perjantai 2. joulukuuta 2011

Mausteinen jauhelihasoosi ja juustomuusi


Tämä on alunperin retkiruoka, joka tehdään kuivatuotteista. Mutta reissussa tuli taas kerran todettua, että tulisehko soosi ja Koskenlaskijalla maustettu muusi voisi toimia hyvin myös normaalioloissa vähän eri tavalla valmistettuna. Ja toimiihan se – helppoa ja herkullista.

Ruoan valmistaminen kannattaa aloittaa muusiperunoiden kuorimisesta ja kiehumaan laittamisesta, koska perunat kypsyvät kätevästi sillä aikaa, kun teet soosin.

Tämä on aika reilu satsi, josta riittää kuudelle syöjälle. 


Jauhelihasoosi

700 g naudan paistijauhelihaa
2 isoa sipulia
2 valkosipulinkynttä
tilkka rypsiöljyä paistamiseen
2 rkl vehnäjauhoa
n. 5 dl vettä
turaus tomaatti-chilikastiketta tai muutama tippa tabascoa
1 rkl soijakastiketta
(1 keskitulinen kuivattu chilipaprika hiutaleina)
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
2 tl yrttisuolaa
mustapippuria myllystä, suolaa tarvittaessa
1 1/2 dl viipaloituja oliiveja (mustia tai vihreitä maun mukaan)
1 iso tölkki herkkusieniä viipaleina

Kuori ja silppua sipuli. Kuori valkosipuli. 

Kuumenna pieni tilkka öljyä korkeareunaisessa paistinpannussa. Ruskista jauhelihaa hetken aikaa yksin, lisää sitten sipuli ja puristettu valkosipuli. Paista, kunnes jauheliha on kypsää ja sipuli pehmeää. Riko isot jauhelihaköntsät lastalla pieniksi muruiksi. 
Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kaada sitten pannulle vesi. Lisää mausteet, oliivit ja herkkusienet. Hauduta hämmennellen 5-10 minuuttia, jotta jauhot kypsyvät ja maut tasoittuvat. Jos soosi tuntuu liian vetiseltä, ripottele päälle vähän jauhoja, sekoita ja anna saostua hetken. 

Maistele ja lisää tarvittaessa jotain maustetta. Sovita tulisuusaste oman makusi mukaan.


Juustomuusi

sopivasti jauhoisia perunoita kuudelle
tilkka maitoa tai perunoiden keitinvettä
150 g maustamatonta Koskenlaskijaa
(suolaa)

Kuori perunat ja leikkaa ne pienemmiksi paloiksi. Laita ne kattilaan kylmään veteen, jossa on vähän suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 20-25 minuuttia hiljaisella tulella eli kunnes perunat ovat pehmeitä. Kaada vesi pois.

Jos omistat sähkövatkaimen, perunat kannattaa muussata sillä. Painele perunoita hieman rikki sähkövatkaimen terillä (niin, ettei vatkain ole päällä). Heitä kattilaan kuutioitu Koskenlaskija ja vähän maitoa (tai vettä). Vatkaa perunoita niin kauan, kunnes muussi on tasaista ja kuohkeaa ja juusto on sekoittunut.

Vähän erilainen lounaskalakeitto

Parasta ennen -päiväyksensä ylittäneestä kookosmaidosta piti päästä eroon (muutenkin jatkettiin "osta mahdollisimman vähän kaupasta" -teemalla). Minulla oli visio kookosmaidon käyttämisestä lohikeittoon, ja törmäsinkin sattumalta lupaavalta vaikuttavaan reseptiin Arvostele mun illallinen -ohjelman sivuilla, joille päädyin jostain ihan muusta syystä kuin ruoan takia. Alkuperäinen ohje muokkaantui hieman keitettäessä, koska keitto kaipasi mielestäni vähän enemmän potkua ja aasialaista vivahdetta. En myöskään halunnut keittoon ihan niin paljon katkarapuja, mutta sen sijaan käytin vähän enemmän lohta.

Valmis keitto sai mieheltä arvolauseen "hyvää, mutta ei kovin ruokaisaa". Ja tottahan se on – tämä on selvästi alkuruokaresepti, joten kannattaa tarjota keiton kyytipoikana pari siivua leipää tai sitten syödä vähän tuhdimpi päivällinen.


Lohi-katkarapukookoskeitto  

4 annosta

500 g lohta
200 g katkarapuja
5 dl kookosmaitoa
5 dl vettä
1 sipuli
1 iso tomaatti
1 vihreä paprika
1 valkosipulinkynsi 
2 rkl tomaattipyreetä
suolaa ja pippuria
1 rkl punaista currytahnaa
1 rkl soijakastiketta
tuore korianterinippu
1 limetti

Kuutioi kala ja pilko vihannekset.

Kuumenna kattilassa ensin kala, vihannekset, mausteet, kookosmaito ja 2,5 dl vettä. Lisää vettä, kun tarvitsee. Anna kiehua muutaman minuutin ajan, kunnes lohi on kypsää. Lisää katkaravut ja kiehauta. Älä keitä pitempään, etteivät ne sitkisty. Katkaravut voi hyvin jättää poiskin.

Purista vähän limettimehua valmiiseen ruokaan. Koristele ja mausta tuoreella korianterilla.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Metsäsienistroganov

Hyödynnä ruokakaappisi ja pakastimesi antimia -viikko jatkuu. Tällä kertaa pakastin joutui luopumaan köntsästä kotimaista naudan sisäpaistia (ostettu hiljattain halvalla) ja pussillisesta elokuussa kerättyjä sekasieniä (sis. ainakin tatteja, orakkaita ja haperoita). Kaapista taas kaivettiin muutama kuivattu herkku- ja punikkitatti, sipulia ja mausteita sekä lisukkeeksi riisiä. Kaupasta täytyi siis tuoda vain ruoka- ja ranskankermaa.

Ohje muokkaantui omassa päässäni klassisesta venäläisestä stroganovista, joka vastoin yleistä luuloa ei sisällä tomaattia missään muodossa, vaan sen sijaan sisältää hapankermaa ja hyvälaatuista naudanlihaa sekä (herkku)sieniä. Sivumennen sanoen Suomessa stroganoffina tarjoiltavan tomaatti- ja suolakurkkupitoisen liharuoan venäläinen vastine olisi lähinnä podzharka tai azu.  

Jos et saa käsiisi metsäsieniä, niin myös herkkusienet käyvät oikein hyvin.

4 annosta

400-500 g naudan paistia (sisäpaistia)
1 iso tai 2 pienempää sipulia
2 rkl vehnäjauhoa
muutama kuivattu herkku- ja/tai punikkitatti
vettä
2 dl ruoka- tai kuohukermaa
200 g metsäsieniä (tai 250 g herkkusieniä)
1-2 tl dijon-sinappia
1 rkl härkäfondia
1 prk ranskankermaa tai smetanaa
suolaa, pippuria
voita ja öljyä paistamiseen

Suikaloi liha ja pilko sipuli puolikkaiksi renkaiksi.  Jos lisäät kastikkeeseen kuivattuja sieniä, laita ne hetkeksi likoamaan (n. 15 min) kuumaan vesitilkkaan.

Ruskista lihasuikaleet nopeasti kahdessa erässä kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa. Kun toinen erä on ruskistunut, vähennä lämpöä ja lisää pannulle sipuli sekä ensimmäinen erä lihasuikaleita. Kuullota sipulia, kunnes se on pehmeää. Jos käytät tuoreita sieniä, lisää ne sipulin kanssa.

Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja sekoita. Lisää ruokakerma, sienten liotusvesi ja tarvittaessa vähän vettä. Lisää pilkotut kuivatut sienet. Jos käytät pakastettuja ja valmiiksi paistettuja metsäsieniä, lisää ne nyt. Sekoita kastikkeeseen sinappi (kannattaa laittaa ensin 1 tl ja maistella kastiketta myöhemmin), härkäfondi ja pippuria.

Anna hautua hiljaisella tulella n. 40 minuuttia eli kunnes liha on mukavan mureaa. Kastiketta kannattaa sekoittaa välillä ja samalla lisätä siihen hieman vettä, jos se kiehuu liikaa kokoon. Lopuksi sekoita joukkoon ranskankerma/smetana ja kiehauta vielä. Maistele ja lisää tarvittaessa sinappia, pippuria ja/tai suolaa.  Kastikkeen kuuluu olla pehmeän ja hapahkon makuista, ja pippuri ja sinappi saavat antaa sille pientä särmää.

Tarjoile riisin kanssa. Erityisen hieno lisuke ovat itsetehdyt lohkoperunat.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Valmistujaiskakku

Tällä kertaa postaan ihan vain kuvia ideaksi ja inspiraation lähteeksi, koska tämä kakku oli sisällöltään (ja mitoitukseltaan) samanlainen kuin aiempi ristiäiskakku.

Halusin valmistujaiskakkuuni yksinkertaisen ja elegantin koristelun. Tumma kuorrute ja valkoiset perhoset tekevätkin tyylikkään kontrastin.





