Koska itse luen ruokablogeista lähinnä reseptit ja ruoanlaiton niksit, mutta en filosofisia pohdintoja, olen myös omassa blogissani pysytellyt niin sanotusti itse asiassa. Kuitenkin jälleen yhtä painonhallintaa sivuavaa lehtijuttua lukiessani minulta meni kuppi nurin, ja päätin livetä linjauksestani.
"[N]yt teen vain yhden mutoksen, vaihdan kevytmaidon ja jogurtin rasvattomaksi", kirjoittaa professori Pertti Mustajoki Apteekin hyllyltä -lehdessä (2/2011).
Ei, ei ja ei! huudahdan, ja lopetan jutun lukemisen siihen.
Herra professori ajatteli siis samalla tehdä ruokailusta ilotonta, nimittäin rasvattomat tuotteet eivät yleensä maistu yhtään miltään, ja niiden suutuntumakin on monesti suorastaan epämiellyttävä. Esimerkiksi rasvaton luonnonjogurtti on tekstuuriltaan rakeista ja suuta kopristavan hapanta, koska siitä puuttuu rakennetta sileyttävä ja happamuutta tasoittava rasva (se vähäkin; nimittäin esim. Valion normaalissa A+ jogurtissa on kuitenkin vain 2,5 % rasvaa).
Miksi meille tyrkytetään joka suunnalta tätä samaa reseptiä painonhallintaan: älä syö rasvaa, niin laihdut? Miksi viesti on, että senkun syöt määrällisesti yhtä paljon kuin ennenkin, kunhan vain syöt rasvatonta? Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?
En aio nyt lähteä mukaan väittelyyn siitä, kumpi on vaarallisempaa, rasva vai sokeri. Minulla on kyllä asiasta henkilökohtainen näkemys, mutta se on alisteinen suuremmalle filosofialle, jonka mukaan oikea tie niin syömisessä kuin elämässä yleensäkin on
kohtuus kaikessa.
Vaikka uskoisitkin siihen, että liika (eläin)rasva on pahasta, niin pysähdypä hetkeksi miettimään. Jos syöt vaikkapa aamiaiseksi pienen kupillisen 2,5-prosenttista jogurttia ja yhden ruisleivän parin täysrasvaisen juustoviipaleen kera, juot päivän aikana pari lasillista 1,5-prosenttista maitoa ja syöt lounaalla hieman lihaa, niin kuinka paljon luulet rasvattomampiin maitotuotteisiin siirtymisen helpottavan painonhallintaasi tai kuinka paljon luulet tämän rasvamäärän tukkivan verisuoniasi?
Entä kuinka paljon
nautintoa vähän rasvaisempi jogurtti ja kunnon juusto tuovat?
Jos vastaat, että ruoka on poltto- eikä nautintoaine, niin et varmaan muutenkaan lue tätä blogia. Jos taas kuulut meihin nautiskelijoihin, jotka haluavat pitää painonsa kurissa (tai keventää itseään hieman), niin miten olisi ruokavalio, jonka nimi on
vähemmän mutta parempaa ruokaa?
Tämän ruokavalion periaatteisiin kuuluu, että mikään ei ole kiellettyä, mutta
epäterveellisiä herkkuja ja etenkin prosessoituja valmisruokia nautitaan vain vähän ja harvoin. Voit syödä vaikka joka päivä suklaata, jos rajoitat kulutuksen kahteen palaan. Jos rakastat kermaa, niin ei pieni kermatilkka aamukahvissa johda turmioon.
Tietenkään kaikille tämä ei sovi, joten ymmärrän kyllä niitäkin, joille kieltäymys on ainoa tie autuuteen. Samoin olen tietoinen siitä, että iso painonpudotus vaatii jossain määrin erilaista ruokavaliota kuin pieni kevennys tai tietyssä painossa pysytteleminen.
Olen huomannut, että rasva ja proteiini pitävät paremmin nälkää loitolla kuin nopeat hiilihydraatit. Sopiva määrä rasvaa ravinnossa saattaakin helpottaa painonhallintaa, kun näläntunne pysyy hallinnassa pidempään. Rasvan välttelyn sijasta kannattaakin kokeilla syödä lounaalla vähän vähemmän perunoita, ja jättää leipäviipale pois ja korvata ne salaatilla (johon tulee reilu loraus herkullista oliiviöljyä) ja syödä välipalaksi paljon hyviä rasvahappoja ja ravintoaineita sisältävä avokado.
Ja kun nyt kerran on tuoreiden kotimaisten kasvisten ja marjojen paras sesonki, niin mikä olisikaan herkullisempaa (ja terveellisempää) kuin mehevistä kesäkasviksista valmistettu salaatti ja jälkiruoakana tarjoiltu pehmeä mansikkarahka.
