen verran reilu annos, että se mahtuu juuri ja juuri Arieteni puolentoista litran kulhoon. Ylitsepursuamista ei tarvitse kuitenkaan pelätä, koska massaan ei sitoudu juurikaan lisää ilmaa sekoituksen aikana, koska se on kermavaahdon ansiosta jo valmiiksi ilmavaa.

Jäätelö onnistuu toki myös ilman jäätelökonetta, mutta tällöin siitä tulee hieman tiiviimpää.


Vaniljajäätelö

5 dl kevyt- tai täysmaitoa
1 vaniljatanko
4-5 munankeltuaista
125 g sokeria
4 dl kuohu- tai vispikermaa

Halkaise vaniljatanko veitsellä ja raaputa siemenet irti veitsen hamaralla. Mittaa maito kattilaan ja laita siemenet sekä tanko joukkoon. Kiehauta maito, varo polttamasta pohjaan. Anna jäähtyä ja maustua puoli tuntia.

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Jos käytät pieniä tai keskikokoisia munia, suosittelen käyttämään viisi keltuaista, tai muuten vanukas ei välttämättä paksuunnu tarpeeksi.) Poista vaniljatanko maidosta, ja sekoita maito keltuaisvaahdon joukkoon. Kaada seos puhtaaseen (teflon)kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, mutta älä päästä sitä kiehumaan, vaan anna sen olla kiehumispisteessä. Keitä n. 10-15 minuuttia eli kunnes se sakenee niin, että se tarttuu lusikan selkäpuolelle eikä vain luista siitä pois.

Jos vanukas juoksettuu, niin nosta kattila pois liedeltä ja vispaa vanukasta voimakkaasti, kunnes rakenne on tasainen.

Anna jäähtyä vähintään tunnin ajan. Sekoittele välillä, ettei pinnalle muodostu kalvoa.

Jos käytät jäätelökonetta, vatkaa kerma ja sekoita se vaniljavanukkaaseen ennen koneeseen laittamista. Jos teet jäätelön pakastimessa, pakasta vaniljavanukasta 2-3 tuntia tai kunnes se on jäähileistä, mutta ei vielä ihan kiinteää. Aja massa tehosekoittimen läpi ja sekoita kermavaahto siihen.

Jos sekoitat jäätelöön jotain kastiketta tai sattumia, tee se tässä vaiheessa. Kokoa jäätelö ja kastike kerroksittain jäädytysastiaan: esim. vuorotellen kolme kerrosta jäätelöä ja kolme kerrosta kastiketta.

Tämän jälkeen anna jäätelön jähmettyä pakastimessa vielä muutamia tunteja.

Glögikastike

1,5 dl Marlin glögitiivistettä
0,5 dl mustaherukkamehutiivistettä (äidin tekemää)
0,5 dl vettä
2 rkl sokeria

Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljaisella tulella n. 15 minuuttia tai kunnes kastikkeesta tulee paksumpaa ja siirappimaisempaa. Anna jäähtyä.

Jos keitit kastiketta liikaa ja se jämähti jäähtyessään ihan hyytelöksi, lisää joukkoon vähän vettä, kuumenna ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä uudestaan tämän jälkeen.

Piparkakkutaikina-glögijäätelö

1 annos vaniljajäätelöä
1 annos glögikastiketta
150 g jääkaappikylmää piparitaikinaa

Jaa piparitaikina kolmeen osaan. Murentele taikina pieniksi nokareiksi.

Ripottele yksi osa nokareita jäätelöastian pohjalle. Lusikoi päälle n. puolet vielä löysähköstä jäätelöstä ja sen päälle puolet glögikastikkeesta. Ripottele toinen satsi taikinanokareita tämän päälle. Lusikoi päälle loppu jäätelö ja glögikastike ja painele viimeiset taikinanokareet jäätelöön.

Anna jähmettyä pakastimessa muutaman tunnin ajan.

Kun pipari lähtee lapasesta

Minun piti tehdä jouluksi jokin sellainen pieni ja yksinkertainen piparkakkulinna tai pikemminkin torni ja lohikäärme (vanha tuttu Pieni Vaaleanpunainen), mutta sitten löysinkin kivat valmiit kaavat vähän isompaan linnaan Ruokatiedon sivuilta, josta kaavat voi ladata pdf-tiedostona. Ja kuinkas sitten kävikään. Jotta linnasta ei olisi tullut liian tavanomainen, tein sinne riekkumaan vielä Nyan Cat -hahmon sateenkaarineen (jos et tiedä, mistä on kyse, niin kato googlesta).



Taikinaohjeena käytin tätä. Oikein hyvä perusohje, kun halusin mausteista ja maustepippuria sisältävää piparia. Taikina oli hyvää myös raakana syötynä, mikä on mielestäni erittäin tärkeä ominaisuus piparkakkutaikinassa. Merkittävä prosenttiosuus nimittäin katoaa parempiin suihin ennen leipomista.

Em. ohjeella tulee tarpeeksi taikinaa yhteen linnaan sillä oletuksella, että syöt taikinaa aika paljon ja teet ohuita paloja.




Piparit on koristeltu pikeerillä, joka on nopeasti kovettuvaa tomusokeri-munanvalkuaiskuorrutetta. Pikeerin tekeminen on helppoa, ja netti on täynnä ohjeita. Jotkut väittävät, että valkoinen pikeeri saattaa kellastua, mutta uskon sen johtuvan monissa ohjeissa olevasta sitruunamehusta. Oma pikeerini ei kellastunut, kun käytin siinä sitruunan sijasta tavallista etikkaa.

Linna on koottu sulatetulla sokerilla, koska pikeerillä kokoaminen olisi ollut mielestäni turhan hidasta. Toisen kerroksen tasanne ja "talo-osa" (jossa isot ikkunat) on kuitenkin kiinnitetty pikeerillä, koska ne lepäävät painollaan alimman kerroksen päällä. Pienet tornit kiinnitin taas sokerilla, koska halusin ne tukevasti paikoilleen.


Lohikäärmeeseen otin mallia täältä, Nyan Catin mallina taas käytin tätä.

Koska pari linnan osaa meni päreiksi ennen kuin pääsin edes koristeluhommiin, niin tein toisen satsin taikinaa. Samalla päätin sitten leipaista vähän lisää Nyan Cateja kavereille annettaviksi sekä kissaparin kahtena kappaleena (varmuuden vuoksi, jos toinen olisi mennyt päin mäntyä).



Kissaparin mallina olivat lankoni ja kälyni kissat, ja toinen kappale menikin heille lahjaksi.



PS: pikeerin värjääminen mustaksi on aika kinkkinen juttu. Jos käyttää pelkkää elintarvikeväriä, niin sitä menee puoli purkillista. Ebeltä löytyy erilaisia vinkkejä värjäämiseen. Minulla ei kuitenkaan ollut hänen mainitsemiaan aineita, joten olin luova ja käytin pikeerin tummentamiseen kaakaojauhetta. Mustasta pikeeristäni tulikin aikamoista jankkia, mutta toki sitä olisi voinut ohentaa vedellä.