Burmalainen teenlehtisalaatti

Yritän nyt tehdä jonkinlaista paluuta blogimaailmaan. Ja jos tekee comebackin, niin se on parasta tehdä tyylillä.

 

Sitä paitsi tämä ruoka on jotain niin mahtavaa ja upeaa, että olisi synti pitää se omana tietonaan. Tutustuin ruokalajiin viime joulun aikaan, kun mieheni toi kotiin pienen annoksen teenlehtisalaattia eräiltä nyyttikesteiltä. Mieheni varoitti, että ruoka on tulista ja ettei sitä pysty syömään paljon kerralla. Ahmin annoksen ja jäin kaipaamaan lisää. Myös mieheni oli myyty, ja hän ottikin pian selvää, mistä saisi hankittua salaatissa käytettyjä fermentoituja teenlehtiä.

Fermentoidut teenlehdet, lahpet, ovat Burman kansallisruokaa. Niistä tehdyllä salaatilla, lahpet thohkilla, taas on hieman samanlainen sosiaalinen rooli kuin kahvilla Suomessa. Aitoburmalainen lahpet thohk on melko tymäkkää tavaraa, koska siinä on hyvin paljon pähkinöitä ja siemeniä, chiliä ja tietysti lahpetia ja melko vähän kasviksia. Sitä syödäänkin yleensä hyvin pieninä annoksina.

Mieheni kanssa olemmekin kehittäneet hieman salaattisemman version, jota voi syödä vaikka puoli kulhollista kerralla. Ja sitä muuten tulee syötyä se puoli kulhollista kerralla, koska lahpetin maussa on jotain todella koukuttavaa. Todennäköisesti kyse on umamista: käymisprosessi kehittää teehen runsaasti umamia, joten salaatissa on hyvin ruokahalua kiihottava maku ilman tippaakaan lisättyä natriumglutamaattia (osa aineksista saattaa kyllä sisältää ko. yhdistettä luontaisesti). Lahpet thohkin maku on aivan omansa - sitä on täysin mahdotonta kuvailla, koska se ei muistuta mitään muuta tuntemaani. Paitsi että se on aivan käsittämättömän herkullista (mainitsinko jo, että syön sitä juuri tässä kirjoittaessani...) Okei, olen ilmeisesti vähän umami-addikti, mutta on sitä pahempiakin riippuvuuksia.  (Niin, ja puolitoistavuotias lapsemme rakastaa tätä salaattia: hän mättää sitä kaksin käsin suuhunsa ja välillä saattaa vähän haroa kieltään, kun chili käy liiaksi pääälle. Sivumennen sanoen, jäätelö auttaa pahimpaan poltteeseen. Joko lapsemme on jotenkin omituinen tai sitten kukaan ei voi vastustaa lahpet thohkia.)

Ihan oikeasti, jos harrastuneisuutta riittää, niin tehkää tätä salaattia! Jos ette ihastukaan, niin tulittepahan ainakin kokeilleeksi jotain niin eksoottista, ettei siitä ole kuullut kukaan. Tää ei oo mainstreamiä, hei!

Ja tässä on se pieni mutta: fermentoituja teenlehtiä saa ainoastaan Lontoossa toimivasta burmalaisesta verkkokaupasta, Mum's Housesta. TAI: englanninkielisiltä nettisivuilta löytyy ohjeita, joilla ko. tuotetta voi imitoida käyttämällä esim. sencha-teetä ja tavallisia, jokaisen keittiön kaapista löytyviä aineksia (en ole kokeillut, mutta tämä resepti vaikuttaa hyvältä).

Tilasimme Mum's Housesta pienen koe-erän erilaisia laatuja, ja parhaita olivat A-Yee-Taung Original Flavor, saman merkin Shu Shel (erittäin tulinen) sekä erään toisen merkin maustamaton sortti, jota ei näköjään enää ole valikoimissa. Jotkut bloggaajat ovat sitä mieltä, että nämä säilötyt versiot lahpetista ovat kammottavia eikä niistä voi puhua samana päivänä ns. tuoreen lahpetin kanssa. En ole maistanut tuoretavaraa, mutta mielestäni säilötty on kyllä ihan hyvää. On totta, että suoraan pakkauksesta otettuna säilötty lahpet näyttää, tuoksuu ja maistuu vähemmän ruokahalua herättävältä, mutta maku avautuu ja tuoreutuu lisäämällä lahpetiin limettimehua. Älkää siis lannistuko, jos ostamanne lahpet näyttää kasvinsyöjän kakalta ja maistuu omituiselta tai tympeältä - se on ihan normaalia. Älkää siis syökö sitä suoraan pussista.

Mutta asiaan. Reseptissä esiintyvät mitat ovat aika summittaisia: kun salaattia on tehnyt pari kertaa, siihen löytyy hyvä näppituntuma eikä aineksia tarvitse mittailla.

Tee ensin "kastike":
4-6 rkl lahpetia
2-3 rkl maapähkinäöljyä
1/2-1 limetin mehu sen mukaan, kuinka mehukasta limetti sattuu olemaan
1 rkl kalakastiketta (tai pari tl soijakastiketta)
chiliä kuivattuna hiutaleina tai tuoreena hienonnettuna, mikäli kastike ei ole tarpeeksi tulista
(joskus puristan sekaan puolikkaan valkosipulinkynnen - näin olen tehnyt erityisesti maustamattomalle lahpetille)

Sekoita ja anna tekeytyä salaatin leikkaamisen ajan. Kastike saa olla aika hapanta (tarpeeksi limettiä) ja öljyistä.

Salaatti:
500 g kaalia hyvin ohuina suikaleina
2-3 tomaattia ohuina paloina
1-2 dl pähkinöitä ja siemeniä paahdettuna, esim. maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä
2 valkosipulinkynttä viipaloituna ja kullanruskeaksi paahdettuna

Pähkinöitä ja siemeniä voi paahtaa isomman satsin, jotta salaattia saa aina helposti tehtyä. Pähkinät ja siemenet paahtuvat helpoimmin 200-asteisessa uunissa (5-10 min). Niitä on seurattava ja sekoitettava välillä, etteivät ne pala. Paahdan kuorelliset maapähkinät erillään siemenistä, koska niistä täytyy paahtamisen jälkeen hieroa kuoret irti.

