Valmistujaiskakku aviomiehelleni

Edellisen maratontekstin vastapainoksi pari kivaa kakkukuvaa (sisävalossa ja ulkovalossa). Jälleen koristelun ohjenuorana oli "keep it simple". Isoja kukkia lukuun ottamatta minulla oli jo valmiiksi aiemmin tehtyjä valkoisia sokerikukkia, joten koristeluun ei mennyt ihan älyttömän kauan. Kukkien keskustoihin sipaisin hieman vaaleanpunaista tomuväriä. Oksat spritsasin ruskeaksi värjätyllä pikeerillä, joka jäi vähän löysemmäksi kuin olin tarkoittanut, mutta koristelu sujui siitä huolimatta ihan siedettävästi. 

Täytteenä oli jälleen kerran vadelma-Dajm-limettitäyte. Vaikka se onkin ihanaa, niin nyt sitä on tullut tehtyä niin monta kertaa lyhyen ajan sisällä, että en ihan vähään aikaan aio siihen koskea. On aika kokeilla jotain muuta. Ehkä saatan jopa uskaltautua tekemään lisää kokeiluja vaaleilla kakkupohjilla ja niihin sopivilla täytteillä.

Äitienpäivälounas

Minun toivomukseni ihkaensimmäiselle äitienpäivälleni oli se, että saisin rauhassa valmistaa kolmen ruokalajin menun ilman vauvanviihdytys- tai ruokkimisvelvoitteita ja että saisin myös syödä rauhassa. Se toteutuikin. Lounasvieraina oli mieheni mummo puolisoineen sekä mieheni veli kihlattuineen, eli syöjiä oli yhteensä kuusi (mutta kirjaan reseptit tähän kuitenkin neljälle).

Suunnittelemani menu oli jälkiruokaa lukuun ottamatta keväinen: alkuruoaksi klassinen peruna-purjokeitto vichysoisse; pääruoaksi ankanrintaa appelsiini-inkiväärikastikkeella ja sitruunariisillä, lisukkeena vielä yksinkertainen sitrussalaatti; jälkiruoaksi jäätelökakkua. Kokonaisuus oli mielestäni oikein onnistunut, vaikka tämä oli kaikkien ruokalajien suhteen ensikokeilu.

Pääruoan kanssa joimme uusiseelantilaista Brancott Estaten Gisborne unoaked chardonnaytä. Viini oli aivan täydellinen kumppani ankalle ja toimi jopa greipin (!) kanssa.

Vichysoisse on sosekeittojen aatelia: erittäin yksinkertainen ja edullinen, mutta hyvin hienostuneen makuinen ruoka.

400 g jauhoisia perunoita
400 g purjoa
75 g voita
5 dl kanalientä (tai kasvis-)
1 tl kuivattua timjamia
2 1/2 dl kermamaitoa (eli maitoa ja kuohukermaa sekaisin)
suolaa ja mustapippuria
ruohosipulia

Kuori ja huuhdo perunat. Leikkaa purjosta vihreät osat pois. Halkaise valkoinen osa ja huuhdo se. Paloittele perunat ja purjo.

Sulata voi kattilassa. Paista purjo pehmeäksi kannen alla melko miedolla lämmöllä niin, ettei se ruskistu. Lisää peruna, timjami, vähän suolaa ja mustapippuria ja hauduta vielä muutama minuutti.

Lisää liemi ja anna kiehua miedolla lämmöllä 30 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää kermamaitoa sen verran, että koostumus (ja maku) on sopiva. Kuumenna vielä kiehuvaksi ennen tarjoilua ja koristele ruohosipulilla.

Keiton voi tehdä kermamaidon lisäämistä vaille valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen.
 
(Resepti täältä.)

Neljälle tarvitset kaksi n. 300-400 g painoista ankanrintaa. Ota ankka jääkaappiin sulamaan hyvissä ajoin ja huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.

Leikkaa rasvapintaan salmiakkikuvio, mutta älä leikkaa lihaan asti. Paista kuumalla pannulla ensin rasvapuoli kunnolla rapeaksi. Ruskista sitten toinen puoli nopeasti. Pane ruskistetut ankanrinnat uunivuokaan lihalämpömittarin kanssa ja paista n. 125 asteessa, kunnes sisälämpötila on 56–58 astetta. (Meidän uunissamme aikaa tähän kului n. 40 minuuttia.)