Kakku on päällystetty kaakaojauheella värjätyllä marsipaanilla ja perhoset on spritsattu valkoisella candy meltsillä sekä kiinnitetty sulatetulla candy meltsillä. Kaakaojauhe tekee marsipaanista vähän jäykempää ja kuivempaa, joten pintaan jää helposti "vekkejä", jos kuorrutetta taittaa yhtään (mutta ei se haittaa, ainakin jos sen voi peittää koristeilla).

Lampaankyljykset happamanmakeassa kastikkeessa


Kävimme aiemmin syksyllä hakemassa Koskijalosteesta Valkeakoskelta kokonaisen ahvenanmaalaisen luomukaritsan, jonka maukkaita lihoja olemme jo pari kertaa maistelleet. Talven mittaan tulemme varmasti laittamaan yhtä jos toisenlaistakin ruokaa erilaisista karitsanpaloista.

Tämä on mummultani saamani ohje, josta tulee nostalgisesti mieleen Englanti. Ohjeessa ei ole ainemääriä, vaan aina toimii "heitä aineita pataan fiilispohjalta, ei se ole niin justiinsa" (voit myös maistaa kastiketta ja lisätä mausteita kesken haudutuksen). Jos et pidä ananaksesta ja hapahkosta kastikkeesta, voit unohtaa tämän ruokalajin. Minusta tämä on ihanaa, mies taas ei tykännyt.

2 karitsan parikyljystä per syöjä
1 tlk ananasmurskaa per neljä kyljystä
viiniä (punkkua tai valkkaria, ei ole niin väliä) jokunen desi
(pari rkl punaviinietikkaa, jos käytät valkkaria)
pari rkl lihafondia tai lihaliemikuutio
worcestershirekastiketta tai HP-kastiketta "silleen sopivasti"
hunajaa
suolaa ja pippuria

Sekoita nestemäiset aineet ja hunaja uunivuoassa. Lado kyljykset vieri viereen ja lusikoi niiden päälle ananasmurska.

Hauduta 200-asteisessa uunissa folion olla 30 minuuttia. Poista folio ja käännä lämpö 225 asteeseen. Paista vielä 15 minuuttia.

Tarjoile sopivan lisukkeen kanssa.

Kermakakku pakastemarjoista

Mieheni toivoi synttärikakukseen mansikkakakkua ja samaan hengenvetoon totesi, että ei taida onnistua näin marraskuussa. Minä siihen, että kylläpäs onnistuu, koska minulla on erittäin hyvälaatuisia itsekerättyjä mansikoita pakastimessa. Tuoreita mansikoita kakun koristeeksi ei tietenkään ollut, joten tein tahallani kakun ulkomuodosta hieman harhaanjohtavan.

Kas näin: suklaakakkua vadelmilla? (Koristeena myös pieniä marenkeja.)


Eipäs ollutkaan, vaan sokerikakkua mansikoilla.


Löysin vihdoinkin sellaisen sokerikakkupohjan reseptin, joka hiveli sekä minun että testiryhmän suuta. Perinteinen lasillinen munia, lasillinen sokeria ja lasillinen jauhoja -pohja on toki helppo, mutta minusta se maistuu aivan paistetulta munalta ja on rakenteeltaan vähän turhan höttöinen. Lyhyen googlettelun jälkeen päädyin (taas) Kinuskikissan blogiin, josta löytyi voi-sokerikakkupohjan ohje. No niinpä tietysti! Rasva jämäköittää pohjaa juuri sopivasti eikä se maistu enää munalta.

Kinuskikissan saamien kommenttien perusteella muokkasin ohjetta hieman (esimerkiksi alkuperäisessä viiden munan kakussa oleva 3 tl leivinjauhetta on aivan liikaa!). Tämä kakkupohja on ilmeisesti sangen konstikas, ja minunkin pohjastani tuli keskeltä aivan inansa likilaskuisen näköinen, mutta jäähtyessään kakusta tuli aika tasainen eikä mikään kohta jäänyt raa'aksi.


Voi-sokerikakku (kuvan mukainen pieni kolmen munan kakku, n. 6-8 hengelle)

90 g voita
3 munaa (huoneenlämpöisiä)
2 dl ja 1 rkl sokeria
2  dl ja 1 rkl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta

Paistaminen: 180 astetta n. 40 minuuttia keskitasolla (jos teet isomman kakun, sitä täytyy paistaa hieman kauemmin)
Vuoka: 20 cm:n irtopohjavuoka voideltuna ja korppujauhotettuna
Kostutukseen esim. mansikoista irtoavaa mehua hieman sokerilla makeutettuna (tätä käytin tällä kertaa) tai omenamehua

Sulata voi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe erillisessä kulhossa.

Vatkaa munat ja sokeri mahdollisimman kovaksi vaahdoksi.

Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoja ja voisulaa varovasti sekoittaen. Tämänkin kakun kohdalla kannattaa muistaa, ettei tässä vaiheessa saa sekoittaa liikaa eikä jauhoja ja rasvaa kannata lisätä liian monessa erässä (kolmessa-neljässä erässä on hyvä).

Kaada taikina vuokaan. Paista esilämmitetyssä uunissa. Paistamisen loppupuolella vahdi kakkua, mutta älä availe luukkua turhaan. Jos pinta meinaa tummua liikaa, heitä päälle pala foliota. Kokeile kypsyyttä puutikulla - kakku on kypsää, kun tikkun ei enää tartu taikinaa.


Pakastemarjatäyte

Sulatettuja mansikoita tai muita pakastemarjoja (esim. vadelmia) n. puoli litraa
250 g maitorahkaa
2 dl vispikermaa
tomusokeria sopivasti maun mukaan

Puolita mansikat. Pienemmät marjat voi käyttää kokonaisina. Lado marjoja kakun täyteväliin.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja sekoita siihen maitorahka. Lisää tomusokeria ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes kerma on mielestäsi tarpeeksi makeaa. Levitä kerma-rahkaseosta marjojen päälle.

Anna kakun jämäköityä jonkin aikaa jääkaapissa ennen koristelua. Jos koristelet kakun kermapursotuksin, tämänkokoiseen kakkuun tarvitset n. 4 dl vispikermaa. Tasaiseen kermapintaan riittää vähempikin.

Kakun sivut on koristeltu suklaalastuilla, jotka on vuoltu tummasta suklaalevystä kuorimaveitsellä ja paineltu kermapintaan lusikkaa apuna käyttäen. Marengit kannattaa laittaa kakun päälle vasta juuri ennen tarjoilua, koska ne alkavat sulaa lähes välittömästi.

Mitä-kaapista-löytyy-keitto

Kuukausi ja ruokakassa lopuillaan. Onneksi kaapista ja varsinkin pakastimesta löytyy vähän kaikkea, etenkin lihaa, broileria ja kalaa läjittäin. Kaupasta tarvitsi tällä kertaa ostaa vain porkkanoita ja sulatejuustoa, kaikki muu löytyi omasta takaa. Muutenkaan tämä ei ole mikään kovin kallis ruoka.

Muokkasin kitisen Mau!kasta kanakeittoa kaapin sisällön ja aviomiehen kasvispreferenssien mukaan. Alkuperäistäkin reseptiä on tullut joskus kokeiltua, ja minun mielestäni se on oikein herkullista, mutta valitettavasti maissi aiheuttaa miehessäni vahvan torjuntareaktion. Niinpä vaihdoin maissin pakasteparsakaaliin ja lisäsin purkillisen herkkusieniä, jotta keittoa tulisi riittävästi kahdelle päivälle – pakastimessamme oli nimittäin broileria vain surkeissa 300 gramman pakkauksissa. Annoksesta tulikin oikein reilu, ja ruoka oli täyttävää.

Nuudelit imevät helposti nestettä niin paljon, että jos tätä tarjoaa vielä seuraavanakin päivänä, saattaa joutua lisäämään vettä.



4-6 annosta

Reilu 1 l vettä
Kanaliemikuutio tai fondia sopivasti
300 g maustamattomia tai hunajamarinoituja broilerin suikaleita
3 porkkanaa karkeana raasteena
2 rkl vehnäjauhoa
100 g maustamatonta sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)
1 pussi (300 g) pakasteparsakaalia
2 levyä nuudeleita
1 iso tlk herkkusieniviipaleita
currya, paprikajauhetta, mustapippuria

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää liemikuutio tai fondi, broilerisuikaleet ja porkkanaraaste. Anna kiehua n. 10 minuuttia.

Sekoita vehnäjauhot kylmään vesitilkkaan. Lisää kattilaan sulatejuusto, jäinen parsakaali ja vehnäjauhosuurus. Anna kiehua uudelleen ja sekoita niin, että sulatejuusto sulaa.