Pähkinä-siemensekoitukseen voi myös valmiiksi lisätä paahdetun valkosipulin. Paahtaessa on varottava polttamasta valkosipulia. Itse paahdan viipaleet pienellä blinipannulla maapähkinäöljyssä keskilämmöllä. Viipaleita on sekoitettava jatkuvasti.

Sekoita salaattiaineet ja kaada kastike päälle. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä muutama minuutti.

Lahpet thohk sopii todella hyvin jättikatkarapujen kaveriksi. Sitä voi myös varioida lisäämällä esim. ituja, kurkkua, kiinankaalia, mitä vain tulee mieleen.

Jos käytät säilöttyä lahpetia, säilö ylijäänyt lahpet pieneen lasipurkkiin maapähkinäöljykerroksen alle - näin se säilyy viikkoja. Yhdestä 160 g:n pussista riittää n. kolmeen salaattiin.

Punajuurikeitto ja fetajuustokerma

Tämä resepti oli Yhteishyvän ruokalehdessä jo joitakin kuukausia sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla sitä. Meillä oli ylimäärinen purkki smetanaa, joten käytimme sitä ranskankerman sijasta. Smetana on hieman tahkeampaa, joten sitä voi joutua ohentamaan hieman vedellä tai maidolla.

Ensiksi: fetajuustokerma oli aivan törkeän hyvää. Toiseksi: punajuuret voivat joskus olla pirullisia; tällä kertaa ne olivat hirmuisen kovia eivätkä meinanneet keittämälläkään pehmetä ikinä. Kolmanneksi: monien sosekeittoreseptien ongelmana on liiallinen neste; tässäkin kannattaa käyttää ensin vähän vähemmän nestettä ja sitten soseuttamisen jälkeen lisätä sitä, mikäli keitto on liian paksua.

Keiton ja lisukkeen yhdistelmä oli herkullinen ja niin hienostunut, että sopisi vähän paremmankin aterian alkuruoaksi.

Me vetelimme koko annoksen kaksin (hyvän patongin kanssa), mutta alkuruokana tämä riittää neljälle.

400 g punajuuria
3 perunaa (200 g)
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1 l kasvislientä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl timjamia
rouhittua mustapippuria
1/2 purkkia ranskankermaa tai smetanaa
(suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä erikseen, koska kasvisliemessä ja fetajuustokermassa on jo suolaa)

fetajuustokerma:
100 g fetaa
1/2 prk ranskankermaa tai smetanaa
1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
mustapippuria myllystä
(vettä tai maitoa ohentamiseen)

Kuori ja pilko punajuuret ja perunat. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipulia, kunnes se on pehmeää. Kuullota punajuuri- ja perunakuutioita, kunnes ne alkavat pehmetä.

Lisää kasvisliemi ja viinietikka. Keitä (teoriassa) 30 minuuttia (käytännössä voi mennä jopa 50 min.) eli kunnes punajuuret ovat pehmeitä.

Mausta, lisää ranskankerma tai smetana ja soseuta sauvasekoittimella.

Hienonna fetajuusto haarukalla. Sekoita joukkoon kerma, valkosipuli ja mustapippuria. Ohenna tarvittaessa, jos seos on liian kiinteää.

Tipauta nokare fetajuustokermaa keittoon ja tarjoile. 

Äitienpäivälounas

Minun toivomukseni ihkaensimmäiselle äitienpäivälleni oli se, että saisin rauhassa valmistaa kolmen ruokalajin menun ilman vauvanviihdytys- tai ruokkimisvelvoitteita ja että saisin myös syödä rauhassa. Se toteutuikin. Lounasvieraina oli mieheni mummo puolisoineen sekä mieheni veli kihlattuineen, eli syöjiä oli yhteensä kuusi (mutta kirjaan reseptit tähän kuitenkin neljälle).

Suunnittelemani menu oli jälkiruokaa lukuun ottamatta keväinen: alkuruoaksi klassinen peruna-purjokeitto vichysoisse; pääruoaksi ankanrintaa appelsiini-inkiväärikastikkeella ja sitruunariisillä, lisukkeena vielä yksinkertainen sitrussalaatti; jälkiruoaksi jäätelökakkua. Kokonaisuus oli mielestäni oikein onnistunut, vaikka tämä oli kaikkien ruokalajien suhteen ensikokeilu.

Pääruoan kanssa joimme uusiseelantilaista Brancott Estaten Gisborne unoaked chardonnaytä. Viini oli aivan täydellinen kumppani ankalle ja toimi jopa greipin (!) kanssa.

Vichysoisse on sosekeittojen aatelia: erittäin yksinkertainen ja edullinen, mutta hyvin hienostuneen makuinen ruoka.

400 g jauhoisia perunoita
400 g purjoa
75 g voita
5 dl kanalientä (tai kasvis-)
1 tl kuivattua timjamia
2 1/2 dl kermamaitoa (eli maitoa ja kuohukermaa sekaisin)
suolaa ja mustapippuria
ruohosipulia

Kuori ja huuhdo perunat. Leikkaa purjosta vihreät osat pois. Halkaise valkoinen osa ja huuhdo se. Paloittele perunat ja purjo.

Sulata voi kattilassa. Paista purjo pehmeäksi kannen alla melko miedolla lämmöllä niin, ettei se ruskistu. Lisää peruna, timjami, vähän suolaa ja mustapippuria ja hauduta vielä muutama minuutti.

Lisää liemi ja anna kiehua miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää kermamaitoa sen verran, että koostumus (ja maku) on sopiva. Kuumenna vielä kiehuvaksi ennen tarjoilua ja koristele ruohosipulilla.

Keiton voi tehdä kermamaidon lisäämistä vaille valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen.
 
(Resepti täältä.)

Neljälle tarvitset kaksi n. 300-400 g painoista ankanrintaa. Ota ankka jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin ja huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Leikkaa rasvapintaan salmiakkikuvio, mutta älä leikkaa lihaan asti. Paista kuumalla pannulla ensin rasvapuoli kunnolla rapeaksi. Ruskista sitten toinen puoli nopeasti. Pane ruskistetut ankanrinnat uunivuokaan lihalämpömittarin kanssa ja paista n. 125 asteessa, kunnes sisälämpötila on 56–58 astetta. (Meidän uunissamme aikaa tähän kului n. 40 minuuttia.)