Varo, ettei ankkaa paistaessa käy näin:

Eihän se ole kokki eikä mikään, joka ei joskus telo itseään keittiössä jollain tavalla. Tällä kertaa onnistuin roiskauttamaan kuumaa ankanrasvaa kaulalleni. Ei muuta kuin kylmällä vedellä kasteltu pyyhe kaulalle ja jatkamaan (myöhemmin vielä Bepanthenia iholle – onneksi ei palanut pahasti). 

Suolaa ja pippuroi liha ja kääri se tiukasti folioon. Anna vetäytyä muutaman minuutin ajan. (Sillä aikaa ehdit asettelemaan riisin lautasille ja lämmittämään kastikkeen). Leikkaa fileet ohuiksi viipaleiksi. 

*

Makean mausteinen appelsiini-inkiväärikastike jakaa mielipiteitä. Minusta se sopii linnun kanssa kuin nakutettu, mutta kaikki eivät pidä makuyhdistelmästä. Ankallehan sopii tietysti myös punaviini- tai portviinikastike, koska rasvaisen linnun kanssa sopii parhaiten happamahko kastike.

4 appelsiinin mehu
1 rkl raastettua appelsiininkuorta
1 silputtu salottisipuli
1 rkl silputtua hillottua inkivääriä*
1 tähtianis
2 tl ruokokidesokeria
2 rkl maissitärkkelystä
suolaa, mustapippuria

Laita kastikeainekset maissitärkkelystä ja suolaa ja pippuria lukuun ottamatta kattilaan. Keitä kovalla lämmöllä viitisen minuuttia. 

Siivilöi kastike. Suurusta kylmään vesitilkkaan liuotetulla maissitärkkelyksellä ja kiehauta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Maistele. Jos maut tuntuvat kovilta, lisää vähän sokeria.

(Resepti täältä.)

*Hillottua inkivääriä saa säilykkeenä, mutta minä tein sen tällä kertaa itse, koska se ei ole ollenkaan vaikeaa: Pilko inkivääri ja keitä sitä vesitilkassa pienellä lämmöllä n. tunti. Lisää keittämisen loppuvaiheessa reiluhkosti sokeria (fiilispohjalta vaan – voit hetken päästä maistella, onko inkivääri tarpeeksi makeaa). Hillotun inkiväärin voi pakastaa tai säilöä steriloituihin lasipurkkeihin.

*

Sitruunariisi jäi hieman miedonmakuiseksi. Se olisi kaivannut ehkä hieman reilummalla kädellä öljyä ja ehkä pienen nokareen valkosipulia. Minttukin oli niin mietoa, ettei sitä juuri erottanut – mutta sehän oli vain ko. mintun ominaisuus.

tilkka öljyä
1 salottisipuli
3 dl basmatiriisiä
6 dl kasvislientä

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
(reilu) 2 rkl hienonnettua minttua

Hienonna sipuli. Kuullota se kattilassa öljytilkassa. Lisää riisi ja kääntele sitä hetki öljyssä. Kaada kasvisliemi kattilaan.

Anna kiehua hiljaisella tulella kannen alla 20 minuuttia. Älä nosta kantta äläkä sekoita välillä.

Sekoita kypsän riisin joukkoon sitruunankuori ja mehu sekä minttu.

(Alkuperäinen, muuntelematon resepti täältä.)

Tällainen salaatti tuli tällä kertaa – näitähän on helppo varioida esim. käyttämällä eri salaattilaatuja ja erilaisia sitruksia.

jäävuorisalaattia
rucolaa
punaista salanovaa
ruohosipulia
verigreippiä nyljettynä

Vinegretti:
oliiviöljyä
sitruunamehua
omenaviinietikkaa
pieni nokare dijonsinappia
ripaus sokeria
suolaa, pippuria

Vatkaa kastike sekaisin, maistele ja kaada salaatin päälle. En ikinä mittaa salaattikastikeaineksia, koska hyvä kastike syntyy maistelemalla ja käyttämällä hyvää oliiviöljyä, jotain happoa ja vähän suolaa ja sokeria.

Keksin tämän jäätelökakku-/kakkujäätelöjälkkärin hiljattain, kun onnistuin melkein pilaamaan kokonaisen 2 munan kakkupohjan (nostin sen uunista hellan levylle, joka olikin päällä, jolloin kakun pohja paloi sen verran, että jouduin leikkaamaan siitä yhden kerroksen pois). 