Paloittele nuudelilevyjä hieman, ja lisää palat keittoon. Keitä niin kauan, että nuudelit ovat kypsiä. Mausta currylla, paprikajauheella ja mustapippurilla.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Ristiäiskakku syysvauvalle



Olen vaatimattomasti sitä mieltä, että tämä on koristelultaan onnistunein kakkuni tähän mennessä. Teema (syksyn lehdet) tuli lapsen äidiltä, mutta muuten sain koristelussa vapaat kädet. Itse asiassa selkeä teema helpotti suunnittelutyötä, ja netistä oli helppo löytää lehtikoristeisia kakkuja, joista otin ideoita. Aluksi ajattelin tehdä kakkuun pelkkiä värikkäitä lehtiköynnöksiä valkoisella pohjalla, mutta sitten päätinkin yrittää myös vauvakoristeen muotoilemista.


Yllättävän helposti vauva muotoutui käsissäni, vaikken ollutkaan aiemmin tehnyt ihmishahmoja kakkuihini. Vauvan näpertelyyn kului aikaa ainakin parisen tuntia. (Lunttasin vähän mallia täältä ja täältä.)



Kakun strategiset mitat: 
- 6:n munan suklaakakkupohja
- Vadelma-Dajm-limettitäyte kolminkertaisena (alkuperäinen Kinuskikissalta, ks. oma sovellukseni alta)
- Voi-tomusokerikreemiä eristeenä kakun ja kuorrutteen välissä (tämäkin ohje Kinuskikissalta, tämänkokoiseen kakkuun tarvitsee n. 2 1/2 -kertaisen annoksen)
- 600 g valkoisella pastavärillä valkaistua valkoista marsipaania
- Koristeet marsipaania, jossa hieman sokerimassaa. Lehdet läpivärjätty, tehty lehtimuoteilla; eriväriset viirut saatu aikaan sekoittamalla perusväriseen massaan "huolimattomasti" elintarvikeväriä. Vauvan alustana paksu kartonki, johon sivelty elintarvikeliimaa ennen sokerimassalla päällystämistä. Koristeet liimattu paikoilleen elintarvikeliimalla.




Vadelma-Daim-limettitäyte (4:n munan kakkupohjan yhteen täyteväliin)

2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 limetin raastettu kuori
1/2 dl sokeria
2 rkl limettimehua
1-2 liivatelehteä
n. 80 g Daim-rakeita (kahteen täyteväliin 1 1/2 pussillista)
150 g jäisiä vadelmia, maun mukaan enemmänkin

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Teen täytteen yleensä minimiliivatteilla, eli neljän munan kakku onnistuu ihan hyvin 1:llä liivatteella per täyteväli. Kuuden munan kakku on jo niin raskas, että olen käyttänyt 4 liivatelehteä koko kakun täytteisiin.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto, sokeri ja limetinkuoriraaste.

Kuumenna limettimehu pienessä kattilassa liedellä tai kahvikupissa mikrossa. Liota vedestä nostetut ja puristellut liivatelehdet siihen. Kaada liivateneste täytteen joukkoon ohuena nauhana ja sekoita samalla.

Sekoita joukkoon Daim-rakeet. Niitä voi maun mukaan laittaa enemmänkin, esim. kokonaisen pussillisen yhteen täyteväliin.

Kun olet levittänyt täytteen kakulle, painele täytteeseen vadelmia. Marjoja saa olla taas ihan vieri vieressä, varsinkin jos käytät pieniä metsävattuja.

Helppo mutta täyteläinen suklaakakkupohja

Tämä ohje on alun perin Kinuskikissalta, mutta jostain syystä hän on poistanut kyseisen ohjeen sivuiltaan.

Minä kuitenkin suosin edelleen nimenomaan tätä suklaakakkupohjaa paristakin syystä:
1) Se on tosi yksinkertainen ja idioottivarma (no joo, onnistuin kerran saamaan pohjasta vähän likilaskuisen, kun sekoitin sitä liikaa). Ainemäärätkin ovat niin selkeät, että ne osaa melkein ulkoa.
2) Vaikka on olemassa mehevämpiäkin suklaakakkupohjia, niin tämä on mielestäni rakenteeltaan juuri hyvä. Se on tarpeeksi suklainen, koska siinä käytetään oikeaa suklaata kaakaojauheen sijasta, mutta se ei ole niin suklainen, että se dominoisi koko kakkua. Tymäkämmät suklaakakkupohjat nimittäin nousevat helposti päärooliin täytteen kustannuksella.

Koska lopputulos ei ole mikään ylettömän kostea itsessään, kakkupohja kannattaa kostuttaa sopivasti (esim. maidolla), jolloin se mehevöityy, mutta säilyttää edelleen jämäkän rakenteensa.

4:n munan pohja on sopiva n. 10-12 hengen kakkuun.

4 munaa
2 dl sokeria
200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta.

Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sulata voi ja tumma suklaa varovasti kattilassa (keskilämmöllä). Sekoita koko ajan. Mittaa jauhot ja leivinjauhe kulhoon ja sekoita ne.



Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun vaahdon pintaan jää hetkeksi kuvio vatkainta nostettaessa.


Siivilöi hieman jauhoja muna-sokerivaahtoon.  Sekoita ne varovasti, mutta reippaasti taikinaan.



Kaada hieman suklaa-voiseosta taikinaan ja sekoita varovasti. Jos taikina jää raidalliseksi, niin ei haittaa.


Sekoita loput jauhot ja suklaa-voiseos vuorotellen muutamassa erässä. N. 4-5 erässä on hyvä, koska muuten taikinaa voi tulla sekoittaneeksi liikaa. Älä vatkaa taikinaa, ettei siihen synny sitkoa!

Taikina on niin rasvainen, että vuokaa ei välttämättä tarvitse korppujauhottaa. Voitele se pienellä voinokareella, ja kaada taikina vuokaan. Ohjeen mukaiselle taikinamäärälle 24-senttinen vuoka on sopivin. Isompi taikina kannattaa paistaa suosiolla isompihalkaisijaisessa vuoassa, koska liian paksu kakku kohoaa helposti epätasaisesti.

Jotta kakku paistuisi tasaisesti, irtopohjavuoan ympärille kannattaa kääriä kylmällä vedellä kasteltu pyyhesuikale (kiinnitä hakaneulalla, ks. kuva). Irtopohjavuoassa on nimittäin niin paljon saumoja lämmön tasaista jakautumista häiritsemässä, että kakku kohoaa helposti keskeltä enemmän kuin reunoilta. Mikäli käytät saumatonta alumiinivuokaa, ongelmaa ei välttämättä esiinny 4:n munan tai sitä pienemmillä kakuilla.


Paista kakkua alatasolla n. 50 minuuttia (175 astetta). Jos puolitat ohjeen ja teet vain kahden munan kakun, paistoaika lyhenee n. 40 minuuttiin. Jos taas teet kuuden munan kakun, paistoaika on noin tunti.

Paistamisen lopussa vahdi kakkua. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Anna uunista otetun kakun jäähtyä 10-15 minuuttia. Kumoa se sitten ritilälle (tai lautaselle).

Kakkupohja sopii hyvin pakastettavaksi ja säilyy pakasteena useita kuukausia ilman, että maku muuttuu.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Perjantai-illan lammaspyörykät


Syötä tätä myös kumppanillesi, niin heräätte molemmat lauantaiaamuna vanhan valkosipulin muisto kielellänne. Mutta nautinnon hetkellä ei ajatella seuraamuksia, kun valkosipulista on kyse. 

Tämä on sellainen suurpiirteinen ja fiilispohjalta kokoon heitetty ohje – kuten yleensä kaikki lihapullaohjeeni.

Pyörykät:
400 g karitsan jauhelihaa
kourallinen ranskanleivän sisusta
1 kananmuna
1 rkl kermaviiliä
tilkka vettä
3 valkosipulinkynttä
1 rkl ras el hanout -mausteseosta
2 tl sipulijauhetta
1 pieni punainen chili (kuivattu tai tuore, ei mikään hillittömän tulinen)
turaus sitruunamehua
kourallinen hienonnettua tuoretta persiljaa
1/2 tl suolaa
mustapippuria

Pehmennä ranskanleivän sisus vesitilkalla ja kermaviilillä. Sekoita leipämuhju muihin pyöryköiden aineksiin ja vaivaa kunnolla.

Muotoile pyöryköitä tai pitkulaisia kebakoita. Paista voi-öljyseoksessa kauniin ruskeiksi ja kypsiksi. Tarjoile kastikkeen ja tuoreen vaalean leivän kanssa.