Varo, ettei ankkaa paistaessa käy näin:

Eihän se ole kokki eikä mikään, joka ei joskus telo itseään keittiössä jollain tavalla. Tällä kertaa onnistuin roiskauttamaan kuumaa ankanrasvaa kaulalleni. Ei muuta kuin kylmällä vedellä kasteltu pyyhe kaulalle ja jatkamaan (myöhemmin vielä Bepanthenia iholle – onneksi ei palanut pahasti). 

Suolaa ja pippuroi liha ja kääri se tiukasti folioon. Anna vetäytyä muutaman minuutin ajan. (Sillä aikaa ehdit asettelemaan riisin lautasille ja lämmittämään kastikkeen). Leikkaa fileet ohuiksi viipaleiksi. 

*

Makean mausteinen appelsiini-inkiväärikastike jakaa mielipiteitä. Minusta se sopii linnun kanssa kuin nakutettu, mutta kaikki eivät pidä makuyhdistelmästä. Ankallehan sopii tietysti myös punaviini- tai portviinikastike, koska rasvaisen linnun kanssa sopii parhaiten happamahko kastike.

4 appelsiinin mehu
1 rkl raastettua appelsiininkuorta
1 silputtu salottisipuli
1 rkl silputtua hillottua inkivääriä*
1 tähtianis
2 tl ruokokidesokeria
2 rkl maissitärkkelystä
suolaa, mustapippuria

Laita kastikeainekset maissitärkkelystä ja suolaa ja pippuria lukuun ottamatta kattilaan. Keitä kovalla lämmöllä viitisen minuuttia. 

Siivilöi kastike. Suurusta kylmään vesitilkkaan liuotetulla maissitärkkelyksellä ja kiehauta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Maistele. Jos maut tuntuvat kovilta, lisää vähän sokeria.

(Resepti täältä.)

*Hillottua inkivääriä saa säilykkeenä, mutta minä tein sen tällä kertaa itse, koska se ei ole ollenkaan vaikeaa: Pilko inkivääri ja keitä sitä vesitilkassa pienellä lämmöllä n. tunti. Lisää keittämisen loppuvaiheessa reiluhkosti sokeria (fiilispohjalta vaan – voit hetken päästä maistella, onko inkivääri tarpeeksi makeaa). Hillotun inkiväärin voi pakastaa tai säilöä steriloituihin lasipurkkeihin.

*

Sitruunariisi jäi hieman miedonmakuiseksi. Se olisi kaivannut ehkä hieman reilummalla kädellä öljyä ja ehkä pienen nokareen valkosipulia. Minttukin oli niin mietoa, ettei sitä juuri erottanut – mutta sehän oli vain ko. mintun ominaisuus.

tilkka öljyä
1 salottisipuli
3 dl basmatiriisiä
6 dl kasvislientä

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
(reilu) 2 rkl hienonnettua minttua

Hienonna sipuli. Kuullota se kattilassa öljytilkassa. Lisää riisi ja kääntele sitä hetki öljyssä. Kaada kasvisliemi kattilaan.

Anna kiehua hiljaisella tulella kannen alla 20 minuuttia. Älä nosta kantta äläkä sekoita välillä.

Sekoita kypsän riisin joukkoon sitruunankuori ja mehu sekä minttu.

(Alkuperäinen, muuntelematon resepti täältä.)

Tällainen salaatti tuli tällä kertaa – näitähän on helppo varioida esim. käyttämällä eri salaattilaatuja ja erilaisia sitruksia.

jäävuorisalaattia
rucolaa
punaista salanovaa
ruohosipulia
verigreippiä nyljettynä

Vinegretti:
oliiviöljyä
sitruunamehua
omenaviinietikkaa
pieni nokare dijonsinappia
ripaus sokeria
suolaa, pippuria

Vatkaa kastike sekaisin, maistele ja kaada salaatin päälle. En ikinä mittaa salaattikastikeaineksia, koska hyvä kastike syntyy maistelemalla ja käyttämällä hyvää oliiviöljyä, jotain happoa ja vähän suolaa ja sokeria.

Keksin tämän jäätelökakku-/kakkujäätelöjälkkärin hiljattain, kun onnistuin melkein pilaamaan kokonaisen 2 munan kakkupohjan (nostin sen uunista hellan levylle, joka olikin päällä, jolloin kakun pohja paloi sen verran, että jouduin leikkaamaan siitä yhden kerroksen pois). 

Tämän voi tehdä kahdella tavalla, eli joko helposti ja nopeasti tai vähän työläämmin.

Helppo ja nopea näyttää tältä:

Kokoa jälkiruokamaljaan kerroksittain suklaakakkupohjan palasia (tässä voi käyttää vaikkapa muotoon leikatun kakun tekemisestä ylijääneitä paloja, jotka voi pakastaa tätä käyttöä silmälläpitäen), vadelmia, hyvää vaniljajäätelöä (esim. Lidlin bourbonvaniljajäätelöä) ja tummasta suklaasta vuoltuja lastuja. Herkullista.

Tänään tarjotussa jäätelökakussa taas oli itsetehtyä vaniljajäätelöä (ohje löytyy täältä) ja todella pieni kakkupohja (kahden munan pohjasta jäänyt ohuehko siivu) ja se on koottu kakkuvuokaan ja annettu sen jälkeen jäätyä pakastimessa. Jäätelökakun hyvä puoli on se, että sen voi tehdä koristelua vaille valmiiksi etukäteen ja iskeä pöytään kakkulapion kanssa.

Leita leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunan sisään yksi kerros suklaakakkua, sen päälle murenneltuja pakastevadelmia ja suklaalastuja sekä kerros itsetehtyä vaniljajäätelöä melko löysänä (tai pehmitettyä kaupan jäätelöä); sen päälle toinen kerros suklaakakkua, vadelmia ja jäätelöä. Pakasta.

Ota kakku pehmenemään ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele se (sulatetuilla) vadelmilla ja suklaalastuilla. Jos haluat heittäytyä hillittömäksi, niin murennettu marenki toimii myös.

Parsakeitto

Kerrankin tämä blogi on ajan hermolla! Parsaa on tullut syötyä oikein urakalla, koska parsakausi on hyvin nopeasti ohi.

Aloitetaan parsakeitolla, joka on erittäin helppo ja miellyttävän pehmeänmakuinen alkuruoka. Ja ehkä kevyin parsaresepti, johon olen tähän mennessä törmännyt. (Minullahan ei siis ole mitään voita vastaan – voi on hyvää –  mutta parsa on kyllä jotenkin perverssi kasvis, kun ajattelee sen perinteisiä lisukkeita...)