Tämän voi tehdä kahdella tavalla, eli joko helposti ja nopeasti tai vähän työläämmin.

Helppo ja nopea näyttää tältä:

Kokoa jälkiruokamaljaan kerroksittain suklaakakkupohjan palasia (tässä voi käyttää vaikkapa muotoon leikatun kakun tekemisestä ylijääneitä paloja, jotka voi pakastaa tätä käyttöä silmälläpitäen), vadelmia, hyvää vaniljajäätelöä (esim. Lidlin bourbonvaniljajäätelöä) ja tummasta suklaasta vuoltuja lastuja. Herkullista.

Tänään tarjotussa jäätelökakussa taas oli itsetehtyä vaniljajäätelöä (ohje löytyy täältä) ja todella pieni kakkupohja (kahden munan pohjasta jäänyt ohuehko siivu) ja se on koottu kakkuvuokaan ja annettu sen jälkeen jäätyä pakastimessa. Jäätelökakun hyvä puoli on se, että sen voi tehdä koristelua vaille valmiiksi etukäteen ja iskeä pöytään kakkulapion kanssa.

Leita leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan reunan sisään yksi kerros suklaakakkua, sen päälle murenneltuja pakastevadelmia ja suklaalastuja sekä kerros itsetehtyä vaniljajäätelöä melko löysänä (tai pehmitettyä kaupan jäätelöä); sen päälle toinen kerros suklaakakkua, vadelmia ja jäätelöä. Pakasta.

Ota kakku pehmenemään ainakin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele se (sulatetuilla) vadelmilla ja suklaalastuilla. Jos haluat heittäytyä hillittömäksi, niin murennettu marenki toimii myös.

Lähes idioottivarma hollandaisekastike

Lue lisää parsan käsittelystä täältä. Tässä tapauksessa parsan keittoaika on n. 4–5 min.

En sano idioottivarma, koska ikinä ei pidä aliarvioida idiootteja. Mutta aion kyllä romuttaa myytin hollandaisen valmistamisen vaikeudesta. Se ei ole ensinkään niin vaikeaa kuin usein kuvitellaan, kunhan käytössä on oikea menetelmä.

Olen julkaissut tämän reseptin jo aiemmin, mutta koska aihe on nyt ajankohtainen ja minulle on kertynyt enemmän kokemusta ja näkemystä, pidän tarpeellisena julkaista sen uudelleen.

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt, miksi suurin osa ruokablogeista ja muista reseptisivustoista tuntuu suosivan hollandaisekastikkeen valmistuksessa epäonnistumisille altista Carémen menetelmää, jossa keltuaiset ja vesi kuumennetaan ja kypsennetään haluttuun sakeuteen, minkä jälkeen voi emulgoidaan kastikkeeseen. Olen kokeillut tätä tapaa valmistaa kastike, ja plörinäksihän se meni (plörinä onkin hyvä sana kuvaamaan epäonnistuneen kastikkeen ulkomuotoa) – kaksi kertaa peräkkäin. Käyttämäni Escoffier'n menetelmä, jossa kastike emulgoidaan ennen kuumennusta, tuntuu olevan lähes tuntematon monille, vaikka sillä olen onnistunut joka kerta. (Ks. selostus eri menetelmien eroista Molekyyligastronomia-blogista.)

Tätä menetelmää voinee soveltaa myös silloin, jos käyttää hollandaisen pohjana mausteliemireduktiota. En ole tosin kokeillut, joten en mene vannomaan. En kuitenkaan näe mitään syytä, miksi se ei toimisi.

Hollandaise saa majoneesin näyttämään terveysruoalta, mutta jos haluat kevytkastiketta, niin jätä hollandaise valmistamatta ja syömättä. Kuten majoneesissa, tässäkään rasvan kanssa pihtailu ei johda mihinkään hyvään, sillä rasvan määrää lisäämällä saadaan paksumpaa kastiketta. Liian vähän rasvaa johtaa molemmissa tapauksissa pelkkään liruun, jota ei voi kastikkeeksi kutsua.

Ruokateesini nro 1 onkin: Jos tehdään herkkuja, niin tehdään ne sitten kanssa kunnolla, ettäs tiedätte!


