Parsakeitto

Kerrankin tämä blogi on ajan hermolla! Parsaa on tullut syötyä oikein urakalla, koska parsakausi on hyvin nopeasti ohi.

Aloitetaan parsakeitolla, joka on erittäin helppo ja miellyttävän pehmeänmakuinen alkuruoka. Ja ehkä kevyin parsaresepti, johon olen tähän mennessä törmännyt. (Minullahan ei siis ole mitään voita vastaan – voi on hyvää –  mutta parsa on kyllä jotenkin perverssi kasvis, kun ajattelee sen perinteisiä lisukkeita...)

Jos epäröit sen kanssa, mistä kohdasta parsa pitää leikata, ettei toisaalta puumaista tyviosaa olisi mukana ja toisaalta pehmeää vartta ei menisi hukkaan, niin mielestäni paras metodi on käyttää tylsää – kyllä, nimenomaan tylsää – vihannesveistä ja painaa sitä kevyen napakasti parsan varteen. Jos terä ei uppoa helpohkosti varteen, niin sitten ollaan vielä puumaisen osan puolella. Sitten vain siirretään terää pikku hiljaa kohtaan, johon se uppoaa helposti. Vihreitä parsoja ei yleensä tarvitse kuoria.

Keiton ohjeen nappasin maku.fi-sivustolta.

1 kg vihreää parsaa
2 salottisipulia
1 rkl voita
8 dl vettä
3 rkl kanafondia (tai kasvisfondia)
1 prk (150 g – alkuperäisessä ohjeessa 2 dl) ranskankermaa
suolaa, mustapippuria
(pari rkl kuivaa sherryä tai valkoviiniä)

Huuhtele parsat ja poista puumainen tyviosa. Leikkaa parsat pienemmiksi paloiksi, jotta ne mahtuvat kattilaan. 

Hienonna sipuli. Sulata voinokare kattilassa ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi miedolla lämmöllä. Varo ruskistamasta.

Kaada kattilaan vesi kanafondi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää parsa ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes parsa on kypsää ja pehmeää. Säästä muutama parsannuppu koristelua varten.

Kaada suurin osa kanaliemestä kattilasta pois, mutta säästä se keiton ohentamista varten. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää ranskankerma ja ohenna keittoa tarvittaessa kanaliemellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää tarvittaessa kuivaa sherryä tai valkoviiniä (antaa hapokkuutta keittoon).

Kuumenna keitto uudestaan ja tarjoile.

Suklaa ja appelsiini ne yhteen sopii vol. 2

Suklaa ja appelsiini, suklaa-appelsiini, appelsiinisuklaa on armoitettu parivaljakko. Joskus muinoin niiden yhdistäminen tuotti tällaisen, sinänsä onnistuneen, mutta hieman hennonmakuisen kakun, joten tällä kertaa olin vahvempien makujen perässä. Suklaakakkupohjan väliin tuli kaksi kerrosta appelsiinituorejuustomoussea ja yksi kerros aprikoosimarmeladia (moussekerros – marmeladikerros – moussekerros). Päälle suklaaganache ja reunoille kermavaahdon ja appelsiinituorejuuston seosta.

Tein kakun anopilleni, joka tilasi sen työpaikalleen juhlistaakseen viran saamista. Tämän takia en päässyt maistamaan valmista kakkua, mutta täyte yksin maistui erittäin hyvältä ja saamani palaute oli hyvää, joten uskallan kyllä suositella reseptiä.