Jos epäröit sen kanssa, mistä kohdasta parsa pitää leikata, ettei toisaalta puumaista tyviosaa olisi mukana ja toisaalta pehmeää vartta ei menisi hukkaan, niin mielestäni paras metodi on käyttää tylsää – kyllä, nimenomaan tylsää – vihannesveistä ja painaa sitä kevyen napakasti parsan varteen. Jos terä ei uppoa helpohkosti varteen, niin sitten ollaan vielä puumaisen osan puolella. Sitten vain siirretään terää pikku hiljaa kohtaan, johon se uppoaa helposti. Vihreitä parsoja ei yleensä tarvitse kuoria.

Keiton ohjeen nappasin maku.fi-sivustolta.

1 kg vihreää parsaa
2 salottisipulia
1 rkl voita
8 dl vettä
3 rkl kanafondia (tai kasvisfondia)
1 prk (150 g – alkuperäisessä ohjeessa 2 dl) ranskankermaa
suolaa, mustapippuria
(pari rkl kuivaa sherryä tai valkoviiniä)

Huuhtele parsat ja poista puumainen tyviosa. Leikkaa parsat pienemmiksi paloiksi, jotta ne mahtuvat kattilaan. 

Hienonna sipuli. Sulata voinokare kattilassa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi miedolla lämmöllä. Varo ruskistamasta.

Kaada kattilaan vesi kanafondi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää parsa ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes parsa on kypsää ja pehmeää. Säästä muutama parsannuppu koristelua varten.

Kaada suurin osa kanaliemestä kattilasta pois, mutta säästä se keiton ohentamista varten. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää ranskankerma ja ohenna keittoa tarvittaessa kanaliemellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää tarvittaessa kuivaa sherryä tai valkoviiniä (antaa hapokkuutta keittoon).

Kuumenna keitto uudestaan ja tarjoile.

Kasvissosekeitto kyssäkaalista

Luulin jo hukanneeni tämän syksyllä keksimäni ohjeen, mutta sehän löytyikin sattumalta tietokonetta siivotessani. Vaikkei nyt olekaan kyssäkaalisesonki, niin parempi tallentaa tämä ohje blogiin, ennen kuin se hukkuu uudestaan.

Kuten kaikki tällaiset kasvissosekeitot, tämäkin on tosi helppo ja nopea tehdä. Jostain syystä juuri tämä kasviskombo tuottaa erityisen ihania makuvivahteita.

reilu nokare voita
2 salottisipulia
1 pienehkö kyssäkaali 
150-180 g juuriselleriä
4 pientä palsternakkaa
4 keskikokoista porkkanaa
1 fenkoli
n. 1,5 l kasvislientä
2 dl kuohukermaa

Pilko kasvikset pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota niitä voinokareessa, kunnes ne ovat puolikypsiä. Lisää kasvisliemi ja kiehuta kypsäksi. Lisää lopuksi kerma ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja valkopippurilla.

Sienirisotto tummasta riisistä

Paras sienikausi on jo takana päin, mutta vielä on mahdollista löytää tuoreita suppilovahveroita tähän hieman erikoisempaan risottoon, jonka autenttisuutta olemme monesti pohtineet. Tumma riisihän ei tee risotosta samalla tavalla kermaista ja samettista kuin aito risottoriisi. Resepti on kirjasta 500 Italian Recipes, joten kai se italialaista on... Oikeastaan aivan sama – todella hyvää se on joka tapauksessa

Jälleen sienissä voi käyttää mielikuvitusta, mutta kuivatut tatit ovat ehdoton ainesosa. Meillä tätä on tehty esim. seuraavilla variaatioilla: kuivattuja tatteja, suppilovahveroita (joskus pakastettuja), viljeltyjä herkkusieniä tai sitten kuivattuja tatteja, tuoreita tatteja, haperoita, kuusenherkkusieniä. Mustatorvisienet ja viljellyt shiitakesienet kävisivät myös. Jos käytät suoraan metsästä kerättyjä tuoreita sieniä, voi olla, että nestettä tarvitsee hieman vähemmän, koska sienet saattavat päästää yllättävän paljon nestettä. Kannattaa tällöin lisätä alussa vain osa nesteestä ja tarkistaa tilanne siinä vaiheessa, kun riisi on lähes kypsää.

4 annosta

15 g kuivattuja tatteja
1,5 dl lämmintä vettä
1 rkl oliiviöljyä
4 shalottisipulia silputtuna
2 murskattua valkosipulinkynttä
250 g tummaa/ruskeaa riisiä (ei täysjyväriisiä)
9 dl vahvaa kasvislientä
450-500 g sekalaisia metsäsieniä (ja viljeltyjä sieniä) pienittynä
2-3 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
50 g raastettua parmesaania
mustapippuria

Pane kuivatut tatit pieneen kulhoon ja kaada päälle 1,5 dl lämmintä vettä. Liota 20 min. Nostele sienet kulhosta, säästä liemi. Paloittele tatit.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa. Lisää shalottisipulit ja valkosipuli, kuullota 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää riisi ja sekoita.

Lisää pannulle kasvisliemi ja tattien liotusvesi. Kiehauta ja anna kiehua hiljaisella tulella 20 minuuttia tai kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt. Sekoittele välillä.

Lisää kaikki sienet. Sekoita hyvin ja anna hautua 10–15 minuuttia kunnes neste on imeytynyt ja riisi on vielä hieman al dente.

Mausta pippurilla, persiljalla ja parmesaaniraasteella. Suolaa ei yleensä tarvitse lisätä, koska kasvisliemi ja juusto ovat suolaisia.

Juustoinen sienicappuccino

Hesarista pari vuotta sitten bongattu ohje. Keitto jäi heti perusrepertuaariimme, ja sitä tulee tehtyä niin juhlavana alkupalana kuin arkiruokana. En tiedä, millä hienoilla sanoilla tätäkin kuvaisi muuten kuin että "tää on ihanaa".

Meillä keittoon käytetään "sekasieniä", jotka sisältävät vähän kaikkea, mitä sienireissulla löytyy: herkkutatteja, punikkitatteja, orakkaita, kehnäsieniä, haperoita ja joskus muutama kantarelli. Nämä sienet pilkotaan pieniksi paloiksi, paistetaan pienen voinokareen kanssa melko kuiviksi ja pakastetaan. Sekaan voisi heittää vielä vaikkapa kuivattuja suppilovahveroita.  