Kastike:
1 prk kermaviiliä (käytä 1 rkl pyöryköihin)
2 tl sitruunankuorta
ihan vähän sitruunamehua
ihan vähän puristettua valkosipulia (ota vähän pyöryköihin tulevasta valkosipulista)
ruohosipulisilppua, sopivasti
suolaa ja mustapippuria

Sekoita ja anna maustua jonkin aikaa jääkaapissa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Sienirisotto tummasta riisistä


Paras sienikausi on jo takana päin, mutta vielä on mahdollista löytää tuoreita suppilovahveroita tähän hieman erikoisempaan risottoon, jonka autenttisuutta olemme monesti pohtineet. Tumma riisihän ei tee risotosta samalla tavalla kermaista ja samettista kuin aito risottoriisi. Resepti on kirjasta 500 Italian Recipes, joten kai se italialaista on... Oikeastaan aivan sama – todella hyvää se on joka tapauksessa

Jälleen sienissä voi käyttää mielikuvitusta, mutta kuivatut tatit ovat ehdoton ainesosa. Meillä tätä on tehty esim. seuraavilla variaatioilla: kuivattuja tatteja, suppilovahveroita (joskus pakastettuja), viljeltyjä herkkusieniä tai sitten kuivattuja tatteja, tuoreita tatteja, haperoita, kuusenherkkusieniä. Mustatorvisienet ja viljellyt shiitakesienet kävisivät myös. Jos käytät suoraan metsästä kerättyjä tuoreita sieniä, voi olla, että nestettä tarvitsee hieman vähemmän, koska sienet saattavat päästää yllättävän paljon nestettä. Kannattaa tällöin lisätä alussa vain osa nesteestä ja tarkistaa tilanne siinä vaiheessa, kun riisi on lähes kypsää.

4 annosta

15 g kuivattuja tatteja
1,5 dl lämmintä vettä
1 rkl oliiviöljyä
4 shalottisipulia silputtuna
2 murskattua valkosipulinkynttä
250 g tummaa/ruskeaa riisiä (ei täysjyväriisiä)
9 dl vahvaa kasvislientä
450-500 g sekalaisia metsäsieniä (ja viljeltyjä sieniä) pienittynä
2-3 rkl silputtua sileälehtistä persiljaa
50 g raastettua parmesaania
mustapippuria

Pane kuivatut tatit pieneen kulhoon ja kaada päälle 1,5 dl lämmintä vettä. Liota 20 min. Nostele sienet kulhosta, säästä liemi. Paloittele tatit.

Kuumenna öljy korkeareunaisessa pannussa. Lisää shalottisipulit ja valkosipuli, kuullota 5 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää riisi ja sekoita.

Lisää pannulle kasvisliemi ja tattien liotusvesi. Kiehauta ja anna kiehua hiljaisella tulella 20 minuuttia tai kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt. Sekoittele välillä.

Lisää kaikki sienet. Sekoita hyvin ja anna hautua 10–15 minuuttia kunnes neste on imeytynyt ja riisi on vielä hieman al dente.

Mausta pippurilla, persiljalla ja parmesaaniraasteella. Suolaa ei yleensä tarvitse lisätä, koska kasvisliemi ja juusto ovat suolaisia.

Kinuskinen karpalomoussella täytetty suklaakakku

Patalaiska bloggaaja tässä hei! Taas on yli kuukausi päässyt vierähtämään edellisen reseptin kirjaamisesta. Onneksi minulla on vielä toistaiseksi niin pieni lukijapiiri (eikä varmaan tällä tahdilla kyllä pääse räjähtämään käsiin), että kukaan ei ole kai kaipaillut minua määräänsä enempää eikä kommenttilootaankaan ole ilmaantunut syytöksiä ylimielisyydestä ja lukijoiden huomioimattomuudesta. ;)

Tällä kertaa vetoan siihen, ettei blogille ole riittänyt aikaa eikä kiinnostusta, kun ohjelmassa on ollut gradun viimeistely ja palautus. Nyt se rupeama on kuitenkin suoritettu, gradu arvosteltu ja maisterin paperit enää todistushakemuksen päässä – sen kunniaksi voimmekin nauttia virtuaalisen skumppalasillisen ja aivan todellisen palan suklaakakkua, jossa on karpaloita ja kinuskia.


Kuulostaako tutulta? Karpalon ja kinuskin liitto on ikiaikainen ja tässäkin blogissa jo aiemmin nähty.

Viime kerralla osa yleisöstä jäi kuitenkin kylmäksi kokonaisten karpaloiden kirpeydelle, joten tällä kertaa suosin pehmeämpää (ja makeampaa) linjaa. Täytteeksi kehittelemäni karpalomousse sopisi myös sellaisenaan jälkiruoaksi. Tällöin siihen ei tarvitse lisätä liivatetta, koska mousse on jo itsessään varsin jämäkkää.

Pohjana on jälleen vanha tuttu suklaakakkupohja (pienelle porukalle kahden munan pohja). Tutoriaali tämän pohjan valmistamisesta on tulossa pian, koska jostain syystä alkuperäisen reseptin lähde Kinuskikissa on poistanut ko. ihan loistavan ja helpon reseptin blogistaan. 

Kakun päällystämisessä kokeilin tosi hienoa ideaa, jossa suklaakreemin päälle tulisi kakun reunoille epäsymmetrisesti valuvaa kinuskia. Niin, ideahan oli sinänsä loistava, mutta en älynnyt ottaa huomioon sitä, että kuuma kinuski saattaisi hieman sulattaa kreemiä. Tästä huolimatta kakun ulkonäköä kuvailtiin laatusanalla "seksikäs". Valuvalla kinuskilla saa näköjään kaiken anteeksi.

Leikkaa ensin suklaakakkupohja valmiiksi, soseuta karpalot moussea varten ja sulata suklaa suklaakreemiä varten (ks. alempaa). Laita sitten kinuski kiehumaan, ja tee kinuskin kiehuessa karpalomousse ja suklaakreemi. Kinuskin tulee olla kuumaa, kun se kaadetaan kakun päälle. Jos et halua kakustasi yhtä "seksikästä" kuin minun versioni, suosittelen joko päällystämään koko kakun kinuskilla (tällöin tarvitset enemmän kinuskia) tai sitten tekemään kakun päälle kinuskipeilin, jonka reunustat esim. suklaakreemi- tai kermavaahtopursotuksilla (ks. mallia täältä).

Jos haluat koristella kakun "jääkarpaloilla", tee ne hyvissä ajoin valmiiksi, esim. edellisenä päivänä. Jääkarpaloihin tarvitset munanvalkuaista ja tavallista taloussokeria. Pyörittele karpalot ensin munanvalkuaisessa, ongi ne sieltä ylös niin, etteivät ne ole ihan litimärkiä, ja pyörittele ne sitten taloussokerissa. Anna kuivua.


Kinuski (riittää kahden munan kakun väleihin ja päälle)

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

Mittaa kerma ja sokeri paksupohjaiseen (teflon)kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljaisella tulella maltillisesti n. 10-20 minuuttia. Kinuski on valmista, kun vesilasiin pudotettu pisara ei liukene, vaan jää pallomaiseksi. Tarvittava keittoaika riippuu hellasta ja kattilasta ja kuun asennosta, eli kannattaa tehdä vesitesti vaikka monta kertaa.


Karpalomousse (kahden munan kakkuun tai isomman kakun yhteen väliin)

2 dl karpaloita
2 dl vispikermaa
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 dl tomusokeria
(2 liivatelehteä ja tilkka vettä)

Soseuta karpalot sauvasekoittimella. Puserra sose siivilän läpi niin saat siitä siemenetöntä ja kuoretonta.

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa tuorejuusto joukkoon. Sekoita joukkoon karpalosose ja tomusokeri. Maistele – jos haluat makeampaa moussea, lisää sokeria.

Jos mousse tulee kakun täytteeksi, liivatteella hyydyttäminen parantaa kakun koossapysymistä. Kuumenna vesitilkka (n. 1 rkl) esim. kahvikupissa mikrossa. Sulata liotetut liivatteet veteen. Lisää liivate mousseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Täytä kakku näin: Kostuta kakkupohjat maidolla. Lääpi päälle kinuskia ja levitä karpalomoussea kinuskin päälle. Täyttämisessä kannattaa käyttää apuna leivinpaperilla vuorattua irtopohjavuoan reunaa, jolloin täytekerrokset asettuvat suoraan ja mahdollinen väleistä pursuava täyte asettuu nätisti kakun reunoille (kuten kuvasta näkyy). Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Yön yli mehustuminenkaan ei ole pahitteeksi.



Suklaakreemi (Kinuskikissalta)
(Riittävästi tässä nähtyyn 2 munan kakkuun)

100 g tummaa suklaata
50 g voita
75 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl tomusokeria

Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä hieman.

Sillä aikaa vatkaa sähkövatkaimella voi, tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi ja kuohkeaksi.

Lisää kunnolla jäähtynyt suklaasula seokseen koko ajan vatkaten. Lopputuloksen tulee olla kuohkea.

Kreemin voi tehdä etukäteen ja säilyttää jääkaapissa, mutta tällöin se kovettuu. Sitä voi lämmittää varovasti mikrossa pienellä teholla, jotta siitä tulee paremmin levitettävää.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Mansikkakakku

Tämä resepti jos mikä on auttamatta myöhässä, mutta jos ja kun tämä blogi on pystyssä vielä ensi kesänäkin, niin ehkä joku silloin tarvitsee mansikkakakun ohjetta.