Hollandaisea neljälle:

3 keltuaista
2 rkl kylmää vettä
100 g sulatettua voita (ei ole väliä, onko voi suolatonta vai suolattua)
(suolaa)
1-3 tl sitruunamehua

Tarvitset ison kattilan vesihaudetta varten ja pienemmän kattilan tai teräskulhon, joka mahtuu isomman sisään. Pieni kattila on kulhoa kätevämpi, koska tällöin ei ole sormien polttamisen riskiä. Lisäksi tarvitset (pallo)vispilän.

Laita sopivasti vettä vesihaudekattilan pohjalle (siis sen verran, että pikkukattilan pohja ylettyy vedenpintaan) ja kuumenna se kiehuvaksi.

Sekoita keltuaiset ja kylmä vesi pikkukattilassa. Kaada sulatettu voi ohuena nauhana keltuaisten joukkoon koko ajan vispaten. Ei ole niin justiinsa, kirkastatko voin vai kaadatko heratkin joukkoon – toimii joka tapauksessa.

Tässä vaiheessa kastike näyttää suunnilleen tältä, se on tasaista ja vähän vaahtoavaa, mutta edelleen ohutta:

Kuumenna kastiketta vesihauteessa koko ajan vispilällä sekoittaen. Ota kattila pois lämmöltä heti, kun kastike on sakeutunut. Siihen ei mene montaa minuuttia.

Jos kuitenkin kuumennat kastiketta liikaa, ja se juoksettuu, ota se pois lämmöltä ja vatkaa joukkoon 1-2 rkl kylmää vettä, jolloin rakenteen pitäisi palautua samettiseksi. Älä kuumenna kastiketta uudelleen, koska tällöinkin se juoksettuu.

Kun kastike on saostunut, mausta se suolalla ja sitruunamehulla. Maistele ja lisää mausteita tarvittaessa. Jos kastike on liian paksua (majoneesimaista ja hyllyvää) – tämäkin on tullut koettua, ja se johtuu liian suuresta rasvan määrästä suhteessa keltuaisiin ja veteen – niin vatkaa vain joukkoon ruokalusikallinen kerrallaan kylmää vettä, kunnes paksuus on haluamasi. Niin helppoa se on.

Parsakeitto

Kerrankin tämä blogi on ajan hermolla! Parsaa on tullut syötyä oikein urakalla, koska parsakausi on hyvin nopeasti ohi.

Aloitetaan parsakeitolla, joka on erittäin helppo ja miellyttävän pehmeänmakuinen alkuruoka. Ja ehkä kevyin parsaresepti, johon olen tähän mennessä törmännyt. (Minullahan ei siis ole mitään voita vastaan – voi on hyvää –  mutta parsa on kyllä jotenkin perverssi kasvis, kun ajattelee sen perinteisiä lisukkeita...)

Jos epäröit sen kanssa, mistä kohdasta parsa pitää leikata, ettei toisaalta puumaista tyviosaa olisi mukana ja toisaalta pehmeää vartta ei menisi hukkaan, niin mielestäni paras metodi on käyttää tylsää – kyllä, nimenomaan tylsää – vihannesveistä ja painaa sitä kevyen napakasti parsan varteen. Jos terä ei uppoa helpohkosti varteen, niin sitten ollaan vielä puumaisen osan puolella. Sitten vain siirretään terää pikku hiljaa kohtaan, johon se uppoaa helposti. Vihreitä parsoja ei yleensä tarvitse kuoria.

Keiton ohjeen nappasin maku.fi-sivustolta.

1 kg vihreää parsaa
2 salottisipulia
1 rkl voita
8 dl vettä
3 rkl kanafondia (tai kasvisfondia)
1 prk (150 g – alkuperäisessä ohjeessa 2 dl) ranskankermaa
suolaa, mustapippuria
(pari rkl kuivaa sherryä tai valkoviiniä)

Huuhtele parsat ja poista puumainen tyviosa. Leikkaa parsat pienemmiksi paloiksi, jotta ne mahtuvat kattilaan. 

Hienonna sipuli. Sulata voinokare kattilassa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi miedolla lämmöllä. Varo ruskistamasta.

Kaada kattilaan vesi kanafondi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää parsa ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes parsa on kypsää ja pehmeää. Säästä muutama parsannuppu koristelua varten.

Kaada suurin osa kanaliemestä kattilasta pois, mutta säästä se keiton ohentamista varten. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää ranskankerma ja ohenna keittoa tarvittaessa kanaliemellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää tarvittaessa kuivaa sherryä tai valkoviiniä (antaa hapokkuutta keittoon).

Kuumenna keitto uudestaan ja tarjoile.