Annoksesta riittää kahdeksalle pieni kulhollinen alkukeittoa, neljälle ihan kunnon annos.

1 l sieniä (n. 300–400 g pakastettua sienisilppua), esimerkiksi mustatorvisieniä, tatteja tai siitakkeita
1–2 rkl rasvaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
4 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
1,5 rkl kanafondia
1 rkl tomaattipyreetä
150 g Aurajuustoa murustettuna
1 tl rakuunaa
mustapippuria myllystä
(1/2 dl sherryä – en ole koskaan käyttänyt)

Pinnalle:

2 dl rasvatonta maitoa vaahdotettuna

 

Puhdista ja paloittele sienet. Kuumenna rasva kattilassa ja paista sieniä, kunnes neste on haihtunut. Lisää paistamisen aikana sipuli- ja valkosipulisilppu. 

Sekoita joukkoon jauhot. Lisää vesi ja kuumenna sekoittaen kiehuvaksi. Lisää fondi ja tomaattipyree.

Anna keiton kiehua hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää sinihomejuusto. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Mausta keitto. Lisää halutessasi sherryä.

Koristelua varten kuumenna maito kattilassa ja vatkaa voimakkaasti, kunnes se vaahtoutuu. Jaa keitto lautasille ja lisää pinnalle maitovaahtoa. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Kasvissyöjän club sandwich, eli lampaankääpäpihvivoileipä

1. Mene metsään. Löydä lampaankääpä tai useampi. Sieni kasvaa tuoreissa kangasmetsissä varsin yleisenä. Se on lähes idioottivarma tunnistettava: lakki on epäsäännöllinen, harmahtavan tai ruskehtavan valkoinen. Jalka on lyhyt ja tukeva. Pillistö on sileä, kova ja valkoinen. Lampaankäävän voi sekoittaa typäskääpään, mutta ko. lähilaji ei ole myrkyllinen, ainoastaan pahanmakuinen. Paistettaessa lampaankääpä muuttuu oikein iloisen keltaiseksi, kun taas typäskääpä värjäytyy vaalean ruskeaksi.

Kuva täältä.

2. Leikkaa sienistä jalat ja heitä ne pois. Puhdista lakit mahdollisista roskista.

3. Tee lampaankääpäpihvit. Tarvitset vehnäjauhoja, korppujauhoja, kananmunaa, mausteita ja öljyä paistamiseen. Lampaankääpä on erittäin miedonmakuinen sieni, joten se kannattaa maustaa kunnolla – ainakin suola ja (mauste)pippuri tekevät terää, mutta kannattaa kokeilla rohkeasti eksoottisempiakin mausteita, kuten currya.

Pyörittele sienten lakit ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa – eli tee niille ihan perusleivitys. Mausta erikseen tai sekoita mausteet korppujauhoihin. Paista rapeiksi ja kullanruskeiksi pihveiksi kuumalla pannulla öljyssä. Paksuja lakkeja kannattaa kypsennellä muutama minuutti. Lampaankäävän koostumus on mukavan lihaisa ja pureskeltava, ei yhtään höttöinen.

4. Kokoa voileivät. Tarvitset paahtoleipäviipaleita, majoneesia, (jäävuori)salaattia ja tomaattia. Jos haluat vähän potkua, lisää muutama (puna)sipulirengas. Paahda leipä ja levitä viipaleille majoneesia maun mukaan. Kasaa paahtoleivälle hieman salaattia, tomaattiviipaleita, lampaankääpäpihvi (ja sipulia) ja laita toinen leipäviipale kanneksi. Tarjoile lämpimänä.

Lampaankääpähvejä voi toki syödä sellaisenaankin tai tarjoilla osana ateriaa jonkin lisukkeen kanssa.

Sienipiirakkaa

Tänään pelasimme Dungeons&Dragonsia, ja mikäpä sopisi teemaan paremmin kuin taikasienipiirakka. Piirakka ei kuitenkaan sisällä psilosybiiniä eikä edes gyromitriiniä*, vaan taikasienten virkaa toimittavat ihmeelliset kuivatut suppilovahverot. 

Oikeastihan tämä oli eräänlainen jämäpiirakka, joka syntyi, kun totesin, että pakastimessa oleva ruistaikina oli mennyt hiljattain vanhaksi, juustoraaste pitäisi käyttää ja kuivattuja suppilovahveroita on vieläkin litratolkulla. Mutta keksinpäs hienon tarinan.

Jos haluat vegepiirakan, jätä kinkkusuikaleet pois ja lisää sienten määrää parilla desillä; myös purjo sopii piirakkaan mainiosti.

Tiinan taikasienipiirakka

1 pkt valmista ruistaikinaa

5 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 iso sipuli tai 2 pientä
1 keltainen paprika
125 g kinkkusuikaleita
1 prk kermaviiliä
2 munaa
n. 4 dl juustoraastetta
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria

Kauli taikina ympyräksi ja painele se voideltuun piirakkavuokaan. Käytin tähän vain puolitoista levyä taikinaa (paketissa oli 2 levyä, à 250 g), koska muuten pohjasta olisi tullut mielestäni liian paksu.

Pane sienet kulhoon ja kaada niiden päälle viileää vettä sen verran, että ne peittyvät. Anna sienten turvota noin 20 minuuttia. Silppua sipuli ja kuutioi paprika.

Sulata reilunkokoinen voinokare paistinpannussa. Kuullota ensin sipulia hetki, kunnes se pehmenee. Puristele vesi sienistä, ja lisää ne sekä paprikakuutiot pannulle. Paista vielä muutama minuutti.

Sekoita kulhossa kermaviili, munat ja 3 dl juustoraastetta. Lisää joukkoon kinkkusuikaleet ja sieni-sipuli-paprikaseos. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Paista pohjaa 225-asteisen uunin alatasolla 5 minuuttia.

Kaada täyteseos pohjan päälle ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Paista vielä 15–20 minuuttia (225 asteessa) tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Piirakka on parhaimmillaan lämpimänä.

Piirakka oli niin suuri suksee, että viisi ihmistä lohni sen alta aikayksikön. Seuraavalla kerralla, joka voi tulla piankin, täytyy tehdä piirakka kahteen pikkuvuokaan, koska ruistaikinapaketti riittäisi hyvin siihen ja täytteen voi tehdä kaksinkertaisena.