Todellinen uutinen on se, että minä tein sokerikakkupohjan. Siitä tuli kyllä aivan hillittömän, melkein liiankin ilmava ja höttöinen, vaikka – tai ehkä siksi että – noudatin ohjetta aivan pilkulleen. Hyvää tämä kakku oli siitä huolimatta, joskaan ei mitään kovin erikoista. Kannattaa antaa kakun muhia ja mehustua (ja hyytyä) kylmässä. Meillä ei jaksettu odottaa, vaan kakkua piti saada nopeasti, ja niinpä täyte oli aika valuvaista.

Jätin hyytelösokerikiilteen pois, koska mielestäni tuoreet mansikat eivät sitä kaivanneet. Kirjaan sen kuitenkin tähän, jos joku haluaa sellaisen tehdä. Laitoin myös kuorrutteeseen ohjetta vähemmän tomusokeria, koska vähemmän makea on mielestäni parempi sokerikakkupohjan kanssa. En muista, millä nesteellä kakku tuli kostutettua, kun meillä ei sattunut olemaan omenamehua.

Kuvassa oleva kakku on minikokoinen, eli puolitetulla ohjeella tehty, ja siitä olisi riittänyt neljälle.


Unelmanpehmeä mansikkakakku (HS:n mansikkakkukisan voittaja)

Sokerikakkupohja:
4 kananmunaa
120 g sokeria
60 g vehnäjauhoja
60 g perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Mansikkamousse:
6 dl vispikermaa
1 litra (n. 500 g) mansikoita
4 liivatelehteä
tilkka vettä
noin 1 1/2 dl tomusokeria
noin 2 rkl vaniljasokeria

Kostutukseen:
1 1/2–2 dl laimennettua omenamehua

Päälle:
4–5 dl vispikermaa
1–1 1/2 dl tomusokeria
2 rkl vaniljasokeria

Hyytelösokeri:
2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria

Vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon muutamassa erässä välillä sekoittaen. 

Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada kakku leivinpaperilla vuorattuun 24–26 cm irtopohjavuokaan. Paista kakkua 165 asteessa noin 30 minuuttia ritilän päällä. Kokeile kakkupohjan kypsyyttä cocktail-tikulla.
Kumoa kakku ritilälle jäähtymään. Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen kerrokseen. 

Laita liivatteet likoon ja soseuta mansikat. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokereilla.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja laita liotetut liivatteet siihen. Lisää liivateseos ohuena nauhana mansikkasurvoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. 

Lisää vatkattu kerma mansikkaseokseen ja sekoita tasaiseksi mousseksi.
Täytä kakku irtopohjavuokaan. Jos käytössäsi ei ole irtopohjavuokaa, niin anna täytteen hetki jähmettyä kylmässä ennen kakun täyttöä. 

Kostuta kakku kerros kerrokselta pullasutia apuna käyttäen laimennetulla omenamehulla ennen täytteen levittämistä. Kostuta lopuksi päällimmäinen kerros. 

Suojaa kakku ja anna jähmettyä jääkaapissa yön yli. Koristele kakku kermavaahdolla ja tuoreilla mansikoilla. Levittäessä kerman menekki on vähäisempää kuin pursottaessa. 

Kiehauta vesi kattilassa hyytelösokeria varten. Lisää hyytelösokeri kiehautettuun veteen koko ajan sekoittaen. Kuumenna hyytelösokeriliemi vielä, mutta älä keitä. 

Nosta kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä hetki koko ajan sekoittaen, ettei liemen päälle tule kalvoa. Levitä hyytelösokeri pullasudilla mansikoiden päälle. Hyytelösokeri antaa mansikoille kauniin kiillon, mutta sen voi myös halutessaan jättää pois.

Jambalaya

Oho, kamerasta löytyi ruokakuvia, joita en edes muistanut ottaneeni! Ja vieläpä hyviä kuvia ja hyviä reseptejä.


Jambalaya on meillä kestosuosikki. Syntisen hyvää siitä tekee öljyssä paistettu salami. Toimii myös uudelleenlämmitettynä, eli tämä on hyvä arkiruoka.

Resepti on mieheni mukaelma Maukasta arkea -kirjasen ohjeesta. 

4 annosta

jotain tuoretta yrttiä (tällä kertaa timjamia, mutta kokeile myös tuoretta oreganoa tai basilikaa)
1 laakerinlehti
2 valkosipulinkynttä silputtuna
2 maustemittaa valkopippuria
2 maustemittaa cayennepippuria
2 rkl voita
4 annosta pitkäjyväistä riisiä
2 dl kanalientä
200 g salamia
300 g broilerin suikaleita (tähän käy ihan hyvin myös valmiiksi marinoidut)
1 sipuli
1 vihreä paprika
2 sellerinvartta
1 prk tomaattimurskaa
(katkarapuja koristeeksi – en ole käyttänyt)

Kuori ja hienonna sipuli. Sulata voi paistinpannussa ja kuullota puolet sipulista. Lisää riisi, laakerinlehti ja puolet kanaliemestä ja kiehauta. Jätä hautumaan 5-7 minuutiksi. Riisi saa olla vielä puolikypsää, kun pata otetaan levyltä.

Ruskista toisessa padassa salamipalat pienessä öljytilkassa. Nosta ne padasta ja ruskista jäljelle jääneessä rasvassa broileripalat. Nosta broileri padasta. Paloittele paprika ja halkaise ja viipaloi sellerit. Kuuullota padassa loppu sipuli, paprika, valkosipuli ja tuoreet yrtit.

Lisää loppu kanaliemi pataan 5 minuutin kuluttua. Lisää sitten salami, broileripalat, riisi ja tomaattimurska. Mausta valko- ja cayennepippurilla. Hauduta pataa miedolla lämmöllä 35 minuuttia. (Ripottele kuoritut katkaravut pinnalle koristeeksi.)

Cloudy lemonade eli kotitekoinen limonadi


Tämä(kin) resepti tulee vähän jälkijunassa, sillä parhaimmillaan tämä raikas mutta ei liian makea juoma on helteisenä kesäpäivänä. Itsetehty limonadi on kuitenkin hyvää alkoholitonta tarjottavaa vuoden ympäri.

Limonadin "juurta" kannattaa tehdä isompi satsi kerrallaan ja pakastaa sitä sopivissa erissä. Meillä on tehty jopa 10-kertaisia annoksia, koska yhdestä annoksesta ei riitä kovin monelle (kirjan mukaan kahdelle).

Yksinkertaisen annoksen resepti on kirjasta Pirtelöt ja smoothiet.

Limonadin juuri:
1,5 dl vettä
6 rkl sokeria (0,9 dl sokeria)
1 tl raastettua sitruunankuorta
1,25 dl sitruunamehua (sekoitan yleensä tuoreista sitruunoista puristettua ja pullossa myytävää)

Tarjoiluun hiilihapotettua vettä ja jääpaloja.

Laita vesi, sokeri ja sitruunankuoriraaste pieneen kattilaan ja kiehauta koko ajan hämmentäen. Anna kiehua 5 minuuttia koko ajan hämmentäen.

Nosta kattila tulelta ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon sitruunamehu ja kaada kannuun, peitä tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan ainakin kahdeksi tunniksi.

Ota juoma jääkaapista, kaada jäille ja täytä lasit hiilihapotetulla vedellä. Sekoitussuhde on 1 osa sitruunajuomaa 3-4 osaan hiilihapotettua vettä. Sekoita hyvin ja koristele sitruunaviipaleella.

torstai 8. syyskuuta 2011

Mansikka-mangojuustokakku

Tämä kaksikerroksinen juustokakku on iloisen värinen ja makuinen. Vielä hauskemman kontrastin saat, jos laitat (kuvasta poiketen) mansikkatäytteen pohjalle, mangotäytteen päälle ja koko komeuden päälle mansikat.


Valmistustavaltaan kakku on niin perusjuustokakku kuin olla ja voi ilman mitään ihmeellisiä kommervenkkejä.

Hyytelösokeri Multilla tuli aika samea ja vähän epätasainen kiille, joten seuraavalla kerralla saatan tehdä kiilteen ihan vain liivatteesta, vaikka liivatteen välttelijä olenkin.

Pohja:
150 g suklaamurukeksejä
50 g voita

Mansikkatäyte:
4 liivatelehteä
3 rkl limettimehua
2 dl vispikermaa
250 g tuoreita mansikoita (myös pakastetut käyvät)
3 tl vaniljasokeria
3/4 dl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Mangotäyte:
4 liivatelehteä
3 rkl limettimehua
2 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl tomusokeria
2 dl mangososetta (ei vauvanruoka, vaan esim. tätä – löytyy kaupasta hedelmäsäilykehyllystä)

Koristeluun tuoreita mansikoita viipaleina
3/4 dl hyytelösokeri Multia ja 1 1/2 dl vettä

Murskaa keksit ja sekoita voisula keksimurujen joukkoon. Painele massa leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan (25-28 cm) pohjalle.