Koristeet olivat jälleen kerran kukkamassaa. Tein ruusut ja liljat ihan viime tipassa, mutta ne ehtivät silti kovettua tarpeeksi. Varret pyörittelin kukkamassasta ja asettelin kosteina suoraan kakun päälle. Neilikka nuppuineen oli niin hankala tehdä ilman neilikkamuottia, että joko hankin muotin tai en tee enää neilikoita. Vähän jännitti, sulaisivatko koristeet suklaaganachen päällä, mutta ne olivat kuulemma ihan yhtenä kappaleena vielä kahden päivän päästä sen jälkeen, kun kakku oli matkannut Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle. (Näin jälkikäteisnäkemyksenä tuosta koristeiden asettelusta: olisi pitänyt laittaa yksi isommista ruusuista liljojen toiselle, kermavaahtoreunuksen puolelle, niin kompositio olisi tasapainoisempi. Mutta näitä asettelujuttujahan voi aina vatvoa loputtomiin.)

Täytemousse on nopea ja yksinkertainen tehdä. Pelkkä appelsiinituorejuustokin antaa jo aika paljon appelsiinin makua, mutta minä käytin vahvistuksena vielä appelsiiniaromia, jota äitini oli ostanut Lidlistä (Belbake-merkkistä – en tiedä, kuuluvatko leivonta-aromit vakiovalikoimaan, vai oliko kyseessä kampanjatuote). Täytteeseen voisi toki lisätä myös hienoksi raastettua appelsiinin kuorta.

Kakkuun tuli siis

– Suklaakakkupohja (5 munan versiona)
neljään osaan leikattuna, koska täytevälejä oli tässä kakussa kolme

– 1 prk Dronningholmin aprikoosimarmeladia

– 2 dl maitoa (vähälaktoosista) pohjien kostutukseen 


– Appelsiinimousse:

2 prk (400 g) Viola appelsiinituorejuustoa
4 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 liivatelehteä
pari rkl sitruunamehua (n. puolikkaan sitruunan mehu)
4 ml appelsiiniaromia (Lidlin Belbake-merkkistä, 2 pikkupullollista)

Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. (Tuorejuusto on makeaa, joten sokeria tarvitsee melko vähän.)

Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi pienessä kattilassa. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita ne kuumaan sitruunamehuun.

Kaada liivateneste täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. 

Sekoita lopuksi joukkoon appelsiiniaromi. Lisää aromia varovasti ja maistellen, koska eri merkkien aromeissa voi olla eroja.

– Kuorrutus:

Suklaaganache:
1,5 dl kuohukermaa
200 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Lämmitä kermaa kattilassa niin, että se on melko kuumaa muttei vielä kiehuvaa. Kaada suklaasula kerman joukkoon ja sekoita hyvin. Mikäli seos ei ole ihan tasaista, kuumenna varovasti levyllä. Kaada kakun päälle. ja anna jähmettyä jonkin aikaa ennen koristeiden lisäämistä.

Tällä ohjeella tuli niin paksu kerros ganachea tämänkokoisen kakun päälle, että sillä olisi varmaan kuorruttanut koko kakun. Mutta tämä oli tarkoituskin, koska halusin tumman suklaan olevan tärkeä elementti kakun makumaailmassa. 

Kermavaahto:
2 prk (5 dl) Flora Vispiä
1 pkt (200 g) Viola appelsiinituorejuustoa
tomusokeria maun mukaan (pari rkl)
(Tippa vihreää elintarvikeväriä)

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokeri. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria.

Jos värjäät vaahtoa, väriä kannattaa alkaa lisätä jo kermaa vatkatessaan. Kermavaahto värjääntyy kauniisti jo varsin pienellä määrällä elintarvikeväriä.

Vielä varoituksen sana appelsiinituorejuustosta: siinä on sattumia, jotka voivat tukkia tyllan reikiä pursotettaessa. Kannattaa siis pursottaessaan pitää silmällä, että vaahto tulee nätisti ulos tyllasta.

Aladdinin taikalamppukakku (kuvapostaus)

Blogitauko pääsi jälleen venähtämään parin kuukauden mittaiseksi. Tällä kertaa syynä on ollut jälkikasvun syntymä helmikuussa (seliseli ja silleen).