*Gyromitriini on korvasienten myrkky, jota ryöpätyissäkin sienissä on häviävän pieni määrä. Jokaisella keitolla 90% gyromitriinista hajoaa.  

Auringonkeltainen keittoviikko eli lämmittävää talviruokaa

Miehellä on angiina, ja hän toivoi maanantain ruoaksi kanakeittoa, joka olisi helppo niellä ja helpottaisi kuumeista oloa. Tein sitten jo aiemmin hyväksi havaittua ihanasti talveen sopivaa suurustettua curry-kanakeittoa maanantain ja tiistain lounaiksi. Tänään miehelle olisi kelvannut kalapuikot ja ranskalaiset, mutta minun teki mieli lisää keittoa, joten sävelsin simppelin juustoisen kasvissosekeiton periaatteella "mene kauppaan ja katso, mitkä jutut voisivat sopia kivasti yhteen".

Molemmat keitot olivat erittäin onnistuneita, mutta ylihuomenna syödään kyllä jotain ihan muuta kuin keittoa.


Suurustettu curry-kanakeitto
(Paras keittokirja nro 3)
4:lle alkuruoaksi

4 kanankoipea (marinoidut käyvät tähän ihan hyvin)
5 kokonaista valkopippuria
1 laakerinlehti
1 litra kanan keittolientä
voita paistamiseen
2 sipulia
1 omena
1 iso porkkana
1 rkl curryjauhetta
1/2 dl kermaa
(1 dl keitettyä riisiä - en käytä)
30 g vehnäjauhoja (=pari kukkuraista ruokalusikallista)
suolaa ja pippuria

Poista kanankoivista nahka. Jos käytät marinoituja koipia, huuhtaise ne. Kuori yksi sipuli ja puolikas porkkana ja paloittele ne. Pane kanankoivet kattilaan ja kaada päälle vettä niin että ne peittyvät. Lisää porkkanat, sipuli, valkopippurit, laakerinlehti ja suola. Kiehuta, kuori vaahto, pane kansi päälle ja hauduta matalahkolla lämmöllä 45 minuuttia.

Sillä aikaa, kun kattila porisee, kuori omena, toinen sipuli ja loppu porkkana, ja hienonna ne.

Ota kanankoivet kattilasta ja siivilöi liemi. Irrota lihat luista ja leikkaa pienemmiksi paloiksi.

Kuullota omenaa, sipulia, porkkanaa ja currya voissa kattilassa. Ripottele joukkoon vehnäjauho ja sekoita. Kaada kanaliemi kattilaan. Anna kiehua n. 10 minuuttia. Lisää kerma ja kananliha. Anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitto on ihanan lämmittävää ja omena antaa sille jännän säväyksen. Tämä on tavallaan aika hienostunut keitto – sopii vaikka aterian alkuruoaksi. Mielestäni riisi on ihan turha ainesosa, koska se ei jotenkin sovi keiton kermaiseen tekstuuriin ja se pitäisi myös keittää erikseen, mikä lisää työmäärää.


Tiinan juustoinen kasvissosekeitto
Koska näistä aineksista ei voi saada aikaan pahaa keittoa

3 porkkanaa
2 isoa palsternakkaa
1 purjon valkoinen osa
1 fenkoli
1 valkosipulinkynsi
voita kuullottamiseen
n. litra kasvislientä
1 pkt Koskenlaskija yrtti-valkosipuli -sulatejuustoa
mustapippuria

 (Fenkolinoksa on kuvausrekvisiittaa. En suosittele syömistä.)

Kuori ja pilko kasvikset. Koska keitto soseutetaan, palat saavat olla isoja ja epämääräisiä!

Sulata kattilassa reilu nokare voita. Kuullota kasviksia n. 10 minuuttia. Kaada päälle kasvisliemi. Minä teen niin, että lämmitän veden vedenkeittimellä ja kaadan sen kattilaan, minkä jälkeen lisään kasvisfondia pullon annostusohjeen mukaan (tässä tapauksessa 3 rkl). Anna kiehua n. 20 minuuttia eli kunnes kaikki kasvikset ovat pehmeitä.

Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella (muista, että sauvasekoitinta saa käyttää vain teräskattilassa). Palauta kattila liedelle ja sekoita keiton joukkoon sulatejuusto pieninä nokareina. Kuumenna keittoa ja sekoittele niin, että juusto sulaa. Lisää tarvittaessa kuumaa vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta. Annostele keitto lautasille ja rouhaise päälle mustapippuria. 

Tästä ei keitto paljon helpommaksi muutu. Maku oli pehmeä, oikein hyvä arkikeitoksi. Aiemmin kokkaamani kultainen linssikeitto muistutti vähän tätä, mutta siinä oli enemmän särmää, tämä oli pyöreämpi ja miedompi.

Sunnuntailounas: karitsan sisäfilettä, maa-artisokkarisottoa ja punaviini-mustaherukkakastiketta

Valmistimme tänään miehen kanssa sunnuntailounaan yhdeksälle. Kokonaisuus oli mielestämme erittäin onnistunut ja hyvin sesonkiin sopiva: alkuruokana tarjosimme jo aiemmin testattua (ja blogattua) kultaista linssikeittoa, pääruokana oli otsikossa mainittua karitsanfilettä, risottoa ja kastiketta ja jälkiruokana anopin syntymäpäivän kunniaksi kinuski-karpalotäytekakkua kahvin kera. Olen vähän ylpeä siitä, että ateriassa oli niinkin monta sesongin raaka-ainetta: porkkanoita, palsternakkaa, maa-artisokkaa, lammasta ja karpaloita.

Idean pääruokaan sain Puolialastomalta kokilta (klik). Karitsan sisäfileiden paisto-ohjeen ja kastikkeen otinkin suoraan häneltä, mutta risotoksi halusimme jotain muuta kuin sieniä sisältävää. Risotto-ohje löytyikin 500 Italian Recipes -kirjasta.

Karitsan sisäfileet

Varaa 2–3 filettä per syöjä riippuen siitä, kuinka nälkäisiä vieraasi ovat. Ota fileet huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Poista niistä ylimääräinen rasva ja kalvot. Hiero niihin suolaa, mustapippuria ja silputtua tuoretta timjamia.

Paista fileitä 2 minuuttia hyvin kuumalla pannulla käännellen niitä jatkuvasti. Tällä paistoajalla fileistä tuli juuri täydellisen vaaleanpunertavia. Voit laittaa valmiit fileet odottamaan uuniin n. 75 asteeseen.