Molemmat täytteet valmistetaan aika lailla samoin työvaihein. Tee ensin toinen täyte ja kaada se vuokaan. Anna hyytyä noin tunnin verran jääkaapissa ennen toisen kerroksen lisäämistä. Vuoan reuna kannattaa vuorata leivinpaperisuikaleella, niin kakku ei tartu vuokaan.

Täytteitä varten liota liivatteet kylmässä vedessä. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja vatkaa tuorejuusto sekaan.

Mansikkatäytettä varten soseuta mansikat sauvasekoittimella ja sekoita soseen joukkoon sokeri (sokeri sulaa eikä jää täytteeseen kiteinä). Sulata liivatteet kuumaan limettimehuun. Sekoita mansikkasose kerma-tuorejuustovaahtoon. Sekoita liivateneste täytteeseen ohuena nauhana.

Mangotäytettä varten sulata liivatteet kuumaan limettimehuun. Sekoita tomusokeri ja mangosose kerma-tuorejuustovaahtoon. Sekoita liivateneste täytteeseen ohuena nauhana.

Anna päällimmäisen täytteen hyytyä jääkaapissa vähintään tunti ennen koristelua.  Viipaloi mansikat ja asettele ne kauniisti kakun päälle. Sekoita hyytelösokeri kiehuvaan veteen. Kiehuta, kunnes liemi kirkastuu (ei kirkastu kovin paljon, näköjään). Lusikoi kiille mansikoiden päälle.

Anna kakun hyytyä vielä useita tunteja jääkaapissa. Voit koristella sen myös juuri ennen tarjoilua.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Juustoinen sienicappuccino


Hesarista pari vuotta sitten bongattu ohje. Keitto jäi heti perusrepertuaariimme, ja sitä tulee tehtyä niin juhlavana alkupalana kuin arkiruokana. En tiedä, millä hienoilla sanoilla tätäkin kuvaisi muuten kuin että "tää on ihanaa".

Meillä keittoon käytetään "sekasieniä", jotka sisältävät vähän kaikkea, mitä sienireissulla löytyy: herkkutatteja, punikkitatteja, orakkaita, kehnäsieniä, haperoita ja joskus muutama kantarelli. Nämä sienet pilkotaan pieniksi paloiksi, paistetaan pienen voinokareen kanssa melko kuiviksi ja pakastetaan. Sekaan voisi heittää vielä vaikkapa kuivattuja suppilovahveroita.  

Annoksesta riittää kahdeksalle pieni kulhollinen alkukeittoa, neljälle ihan kunnon annos.

1 l sieniä (n. 300–400 g pakastettua sienisilppua), esimerkiksi mustatorvisieniä, tatteja tai siitakkeita
1–2 rkl rasvaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
4 rkl vehnäjauhoja
8 dl vettä
1,5 rkl kanafondia
1 rkl tomaattipyreetä
150 g Aurajuustoa murustettuna
1 tl rakuunaa
mustapippuria myllystä
(1/2 dl sherryä – en ole koskaan käyttänyt)

Pinnalle:
2 dl rasvatonta maitoa vaahdotettuna
 
Puhdista ja paloittele sienet. Kuumenna rasva kattilassa ja paista sieniä, kunnes neste on haihtunut. Lisää paistamisen aikana sipuli- ja valkosipulisilppu. 

Sekoita joukkoon jauhot. Lisää vesi ja kuumenna sekoittaen kiehuvaksi. Lisää fondi ja tomaattipyree.

Anna keiton kiehua hiljalleen kannen alla noin 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää sinihomejuusto. Sekoita, kunnes juusto on sulanut. Mausta keitto. Lisää halutessasi sherryä.

Koristelua varten kuumenna maito kattilassa ja vatkaa voimakkaasti, kunnes se vaahtoutuu. Jaa keitto lautasille ja lisää pinnalle maitovaahtoa. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Passion-valkosuklaajuustokakku


Pääsin nyt vihdoin kokeilemaan hyväksi havaittua täytekakun täytettä juustokakkuna sillä verukkeella, että pakastimesta piti saada tuhottua viimejouluiset piparinjämät.

Piparipohjasta tuli ihanan kevyt ja mureneva, ja sen mausteisuus sopi tosi hyvin kirpeähkön passionhedelmämoussen kanssa. Valkosuklaakerros kakun päällä pehmensi hedelmän hapokkuutta. Tein kakun taas omaan tapaani minimaalisilla liivatteilla, joilla kakku kyllä pysyy koossa, muttei ole nirskuvaa hyytelöä. Jos haluat tymäkämpää hyydykekakkua, noudata sulkeissa olevia liivatemääriä.

Mies totesi, että olen ennalta arvattava (kai se nyt on jo huomattu, että pidän hyvin tietyntyyppisistä juustokakuista).


Pohja:
150 g piparkakkuja (jos vierastat mausteisuutta, korvaa osa pipareista digestivekekseillä)
75 g voisulaa

Murenna piparit hienoksi muruksi. Sekoita voisula joukkoon. Painele pohja kevyesti irtopohjavuoan (25 cm) pohjalle.

Passionmousse:
10-16 passionhedelmää (350-400 g)
1/2 dl hillosokeria
2 rkl limetti- tai sitruunamehua
3 (4-5) liivatelehteä
3 dl vispikermaa
300 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl tomusokeria (voit laittaa enemmän, jos haluat makeampaa, mutta minun mielestäni tämä on tarpeeksi, koska pidän kirpeästä ja valkosuklaa tuo hyvin makeutta)
2 munanvalkuaista

Valmista passionpyree: Halkaise hedelmät ja koverra sisus siivilään. Tällä kertaa käytin kuvasta poiketen isoa siivilää, ja homma sujui hieman nopeammin kuin teesiivilän kanssa. Alussa hedelmän sisus näyttää tältä:



Hankaa ja painele lusikalla siemeniä niin, että hedelmäliha (oikeastaan mehu) irtoaa niistä ja painuu siivilän läpi. Lopulta jäljellä on pelkät siemenet. Siivilässä näkyvät keltaiset möntit olivat sellaisia, jotka eivät suostuneet menemään läpi.


Ohjeen mukaisesta määrästä hedelmiä pitäisi tulla n. 1 1/2 dl passionhedelmälitkua. Kuumenna tämä litku kiehuvaksi, ja lisää siihen sitten hillosokeri. Keittele noin 5 minuuttia sekoittaen. Jäähdytä kunnolla – tuloksena on koostumukseltaan mangososetta muistuttavaa muhjua.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Anna liota n. 10 minuuttia.

Vatkaa kerma jämäkäksi vaahdoksi. Vatkaa tuorejuusto ja tomusokeri nopeasti joukkoon. Nostele passionpyree varovasti vaahtoon.



Kuumenna limettimehu kiehuvaksi pienessä kattilassa. Puristele liivatteesta ylimääräinen vesi pois ja liuota lehdet mehuun. Anna jäähtyä hetken aikaa – kovin pitkä jäähdytysaika ei ole tarpeen, koska noin pieni määrä nestettä jäähtyy hetkessä. Kaada liivateneste ohuena nauhana moussen joukkoon koko ajan sekoittaen.

Erota kananmunien valkuaiset keltuaisista. Vatkaa ne kovaksi vaahdoksi. Älä vatkaa yli, jolloin valkuaisvaahdosta tulee kokkareista. Vaahto on valmista, kun se on tasaisen valkoista ja ilmavaa, ja voit kääntää kulhon ylösalaisin ilman, että se valuu mihinkään suuntaan. Nostele valkuaisvaahto mousseen.

Kaada mousse vuokaan pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa n. tunti ennen seuraavan kerroksen lisäämistä.


Valkosuklaamousse: 
100 g valkosuklaata
1 dl vispikermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl tomusokeria
(1 liivatelehti ja n. 1 rkl vettä)

Liivatetta ei välttämättä tarvita, koska suklaa jähmettää moussen. Ilman liivatetta valmistettu mousse on kuitenkin aika pehmeää.

Sulata valkosuklaa varovasti ja jätä se jäähtymään hetkeksi huoneenlämpöön (suklaasulan tulee olla viileää, kun se lisätään mousseen). 

Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Vatkaa tuorejuusto joukkoon. Sekoita joukkoon tomusokeri.

Jos käytät liivatetta, sekoita liotettu liivatelehti kuumaan nesteeseen ja liivateneste ohuena nauhana mousseen.

Sekoita jäähtynyt suklaasula mousseen. Kaada (levitä) valkosuklaakerros passionmoussen päälle. Sitä tulee aika ohuelti.

Anna kakun hyytyä useita tunteja jääkaapissa, mieluiten yön yli. Koristele valkosuklaalastuilla (Kinuskikissalta löytyy hyvä tutoriaali - tämä ei ole vaikeaa). Tomutin vielä kakun päälle kultaista tomuväriä, vaikkei se näy kovin hyvin kuvissa. Kuvaamisen jälkeen lisäsin vielä helmiäisvalkoisia sokeripalloja.