Mutta iloinen perhetapahtuma ei kuitenkaan (tietenkään) ole merkinnyt ruoanlaiton tai kakkunäpertelyn lopettamista, vaan etenkin kakkurintamalla hommaan on tullut ihan uudenlaista kunnianhimoa. Vauva toki pakottaa organisoimaan töitä paremmin ja jakamaan projekteja pienempiin osiin (enää ei onnistu kakunteossa se wanha toimintatapa, että koristeiden väkertäminen jätetään viime tippaan).

Siskoni tilasi minulta synttärikakun maaliskuun jälkipuoliskolle. Lupasin hoitaa homman, koska leivoin samoihin aikoihin kakkupohjia valmiiksi pakastimeen vauvan nimiäisiä varten. Tilaukseen sisältyi pyyntö tehdä kakkuun taikalamppukoriste, koska juhlien teemana oli Disneyn elokuvat. Siitä syntyikin heti vahva visio koristelusta ja kakun värityksestä – ylellistä viininpunaista ja kultaa sekä vaaleanpunaisia ruusuja.

Kakku toimi myös kokeilualustana uudelle raaka-aineelle, nimittäin kukkamassalle (gumpaste), josta oli tarkoitus tehdä koristeet nimiäiskakkuihin. Kukkamassa on paljon elastisempaa kuin sokerimassa (fondant) tai marsipaani, joten siitä on helppo muotoilla hyvinkin ohuita ja elävän näköisiä kukkia tai muita koristeita. Samalla harjoittelin ruusujen tekemistä - ihan ensimmäistä kertaa. Netti on pullollaan hyviä ohjeita, eikä näihin kukkiin välttämättä tarvita terälehtimuotteja (minulla ei sellaista ollut), mutta lehtien ja verholehtien (joita ei tässä ole) tekemiseen muotit ovat lähes välttämättömiä.

Itse kakun sisältö oli sitä vanhaa tuttua suklaakakkua tuorejuusto-vadelma-daim-limettitäytteellä, koska sitähän kaikki aina haluavat... Kuorrutteena oli marsipaani, kun taas taikalamppu oli tehty marsipaanin ja kukkamassan seoksesta ja maalattu alkoholiin sekoitetulla kultaisella tomuvärillä.

Ja joo-o, kyllähän tuosta taikalampusta tuli ehkä vähän teekannun näköinen.

Paahtopaistisalaatti

Karu kuva, mutta tosi hyvää salaattia!

Tästä riittää 6-8:lle reilu salaattiannos leivän kanssa.

N. 300–400 g valmista paahtopaistia (kannattaa paistaa kypsäksi) ohuina viipaleina
1 kg kiinteitä perunoita
1 jäävuorisalaatti
1 ruukku rucolaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 ruukku ruohosipulia
1 sitruuna
4 dl kermaviiliä
pieni pala valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Tee ensin kastike maustumaan. Sekoita kermaviili, vähän raastettua sitruunankuorta, raastettua valkosipulinkynttä (varovasti!), puolikas ruukku silputtua ruohosipulia ja vähän suolaa ja pippuria. Maistelemalla selviää, onko kutakin ainesosaa sopivasti.

Keitä perunat kuorineen. Jäähdytä ne kylmässä vedessä, niin kuoret lähtevät helposti. Kuutioi perunat.

Leikkaa salaatti ja rucola. Pese ja halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita perunat, salaatit, tomaatit ja loput ruohosipulista. Pirskota päälle sitruunamehua ja lorota reiluhkosti oliiviöljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Asettele paahtopaistiviipaleet salaatin päälle. Tarjoile kastike erikseen.

Kasvissosekeitto kyssäkaalista

Luulin jo hukanneeni tämän syksyllä keksimäni ohjeen, mutta sehän löytyikin sattumalta tietokonetta siivotessani. Vaikkei nyt olekaan kyssäkaalisesonki, niin parempi tallentaa tämä ohje blogiin, ennen kuin se hukkuu uudestaan.