Ennen tarjoilua viipaloi halutessasi fileet. Koska syöjiä oli tällä kertaa niin paljon, ladoimme fileet kokonaisina lautasille. 


Punaviini-mustaherukkakastike (neljälle)

2 rkl voita
1 punasipuli
1 dl punaviiniä
2 dl vettä
1 tl härkäfondia (käytin vasikkaa)
1 rkl mustaherukkahilloa
pari tl maizenaa (tai ruskeaa suurustetta)
suolaa, pippuria
(karitsanfileiden paistolientä)

Sulata voi kattilassa tai paistinpannussa. Kuullota punasipuli pehmeäksi. Lisää viini ja anna kiehua pari minuuttia. Lisää vesi ja fondi, anna kiehua hiljalleen. Lisää mustaherukkahillo ja mausta suolalla ja pippurilla. Siivilöi kastike kattilaan ja painele punasipulia siivilän läpi. Suurusta pieneen vesitilkkaan sekoitetulla maizenalla. Lisää halutessasi fileiden paistolientä. Kiehauta.

Ennen siivilöintiä voit keittää kastiketta vähän kokoon. Minulla oli kiire, joten kastike jäi aika nestemäiseksi – maku oli kuitenkin vahva ja hyvä.


Maa-artisokkarisotto (3-4 annosta, lisukkeena 4-5)

400 g maa-artisokkia
40 g voita
n. 1 litra vahvaa kasvislientä
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
275 g risottoriisiä
(1,2 dl valkoviiniä - emme käyttäneet)
2 tl (tai vähän enemmän) tuoretta timjamia hienonnettuna
40 g parmesaania raastettuna
suolaa ja mustapippuria

Kuori artisokat, paloittele ne ja pane heti kattilaan, jossa on kevyesti suolattua vettä. Keitä, kunnes ne ovat pehmeitä (= 8–10 min). Valuta vesi pois, muussaa artisokat ja sekoita joukkoon 15 g voita. Lisää tarvittaessa hieman suolaa. Jätä odottamaan.

Kuumenna kasvisliemi kattilassa ja jätä levylle pienelle lämmölle niin, että liemi pysyy kuumana.

Kuumenna öljy ja jäljellä oleva voi isossa paistinpannussa ja kuullota siinä sipulia ja valkosipulia, kunnes ne ovat pehmeitä (5–6 min). Lisää riisi ja kuullota sitä pari minuuttia tai kunnes riisinjyvät ovat reunoiltaan läpinäkyviä.

(Lisää viini, anna sen imeytyä.) Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Anna edellisen kauhallisen imeytyä ennen kuin lisäät seuraavan. Sekoita koko ajan.

Kun lientä on enää pari kauhallista jäljellä, sekoita joukkoon artisokkamuusi ja timjami. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tarvittaessa nestettä. Artisokkamuusi voi olla melko vetistä, joten voi olla, ettei kaikki kasvisliemi tule käytettyä. Kuumenna  ja tarkista risoton kypsyys: riisi saa olla vähän pureskeltavaa. Lopuksi lisää parmesaaniraaste.

Kultainen linssikeitto

Tämä mukavan pehmeänmakuinen ja syksyinen keitto löytyi mökkireissulla vanhasta Valitut palat- lehdestä. Sopii erityisen hyvin alkupalaksi, koska annos on aika pieni (neljälle).

25 g voita
iso sipuli hienonnettuna
450 g palsternakkoja kuutioituna
350 g porkkanoita kuutioituna
1 1/2 dl kuivaa sherryä, vermuttia tai valkoviiniä
1 dl punaisia linssejä
1,2 litraa kasvislientä
suolaa ja mustapippuria

Päälle
2 tl piparjuurta raastettuna
1 dl ranskankermaa
ruohosipulisilppua

Sulata  ja kuumenna voi teräskattilassa. Lisää sipulisilppu ja hauduta pehmeäksi. Lisää palsternakka- ja porkkanakuutiot. Lisää alkoholi. Sekoita. Peitä kattila kannella ja hauduta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 30 min tai kunnes kasvikset ovat puolipehmeitä.

Lisää kasvisliemi ja linssit. Kiehauta, alenna levyn lämpöä ja kypsennä edelleen 15–20 minuuttia. Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimella. Mausta pippurilla ja suolalla. Sekoita piparjuuriraaste ranskankermaan ja tarjoa se erikseen. Koristele keitto ruohosipulilla.

Sisilialainen spagettikastike

Bloggaaminen ja kokkaaminen on viime aikoina jäänyt gradunteon jalkoihin. Ruokaa on tullut laitettua lähinnä viikonloppuisin, kun arkipäivät ovat kuluneet yliopiston kirjastolla ja syöminen on tullut hoidettua opiskelijaruokalassa. Opiskelijaruoka ei ole mikään kulinaarinen nautinto – milloin se on haaleaa, milloin mautonta, milloin salaatti koostuu lähinnä kiinankaalista – joten siinä on yksi lisäkimmoke valmistua nopeasti.

Sisilialaista spagettikastiketta tulee laitettua aina silloin tällöin. Tämä on yksi niistä ruokalajeista, joka tulee ensimmäisten joukossa mieleen silloin, kun ei meinaa keksiä mitään laitettavaa. Kuvasta poiketen suosittelen tarjoamaan kastikkeen spagetin kanssa – se sopii tähän paremmin kuin tagliatelle. Meillä vain ei ollutkaan kaapissa spagettia, vaikka sitä pitäisi olla aina.

Ohje on neljälle, mutta meillä tätä tehdään yleensä kahdelle kahtena päivänä peräkkäin. Tämä on nimittäin ruokalaji, joka kannattaa tarjota heti ja syödä pois heti. Paahdamme aina koko satsin tomaatteja ja säilytämme puolet jääkaapissa seuraavalle päivälle; muut ainekset käsittelemme aina samana päivänä, kun ruokaa valmistetaan.


400 g kuivaa pastaa
1 (n. 350 g) munakoiso kuutioituna
1/2 kg kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja halkaistuina ja siemenettöminä
1 1/4 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
2 dl paseerattua tomaattia (kannattaa ostaa pieni 200 g:n tetra)
2 valkosipulinkynttä silputtuna
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
tuoreita basilikanlehtiä koristeeksi

Asettele tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle halkaistu puoli ylöspäin. Muista poistaa tomaateista siemenet, koska siemenelliset tomaatit ovat sietämättömän kuumia ja vetisiä. Ripottele niille suolaa ja pirskota oliiviöljyä. Paahda niitä 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes ne nahistuvat ja alkavat tuoksua. 