Suklaa ja appelsiini ne yhteen sopii vol. 2

Suklaa ja appelsiini, suklaa-appelsiini, appelsiinisuklaa on armoitettu parivaljakko. Joskus muinoin niiden yhdistäminen tuotti tällaisen, sinänsä onnistuneen, mutta hieman hennonmakuisen kakun, joten tällä kertaa olin vahvempien makujen perässä. Suklaakakkupohjan väliin tuli kaksi kerrosta appelsiinituorejuustomoussea ja yksi kerros aprikoosimarmeladia (moussekerros – marmeladikerros – moussekerros). Päälle suklaaganache ja reunoille kermavaahdon ja appelsiinituorejuuston seosta.

Tein kakun anopilleni, joka tilasi sen työpaikalleen juhlistaakseen viran saamista. Tämän takia en päässyt maistamaan valmista kakkua, mutta täyte yksin maistui erittäin hyvältä ja saamani palaute oli hyvää, joten uskallan kyllä suositella reseptiä.

Koristeet olivat jälleen kerran kukkamassaa. Tein ruusut ja liljat ihan viime tipassa, mutta ne ehtivät silti kovettua tarpeeksi. Varret pyörittelin kukkamassasta ja asettelin kosteina suoraan kakun päälle. Neilikka nuppuineen oli niin hankala tehdä ilman neilikkamuottia, että joko hankin muotin tai en tee enää neilikoita. Vähän jännitti, sulaisivatko koristeet suklaaganachen päällä, mutta ne olivat kuulemma ihan yhtenä kappaleena vielä kahden päivän päästä sen jälkeen, kun kakku oli matkannut Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle. (Näin jälkikäteisnäkemyksenä tuosta koristeiden asettelusta: olisi pitänyt laittaa yksi isommista ruusuista liljojen toiselle, kermavaahtoreunuksen puolelle, niin kompositio olisi tasapainoisempi. Mutta näitä asettelujuttujahan voi aina vatvoa loputtomiin.)

Täytemousse on nopea ja yksinkertainen tehdä. Pelkkä appelsiinituorejuustokin antaa jo aika paljon appelsiinin makua, mutta minä käytin vahvistuksena vielä appelsiiniaromia, jota äitini oli ostanut Lidlistä (Belbake-merkkistä – en tiedä, kuuluvatko leivonta-aromit vakiovalikoimaan, vai oliko kyseessä kampanjatuote). Täytteeseen voisi toki lisätä myös hienoksi raastettua appelsiinin kuorta.

Kakkuun tuli siis

– Suklaakakkupohja (5 munan versiona)
neljään osaan leikattuna, koska täytevälejä oli tässä kakussa kolme

– 1 prk Dronningholmin aprikoosimarmeladia

– 2 dl maitoa (vähälaktoosista) pohjien kostutukseen 


– Appelsiinimousse:

2 prk (400 g) Viola appelsiinituorejuustoa
4 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 liivatelehteä
pari rkl sitruunamehua (n. puolikkaan sitruunan mehu)
4 ml appelsiiniaromia (Lidlin Belbake-merkkistä, 2 pikkupullollista)

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. (Tuorejuusto on makeaa, joten sokeria tarvitsee melko vähän.)

Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi pienessä kattilassa. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita ne kuumaan sitruunamehuun.

Kaada liivateneste täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. 

Sekoita lopuksi joukkoon appelsiiniaromi. Lisää aromia varovasti ja maistellen, koska eri merkkien aromeissa voi olla eroja.

– Kuorrutus:

Suklaaganache:
1,5 dl kuohukermaa
200 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Lämmitä kermaa kattilassa niin, että se on melko kuumaa muttei vielä kiehuvaa. Kaada suklaasula kerman joukkoon ja sekoita hyvin. Mikäli seos ei ole ihan tasaista, kuumenna varovasti levyllä. Kaada kakun päälle. ja anna jähmettyä jonkin aikaa ennen koristeiden lisäämistä.

Tällä ohjeella tuli niin paksu kerros ganachea tämänkokoisen kakun päälle, että sillä olisi varmaan kuorruttanut koko kakun. Mutta tämä oli tarkoituskin, koska halusin tumman suklaan olevan tärkeä elementti kakun makumaailmassa. 