Broilerivuoka

Mau!kkaan ruokablogin ohjeesta mukailtu versio vähän eksoottisemmilla mausteilla. Mies tykästyi tähän heti, mikä on erittäin suuri suositus reseptille.

Kitinen totesi (valitteli?), että kerma jää uunissa liruksi, minkä ongelman olen ratkaissut suurustamalla. En vain kerta kaikkiaan usko siihen, että pelkkä kerma hyytyisi itsekseen uunissa.

Ras el hanout -mausteseosta, joka kuuluu pohjoisafrikkalaiseen keittiöön, saa joistakin eksoottisia elintarvikkeita myyvistä kaupoista (ainakin Helsingistä – muiden kaupunkien valikoimasta en tiedä). Se sopii kanan kanssa aivan täydellisesti.

4 kpl (n. 500 g) broilerin rintafilettä
pari rkl ras el hanoutia (tai curryjauhetta ja paprikajauhetta; voit lisätä myös chiliä/cayennepippuria sekä kurkumaa)
2 maustekurkkua
1 sipuli
25 g voita
1 tlk kokonaisia herkkusieniä
3 dl kuohukermaa tai ruokakermaa
pari rkl vehnäjauhoa, jos haluat vähemmän löysää kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Mausta broilerin rintafileet ras el hanoutilla (tai currylla, paprikajauheella ym.). Pyörittelin fileet mausteseoksessa, mikä johti melko mausteiseen, mutta tasapainoisen tulisehkoon lopputulokseen. Paista fileitä öljyssä niin, että pinta ruskistuu hieman. Fileitä ei tarvitse paistaa välttämättä kypsäksi asti, koska ne kyllä kypsyvät uunissa.

Pilko sipuli ja laita se voin kanssa mikron kestävään astiaan. Kypsennä puoliteholla 5 minuuttia.

Kuutioi maustekurkut.

Valuta herkkusienistä neste pois.

Paloittele kanafileet.

Pane em. ainekset uunivuokaan. Sekoita joukkoon suurukseksi pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kaada päälle 3 dl kermaa ja mausta vielä ripauksella suolaa ja (musta- tai valko)pippuria.

Paista 200-asteisessa uunissa 30 min. Minä unohdin tällä kertaa laittaa jauhoja, joten kastikkeesta tuli ihan nestemäistä. Tarjoile riisin tai vihannesten kanssa. Itse söin annokseni tällä kertaa karpisti kukkakaalin eikun siis parsakaalin kanssa (näköjään onnistun sanomaan parsakaalia kukkakaaliksi myös kirjoittaessani – kysehän ei ole puutteellisesta lajintuntemuksesta, vaan jostain ihmeellisestä aivohäröstä).

Kasvissyöjän club sandwich, eli lampaankääpäpihvivoileipä

1. Mene metsään. Löydä lampaankääpä tai useampi. Sieni kasvaa tuoreissa kangasmetsissä varsin yleisenä. Se on lähes idioottivarma tunnistettava: lakki on epäsäännöllinen, harmahtavan tai ruskehtavan valkoinen. Jalka on lyhyt ja tukeva. Pillistö on sileä, kova ja valkoinen. Lampaankäävän voi sekoittaa typäskääpään, mutta ko. lähilaji ei ole myrkyllinen, ainoastaan pahanmakuinen. Paistettaessa lampaankääpä muuttuu oikein iloisen keltaiseksi, kun taas typäskääpä värjäytyy vaalean ruskeaksi.

Kuva täältä.

2. Leikkaa sienistä jalat ja heitä ne pois. Puhdista lakit mahdollisista roskista.

3. Tee lampaankääpäpihvit. Tarvitset vehnäjauhoja, korppujauhoja, kananmunaa, mausteita ja öljyä paistamiseen. Lampaankääpä on erittäin miedonmakuinen sieni, joten se kannattaa maustaa kunnolla – ainakin suola ja (mauste)pippuri tekevät terää, mutta kannattaa kokeilla rohkeasti eksoottisempiakin mausteita, kuten currya.

Pyörittele sienten lakit ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa – eli tee niille ihan perusleivitys. Mausta erikseen tai sekoita mausteet korppujauhoihin. Paista rapeiksi ja kullanruskeiksi pihveiksi kuumalla pannulla öljyssä. Paksuja lakkeja kannattaa kypsennellä muutama minuutti. Lampaankäävän koostumus on mukavan lihaisa ja pureskeltava, ei yhtään höttöinen.

4. Kokoa voileivät. Tarvitset paahtoleipäviipaleita, majoneesia, (jäävuori)salaattia ja tomaattia. Jos haluat vähän potkua, lisää muutama (puna)sipulirengas. Paahda leipä ja levitä viipaleille majoneesia maun mukaan. Kasaa paahtoleivälle hieman salaattia, tomaattiviipaleita, lampaankääpäpihvi (ja sipulia) ja laita toinen leipäviipale kanneksi. Tarjoile lämpimänä.


Lampaankääpähvejä voi toki syödä sellaisenaankin tai tarjoilla osana ateriaa jonkin lisukkeen kanssa.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Avokado-tomaattisalaatti ja pekonimunat

Taas on laiskottanut, ja niinpä rästireseptejä on kertynyt pilvin pimein. Kesäisiä reseptejä on nyt luvassa: paljon kasviksia, raparperia ja mansikoita.

Tein tässä eräänä tiistaina peliporukalle vaihtelun vuoksi suolaista tarjottajavaa. Avokado-tomaattisalaatin ohjeen lainasin HS:n ruokasivuilta ja pekonimunien resepti taas on bongattu kitiseltä. Tällä kertaa en sooloillut, vaan noudatin reseptejä orjallisesti. Unohdin laittaa salaattiin pinjansiemeniä, mutta hyvää se oli noinkin. Mutta kannattaa kokeilla pinjansiemeniä – ne ovat hyviä.



Avokado-tomaattisalaatti
n. 4:lle, ei mikään valtava annos

6 tomaattia
2 avokadoa
8 mustaa tai vihreää oliivia tai 1/2 dl viipaloituja oliiveja
2 ruukkua jääsalaattia (tai miksei vaikka jäävuorisalaattia)
(paahdettuja pinjansiemeniä)

kastike:
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1/2 dl rypsiöljyä
10 lehteä tuoretta basilikaa (tai 1 tl kuivattua)

Sekoita kastikkeen ainekset.

Paloittele kasvikset haluamallasi tavalla. Jos ihmettelet, miten avokadon saa siististi palasiksi, niin katso hyvä tutoriaali (myös video!) Puolialastomalta kokilta. Jos laitat salaattiin pinjansiemeniä, paahda ne nopeasti kuivalla pannulla.

Kokoa salaatti hienosti laittamalla salaatinlehdet alle ja muut ainekset siihen keoksi päälle. Tai sitten vain sekoita kaikki ja heitä kastike päälle.



Pekonimunat
Koska pekoni on hyvää.

kananmunia
pekonia (1 siivu/muna)
tomaatteja
juustoraastetta tai -viipaleita
oreganoa

Vuoraa muffinssivuoan reunat pekonilla. Riko jokaisen pekonirenkaan keskelle kananmuna.

Laita jokaisen munan päälle tomaattiviipale ja ripaus oreganoa.

Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kuorruta sopivalla määrällä juustoraastetta ja paista vielä 5 minuuttia.

Hyvää niin kuumana kuin kylmänäkin.

Paahtopaistia ja ihanaa punaviinikastiketta


Tein joskus hamassa lähimenneisyydessä elämäni ensimmäistä kertaa paahtopaistia. Pastanjauhajilta löytyi erinomaisen kätevä ohje täydellisen lihapalan valmistamiseksi. 

Paahtopaistin aktiivinen valmistusaika ei ole kovin pitkä eikä työmäärä suuri, mutta passiivinen valmistusaika on paistin koosta riippuen ainakin 3 tuntia – yleensä enemmänkin. Eli tähän ei kannata ruveta, jos nälkä jo kurnii vatsassa. 

Varaa n. 100–300 g paahtopaistia per syöjä. Minun vaatimaton mielipiteeni on se, että 100 g on aivan liian vähän, ja kun paahtopaistin makuun pääsee, niin sitä saattaa upota 400 grammaakin. Ota myös huomioon, että liha menettää aika paljon painostaan paistettaessa. Sitä paitsi, jos koko valmis paisti ei tule syötyä kerralla, niin kylmä paahtopaisti on ihanaa patonkien välissä tai salaateissa. Sitä voi myös pakastaa ko. käyttötarkoitusta varten. Paisti kannattaa kuitenkin säilyttää kimpaleena, ettei se kuivu.

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistamista. Paista siihen ihanan tumma ja rapea kuori todella kuumalla ja ehdottomasti kuivalla valurautapannulla. Kuori saa olla oikeasti tumma, muttei tietenkään palanut.