Kun tomaatit ovat uunissa, halkaise munakoiso ja kaada puolikkaille reilusti suolaa. Kun munakoiso on itkenyt, huuhtele suola pois ja kuivaa munakoiso. Kuutioi se.

Kuumenna iso kasarillinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi. Mausta suolalla ja pidä kiehuvana.

Kuumenna 4 rkl öljyä paistinpannussa. Lisää munakoiso ja kypsennä kovalla lämmöllä sekoitellen pehmeäksi noin kahdeksan minuuttia; munakoiso saa ruskistua kevyesti. Kannattaa käyttää ajastinta. Kun munakoiso on paistunut neljä minuuttia, lisää pasta keitinveteen. Lisää pannulle paistetut tomaatit, paseerattu tomaatti, valkosipuli ja mustapippuri. Kypsennä sekoitellen vielä pari-kolme minuuttia. Revi basilikanlehdet. Sekoita ruoka hyvin.

Tarkista pastan kypsyys ja valuta se lävikössä. Hölvää öljyä pastan sekaan ja sekoita. Jaa pasta kulhoihin, levitä kastiketta pinnalle ja koristele basilikanlehdillä. Kastike on melko kuivaa ja sitä on vähän, mutta se on hyvin vahvanmakuista.

Toscanalainen papu-kasviskeitto

Tämä on helppo ja nopea (valmistusaika reilu puoli tuntia), mutta ruokaisa kasviskeitto. Yksinkertainen annos sopii alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi neljälle. Jos haluat enemmän mahantäytettä, lisää papujen ja kasvisten määrää luovasti – kaksinkertainen annos on jo todella reilu.

Alkuperäisessä ohjeessa (peräisin Italian makuja -kirjasta) käytetään valkoisia papuja, mutta minusta kikherneet sopivat tähän erinomaisesti. Käytä niitä papuja, joista pidät eniten, tai jos teet isomman annoksen, käytä vaikka kahdenlaisia papuja.

1 keskikokoinen sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 sellerinvarsi
1 iso porkkana
25 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1 tölkki valkoisia papuja tai kikherneitä
1 tölkki tomaattimurskaa
9 dl kasvislientä
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl pestoa (+ vähän koristeluun)
2 pientä kesäkurpitsaa
suolaa ja mustapippuria
1 purkki smetanaa tai ranskankermaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Pilko sellerinvarsi. Kuori porkkana ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Sulata voi ja kuumenna öljy kattilassa. Kuullota kasviksia miedolla lämmöllä, kunnes ne alkavat pehmetä.

Sekoita joukkoon pavut, tomaatit ja kasvisliemi. Lisää oregano ja pesto ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Kuutioi kesäkurpitsat ja lisää ne keittoon. Kuumenna uudestaan kiehuvaksi. Anna kiehua n. 10 minuuttia tai kunnes kesäkurpitsa tuntuu kypsältä.

Tarjoile keitto smetana-/ranskankermasilmän ja peston kanssa.

Pinaatti-fetajuustopasta

Tämä on hyvää: feta, pinaatti ja oliiviöljy antavat ruoalle mukavan happamia vivahteita ja vihreä paprika kera punasipulin tuovat raikkauta. Pinaatti-fetapasta kuuluu meidän arkiruokaklassikoihimme, joita tulee tehtyä aina uudestaan ja uudestaan. Sopii myös juhlavamman aterian alkupalaksi.

 

Alkuperäinen ohje on Paras keittokirja No. 5:stä.

4 annosta
300 g pastaa (esim. tagliatellea)
250 g kuutioitua fetajuustoa
150 g pinaattia
2 vihreää paprikaa
2 pientä punasipulia
5 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Pane suolalla maustettu pastavesi kiehumaan.

Poista pinaatista paksut varret ja revi lehdet. Kuutioi paprikat ja suikaloi sipuli. Leikkaa fetajuusto (tavallinen salaattijuustokin käy) isoiksi kuutioiksi.

 

Pane pasta kiehuvaan veteen. Lämmitä pari ruokalusikallista oliiviöljyä pannussa. Kuullota siinä sipulia ja paprikaa pari minuuttia. Lisää pinaatti ja fetajuusto ja paista pari minuuttia. Paprikan ja sipulin kuuluu jäädä vähän pureskeltaviksi. Feta yleensä lähestulkoon sulaa

Valuta pasta, ja kaada se pannulle. Sekoita hyvin, mausta suolalla ja pippurilla. Valuta päälle loput 3 rkl oliiviöljyä.

Täytettyjä paprikoita

Todella helppoa ja nopeaa kesäkasvisruokaa.

Feta-polentatäytteiset paprikat
Paras keittokirja nro 10

Kahdelle

2 isoa paprikaa
3 dl kasvislientä
2 rkl ruokakermaa
1 dl pikapolentaa
100 g fetajuustoa (tai salaattijuustokuutioita)
pätkä purjoa
mustapippuria myllystä

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Kiehauta kasvisliemi ja kerma. Lisää joukkoon polenta ja sekoita huolellisesti, ettei se paakkuunnu. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan (yleensä n. 5 minuuttia) matalalla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen.

Kun polenta on kypsää, ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kuutioitu feta ja silputtu purjosipuli. Rouhaise joukkoon mustapippuria. Halkaise paprikat ja poista siemenet. (Alkuperäisessä ohjeessa paprikat kehotetaan käyttämään kiehuvassa vedessä. En tehnyt tällä kertaa niin, enkä huomannut mitään eroa.) Täytä paprikat ja pane ne uunipellille leivinpaperin päälle. Paista n. 20 minuuttia. Täytettä tahtoo aina jäädä yli, mutta se on hyvää sellaisenaankin.

Jotkut fetat/salaattijuustot sulavat, kun ne sekoittaa polentaan, mutta tällä kertaa käyttämämme Rainbow-salaattijuustokuutiot pysyivät kokonaisina uunissakin. Melkein tykkään enemmän kokonaisista juustokuutioista kuin tasaisesta massasta.

Polenta on yllättävän täyttävää, joten kaksi paprikanpuolikasta riitti ihan hyvin lounaaksi.