Kermavaahto:
2 prk (5 dl) Flora Vispiä
1 pkt (200 g) Viola appelsiinituorejuustoa
tomusokeria maun mukaan (pari rkl)
(Tippa vihreää elintarvikeväriä)

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

Jos värjäät vaahtoa, väriä kannattaa alkaa lisätä jo kermaa vatkatessaan. Kermavaahto värjääntyy kauniisti jo varsin pienellä määrällä elintarvikeväriä.

Vielä varoituksen sana appelsiinituorejuustosta: siinä on sattumia, jotka voivat tukkia tyllan reikiä pursotettaessa. Kannattaa siis pursottaessaan pitää silmällä, että vaahto tulee nätisti ulos tyllasta.

Aladdinin taikalamppukakku (kuvapostaus)

Blogitauko pääsi jälleen venähtämään parin kuukauden mittaiseksi. Tällä kertaa syynä on ollut jälkikasvun syntymä helmikuussa (seliseli ja silleen).

Mutta iloinen perhetapahtuma ei kuitenkaan (tietenkään) ole merkinnyt ruoanlaiton tai kakkunäpertelyn lopettamista, vaan etenkin kakkurintamalla hommaan on tullut ihan uudenlaista kunnianhimoa. Vauva toki pakottaa organisoimaan töitä paremmin ja jakamaan projekteja pienempiin osiin (enää ei onnistu kakunteossa se wanha toimintatapa, että koristeiden väkertäminen jätetään viime tippaan).

Siskoni tilasi minulta synttärikakun maaliskuun jälkipuoliskolle. Lupasin hoitaa homman, koska leivoin samoihin aikoihin kakkupohjia valmiiksi pakastimeen vauvan nimiäisiä varten. Tilaukseen sisältyi pyyntö tehdä kakkuun taikalamppukoriste, koska juhlien teemana oli Disneyn elokuvat. Siitä syntyikin heti vahva visio koristelusta ja kakun värityksestä – ylellistä viininpunaista ja kultaa sekä vaaleanpunaisia ruusuja.

Kakku toimi myös kokeilualustana uudelle raaka-aineelle, nimittäin kukkamassalle (gumpaste), josta oli tarkoitus tehdä koristeet nimiäiskakkuihin. Kukkamassa on paljon elastisempaa kuin sokerimassa (fondant) tai marsipaani, joten siitä on helppo muotoilla hyvinkin ohuita ja elävän näköisiä kukkia tai muita koristeita. Samalla harjoittelin ruusujen tekemistä - ihan ensimmäistä kertaa. Netti on pullollaan hyviä ohjeita, eikä näihin kukkiin välttämättä tarvita terälehtimuotteja (minulla ei sellaista ollut), mutta lehtien ja verholehtien (joita ei tässä ole) tekemiseen muotit ovat lähes välttämättömiä.

Itse kakun sisältö oli sitä vanhaa tuttua suklaakakkua tuorejuusto-vadelma-daim-limettitäytteellä, koska sitähän kaikki aina haluavat... Kuorrutteena oli marsipaani, kun taas taikalamppu oli tehty marsipaanin ja kukkamassan seoksesta ja maalattu alkoholiin sekoitetulla kultaisella tomuvärillä.

Ja joo-o, kyllähän tuosta taikalampusta tuli ehkä vähän teekannun näköinen.

Paahtopaistisalaatti

Karu kuva, mutta tosi hyvää salaattia!

Tästä riittää 6-8:lle reilu salaattiannos leivän kanssa.

N. 300–400 g valmista paahtopaistia (kannattaa paistaa kypsäksi) ohuina viipaleina
1 kg kiinteitä perunoita
1 jäävuorisalaatti
1 ruukku rucolaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 ruukku ruohosipulia
1 sitruuna
4 dl kermaviiliä
pieni pala valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Tee ensin kastike maustumaan. Sekoita kermaviili, vähän raastettua sitruunankuorta, raastettua valkosipulinkynttä (varovasti!), puolikas ruukku silputtua ruohosipulia ja vähän suolaa ja pippuria. Maistelemalla selviää, onko kutakin ainesosaa sopivasti.

Keitä perunat kuorineen. Jäähdytä ne kylmässä vedessä, niin kuoret lähtevät helposti. Kuutioi perunat.

Leikkaa salaatti ja rucola. Pese ja halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita perunat, salaatit, tomaatit ja loput ruohosipulista. Pirskota päälle sitruunamehua ja lorota reiluhkosti oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Asettele paahtopaistiviipaleet salaatin päälle. Tarjoile kastike erikseen.