Pane liha uunivuokaan ja paista sitä uunissa 125 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 65 astetta. Jos haluat kypsempää ja mureampaa lihaa, hyvä lämpötila on 70 astetta – sisälämpötila nousee 2-5 astetta vetäytymisen aikana. (72-asteinen liha on turvallista myös esim. raskaana oleville, koska toksoplasmoosi kuolee 65 asteessa ja listeria 72 asteessa.) 

Ohjeellinen paistoaika on noin tunti per kilo, mutta kokemuksen kautta olen huomannut, että tämä on ihan puppua. Kilon painoinen paahtopaisti vaatii n. kaksi tuntia tai enemmän, kun paistat sen kypsäksi asti. Erästä 600-grammaista pikkupaahtopaistia taisin paistaa 100 asteessa lähes kolme tuntia. Matalampi lämpötila onkin loistava keino valmistaa vieläkin mehukkaampaa ja mureampaa paistia. Suosittelenkin madaltamaan lämpötilaa, jos paistipala on pieni, koska pieni lihapala kuivuu helpommin. 

Kun paistin lämpötila on sopiva, ota se uunista ja hiero pintaan kourallinen merisuolakiteitä (esim. Maldon) ja toinen kourallinen mustapippuria. Mausteet imeytyvät lihaan sen vetäytyessä. Kääri liha voipaperiin ja sitten nippuun sanomalehden sivuja. 

Anna muhia 2 tuntia. Pura paketti ja leikkaa poikkisyin ohuiksi viipaleiksi. Tarjoile hyvän kastikkeen kanssa. Esimerkiksi Hesarin pitkään haudutettava punaviinikastike on paistin kanssa taivaallista. 


Punaviinikastike 

1 dl punaviinietikkaa
5 dl punaviiniä
1 l vahvaa lihalientä
1 porkkana
4 salottisipulia
50 g selleriä
4 herkkusientä
persiljaa
timjamia
suolaa, valkopippuria
arrowjauhoa (tai maizenaa)
 
Kuumenna tyhjää teräskattilaa liedellä. Kaada etikka kuumaan kattilaan ja anna haihtua hetki. Lisää paloitellut vihannekset ja punaviini. Anna nesteen kiehua miedolla lämmöllä noin puoleen.
  
Lisää lihaliemi ja anna kiehua hiljalleen 2–3 tuntia. Kerää pinnalta vaahtoa.

Lisää persilja ja timjami noin 15 minuuttia ennen loppua. Siivilöi ja mausta suolalla ja pippurilla. Suurusta, jos tarpeen. Itse suurustin kastikkeen jääkaappikylmällä voilla, joka myös pehmentää kastikkeen aika kirpeää makua. Paloittele voi pieniksi kuutioiksi ja vispaa ne kiehuvaan kastikkeeseen yksi kerrallaan.
 
Makuvirheet maistuvat helposti, joten käytä hyvää lihalientä. Käytin fondista tehtyä lihalientä, joka toimi ihan hyvin. Tuore timjami kannattaa laittaa kattilaan vasta lopuksi. Pitkään keitettynä sen maku alkaa muistuttaa salmiakkia.

Kastikkeen voi pakastaa.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Vähemmän mutta parempaa - ruokamanifestini

Koska itse luen ruokablogeista lähinnä reseptit ja ruoanlaiton niksit, mutta en filosofisia pohdintoja, olen myös omassa blogissani pysytellyt niin sanotusti itse asiassa. Kuitenkin jälleen yhtä  painonhallintaa sivuavaa lehtijuttua lukiessani minulta meni kuppi nurin, ja päätin livetä linjauksestani.

"[N]yt teen vain yhden mutoksen, vaihdan kevytmaidon ja jogurtin rasvattomaksi", kirjoittaa professori Pertti Mustajoki Apteekin hyllyltä -lehdessä (2/2011).

Ei, ei ja ei! huudahdan, ja lopetan jutun lukemisen siihen.

Herra professori ajatteli siis samalla tehdä ruokailusta ilotonta, nimittäin rasvattomat tuotteet eivät yleensä maistu yhtään miltään, ja niiden suutuntumakin on monesti suorastaan epämiellyttävä. Esimerkiksi rasvaton luonnonjogurtti on tekstuuriltaan rakeista ja suuta kopristavan hapanta, koska siitä puuttuu rakennetta sileyttävä ja happamuutta tasoittava rasva (se vähäkin; nimittäin esim. Valion normaalissa A+ jogurtissa on kuitenkin vain 2,5 % rasvaa).


Miksi meille tyrkytetään joka suunnalta tätä samaa reseptiä painonhallintaan: älä syö rasvaa, niin laihdut? Miksi viesti on, että senkun syöt määrällisesti yhtä paljon kuin ennenkin, kunhan vain syöt rasvatonta? Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

En aio nyt lähteä  mukaan väittelyyn siitä, kumpi on vaarallisempaa, rasva vai sokeri. Minulla on kyllä asiasta henkilökohtainen näkemys, mutta se on alisteinen suuremmalle filosofialle, jonka mukaan oikea tie niin syömisessä kuin elämässä yleensäkin on kohtuus kaikessa.

Vaikka uskoisitkin siihen, että liika (eläin)rasva on pahasta, niin pysähdypä hetkeksi miettimään. Jos syöt vaikkapa aamiaiseksi pienen kupillisen 2,5-prosenttista jogurttia ja yhden ruisleivän parin täysrasvaisen juustoviipaleen kera, juot päivän aikana pari lasillista 1,5-prosenttista maitoa ja syöt lounaalla hieman lihaa, niin kuinka paljon luulet rasvattomampiin maitotuotteisiin siirtymisen helpottavan painonhallintaasi tai kuinka paljon luulet tämän rasvamäärän tukkivan verisuoniasi?

Entä kuinka paljon nautintoa vähän rasvaisempi jogurtti ja kunnon juusto tuovat?


Jos vastaat, että ruoka on poltto- eikä nautintoaine, niin et varmaan muutenkaan lue tätä blogia. Jos taas kuulut meihin nautiskelijoihin, jotka haluavat pitää painonsa kurissa (tai keventää itseään hieman), niin miten olisi ruokavalio, jonka nimi on vähemmän mutta parempaa ruokaa?

Tämän ruokavalion periaatteisiin kuuluu, että mikään ei ole kiellettyä, mutta epäterveellisiä herkkuja ja etenkin prosessoituja valmisruokia  nautitaan vain vähän ja harvoin. Voit syödä vaikka joka päivä suklaata, jos rajoitat kulutuksen kahteen palaan. Jos rakastat kermaa, niin ei pieni kermatilkka aamukahvissa johda turmioon.

Tietenkään kaikille tämä ei sovi, joten ymmärrän kyllä niitäkin, joille kieltäymys on ainoa tie autuuteen. Samoin olen tietoinen siitä, että iso painonpudotus vaatii jossain määrin erilaista ruokavaliota kuin pieni kevennys tai tietyssä painossa pysytteleminen. 

Olen huomannut, että rasva ja proteiini pitävät paremmin nälkää loitolla kuin nopeat hiilihydraatit. Sopiva määrä rasvaa ravinnossa saattaakin helpottaa painonhallintaa, kun näläntunne pysyy hallinnassa pidempään. Rasvan välttelyn sijasta kannattaakin kokeilla syödä lounaalla vähän vähemmän perunoita, ja jättää leipäviipale pois ja korvata ne salaatilla (johon tulee reilu loraus herkullista oliiviöljyä) ja syödä välipalaksi paljon hyviä rasvahappoja ja ravintoaineita sisältävä avokado.



Ja kun nyt kerran on tuoreiden kotimaisten kasvisten ja marjojen paras sesonki, niin mikä olisikaan herkullisempaa (ja terveellisempää) kuin mehevistä kesäkasviksista valmistettu salaatti ja jälkiruoakana tarjoiltu pehmeä mansikkarahka. 

torstai 16. kesäkuuta 2011

Pestobroileri

Viikonlopulta jäi reilu annos punaista pestoa, joten päätin tehdä loppuviikon lounaiksi "jotain broileria, johon tulee pestoa". Hellapoliisilta löytyikin sopivan simppeli ohje, ja mies sai tällaisen lounaan töihin mukaan otettavaksi. 


Esivalmisteluineen broileri (ja muusi) valmistuu n. 40 minuutissa, josta aktiivista valmistusaikaa on kymmenisen minuuttia. Eli helppoa ja nopeaa arkiruokaa.

4:lle
4 broilerin rintafilettä/leikettä (maustamatonta ja luutonta)
n. 100 g pestoa (punaista tai vihreää)

Tarvitset lisäksi paistopussin.

Nuiji fileet ohuiksi muovipussissa. Voit käyttää myös lihanuijaa, mutta kaulinkin on ihan passeli.



Levitä reilu kerros pestoa nuijituille fileille.



Kääri fileet rullalle niin, että pesto jää sisälle. Pane rullat paistopussiin ja leikkaa pusiin kulmaan pieni reikä. Paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia.



Tulee muuten tosi mureaa ja mehukasta broileria!