Kuten kaikki tällaiset kasvissosekeitot, tämäkin on tosi helppo ja nopea tehdä. Jostain syystä juuri tämä kasviskombo tuottaa erityisen ihania makuvivahteita.

reilu nokare voita
2 salottisipulia
1 pienehkö kyssäkaali 
150-180 g juuriselleriä
4 pientä palsternakkaa
4 keskikokoista porkkanaa
1 fenkoli
n. 1,5 l kasvislientä
2 dl kuohukermaa

Pilko kasvikset pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota niitä voinokareessa, kunnes ne ovat puolikypsiä. Lisää kasvisliemi ja kiehuta kypsäksi. Lisää lopuksi kerma ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja valkopippurilla.

Intialaiset lihapullat ja currykaali

Helppoa, nopeaa ja edullista arkiruokaa taas kerran. Idea lähti lisukkeesta, eli kaalista, jonka reseptin bongasin uusimmasta Yhteishyvä-ruokalehdestä. Siihen kaveriksi etsin sitten netistä helpon intialaisten lihapullien ohjeen, joka löytyi Lihapullataivas-blogista ja jota hieman muokkasin.

Kaali on juuri nyt parhaimmillaan. Olen aikaisemmin suhtautunut hyvin skeptisesti raakaan kaaliin, mutta nyt olen kääntänyt kelkkani. Viime aikoina maistelemani suomalainen kaali on ollut aivan tavattoman pehmeän ja makean makuista. Etenkin valkea sisus on ihanaa ja lähes täysin vailla kitkeryyttä.

Vinkki tuoreen inkiväärin käsittelyyn: pakasta ja raasta jäisenä – helppoa ja hauskaa.
Toinen vinkki: jos et viitsi ostaa rasiallista tuoreita chilejä vain parin ruokalajin tähden, osta pussillinen kuivattuja ja liota chilit kuumassa vedessä tätä ruokaa varten.

Ohje on jälleen kerran neljälle

Currykaali

700 g valkokaalia
2 rkl rypsiöljyä
1/2 tl kurkumaa
1 tl curryjauhetta
1 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 pieni punainen chili silputtuna
1 tl juustokuminan (tavallinen kuminakin käy) siemeniä
1 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 rkl ruokokidesokeria (tai fariinisokeria)

Tarjoiluun turkkilaista jogurttia

Huuhtele ja suikaloi kaali veitsellä. Kuullota mausteita öljyssä pannussa muutama minuutti keskilämmöllä. Varo polttamasta mausteita. Lisää kaali ja kuullota vielä muutamia minuutteja.

Lisää pannuun vesi, suola ja sokeri. Hauduta keskilämmöllä kannen alla ja välillä sekoitellen noin 10 minuuttia tai kunnes kaali on sopivasti al dente. Jos tykkäät löllöstä kaalista, niin hauduta pidempään.  

Intialaiset lihapullat tomaattikastikkeessa

400 g naudan (tai karitsan) jauhelihaa

2 dl turkkilaista jogurttia

5 cm:n pätkä hienoksi raastettua inkivääriä

1 punainen chili

1 tl jauhettua juustokuminaa

2 tl korianterijauhetta

1 tl suolaa

1 sipuli silputtuna

2 valkosipulinkynttä murskattuna

1/2 tl kurkumaa

1 tl garam masalaa

1 tlk tomaattimurskaa

öljyä paistamiseen

Valmista lihapullataikina: sekoita liha, 1 rkl jogurttia, suolaa, raastettu inkivääri, juustokumina- ja korianterijauheet ja silputtu chili. Jätä maustumaan hetkeksi.

Pyörittele lihapullat ja ruskista ne öljyssä. Nosta talouspaperin päälle odottamaan. Pyyhi pannu.

Sekoita kurkuma ja garam masala vesitilkkaan. Kuullota sipuli- ja valkosipuli öljyssä ja sekoita siihen kurkuma-garam masala -seos. Lisää pannulle tomaattimurska ja loput jogurtista. Kuumenna kiehuvaksi, ja nostele lihapullat kastikkeeseen. Kypsennä lihapullat kastikkeessa (n. 10 minuuttia). Mausta kastike lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

Marmeladit

Tein näitä jouluksi, mutta tottahan marmeladeja voi syödä muulloinkin. Akuuttiin himoon tästä reseptistä ei kuitenkaan ole apua, sillä marmeladien valmistuminen vie useita päiviä (3-4). 

Ensimmäinen satsi meni plörinäksi, kun käytin marmeladien tekoon agarhiutaleita ja noudatin purkin ohjetta. Eivät liuenneet hiutaleet nesteeseen pitkälläkään keittämisellä, vaan lopputuotteessa oli pureskeltavia läpinäkyviä merileväklönttejä. Yäk, roskiin meni! Siirryin sitten apteekin tavaraan, eli jauheeseen. Apteekista sain myös käsittelyohjeet sekä reseptin, jota en kuitenkaan noudattanut (niin kuin en myöskään Kermaruusun ohjetta, josta otin aluksi mallia).

Minulle vihreät kuulat ja muut supersokeriset pliisunmakuiset marmeladit ovat kauhistus – kirpeitä niiden olla pitää. Eli minun ohjeessani on aika vähän sokeria ja paljon sitruunahappoa. Em. parametrejä härkkimällä voi säätää marmeladin makeutta.

Tein samalla kertaa kahdenlaisia marmeladeja: tyrninmakuisia ja mustikanmakuisia. Jos haluat tehdä vain yhtä sorttia, kaksinkertaista haluamasi marjasoseen määrä. Käytin omenamehua pehmentämään tyrnin makua ja tuomaan hieman omaakin vivahdettaan mukaan. Se ei kuitenkaan ole pakollinen ainesosa, vaan sen voi korvata vedellä.


Tyrni- ja mustikkamarmeladit

20 g agar-agaria
5 dl vettä
3 dl (tuorepuristettua, hyvälaatuista) omenamehua
5 dl sokeria (+ pari desiä sokeroimiseen)
1 1/2–2 tl sitruunahappoa
1,5 dl mustikkasosetta (muussattuja mustikoita siivilän läpi paineltuna)/
1 dl tyrnisosetta (siivilöi) tai -mehua + 0,5 dl omenamehua

Mittaa agar-agar ja vesi kattilaan. Anna agarin seistä vedessä yön yli.

Keitä seosta, kunnes se on suunnilleen kirkasta (n. 30 minuuttia). Lisää omenamehu ja sokeri ja keitä vielä tunti miedolla lämmöllä. Seos sakenee hieman, mutta en huomannut "lankamaisuutta", joka ohjeessa mainittiin – siitä huolimatta marmeladista tuli hyvää.

Sekoita sitruunahappo marjasoseisiin. Jaa agarliemi kahteen osaan, ja sekoita siihen marjasoseet. Anna jäähtyä hieman, ja kaada sitten leivinpaperilla tai kelmulla vuorattuun astiaan ohueksi kerrokseksi.

Marmeladi jähmettyy joidenkin tuntien kuluessa, jonka jälkeen sen voi kumota ja leikata esim. kuutioiksi tai ottaa muotilla kuvioita. Tämän jälkeen marmeladikuvioiden annetaan kuivua 2–3 päivää välillä käännellen, kunnes ne ovat tahmeita, mutta eivät enää kosteantuntuisia. Tahmeat marmeladit pyöritellään sokerissa.

EDIT 19.3.: Löysin agarjauhetta todella edulliseen hintaan paikallisesta aasialaisia elintarvikkeita myyvästä kaupasta. Hintaero apteekissa myytävään oli melko huomattava. En ole vielä testannut tuotetta, mutta uskoisin sen olevan ihan yhtä hyvää kuin apteekin tavara.