Erittäin manteliset Runebergin tortut

Runebergin päivän viettäminen on minulle vain tekosyy leipoa sesonkileivonnaisten klassikkoa: kansallisrunoilijan nimeä kantavia torttuja. Jos olet manteliallergikko, voit lopettaa lukemisen tähän, sillä näissä kaunokaisissa ei mantelia säästellä. Mantelintuoksuisten runebergien resepti on peräisin äidiltäni, mutta reseptin varsinainen alkuperä on hämärän peitossa.

Tortut eivät kaipaa kostutusta, vaan ne mehustuvat itsestään, kun niitä pitää suljetussa muovirasiassa yön yli. Ne ovatkin parhaimmillaan vasta seuraavana ja sitä seuraavana päivänä. Ne myös säilyvät useita päiviä - teoriassa, sillä käytännössä ne tulevat aina syödyiksi hyvin nopeasti.

Torttutaikina on erittäin helppotekoinen, sanoisin suorastaan pomminvarma. Annoksesta tulee n. 20 pientä torttua (jos tekee esim. normaalikokoisiin paperivuokiin) tai kahdeksan kuvassa näkyvää isoa torttua. Kokeilin ensimmäistä kertaa isojen tötterötorttujen tekemistä, kun bongasin Iloleipurilta niiden paistamiseen sopivan silikonivuoan. Vuokakokeilu ei ollut ihan täydellinen menestys, sillä ensimmäinen satsi jäi sisältä vähän pehmeäksi - isommat tortut kun vaativat huomattavasti pitemmän kypsymisajan, mutta tällöin ongelmaksi muodostuu päällisen ja pohjan liiallinen ruskistuminen. Voi olla, että seuraavalla kerralla kokeilen pienentää uunin lämpöä hieman ja kypsennän torttuja pitempään. Kuvassa etualalla näkyvä kartiomainen torttu on tehty isolla/syvällä muffinivuoalla; ko. vuoassa tortut kypsyivät hieman nopeammin.

200 g voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
2 dl mantelilastuja hienoksi murustettuina tai mantelijauhetta
2 dl piparinmuruja (murustaminen on helpointa tehdä yleiskoneella)
1 tl jauhettua kardemummaa
1-2 tl manteliaromia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne sitten voivaahdon joukkoon (älä kuitenkaan vatkaa). Sekoita lopuksi joukkoon manteliaromi ja maistele taikinaa: manteli saa maistua läpi, mutta aromi ei saa olla pistävä.

Jaa taikina vuokiin ja tasoita torttujen päälliset. Vuokia ei tarvitse voidella, sillä taikina on rasvaista. Paista pieniä torttuja 200 asteessa uunin alatasolla 10-15 minuuttia ja isoja keskitasolla 25 minuuttia (voi olla syytä pienentää lämpötilaa).

Anna torttujen jäähtyä. Pane jokaisen tortun päälle reilu nokare vadelmahilloa tai -marmeladia ja tee rengas tomusokeri-vesikuorrutteella (tee tahkeaa kuorrutetta, laita se muovipussiin ja leikkaa kulma auki). Tortut voi pakastaa ilman päällisiä.

Hartšo

Ensimmäisen kerran tein tätä maineikasta gruusialaista lammaskeittoa jo yläasteella, mutta käyttämäni resepti ei tehnyt minuun suurta vaikutusta. Erikoinen lampaanlihan, riisin ja oliivien yhdistelmä jäi kuitenkin vaivaamaan, joten päästessäni ensi kertaa aitoon kaukasialaiseen ravintolaan Tallinnassa joskus 2000-luvun taitteessa tilasin keittoa alkuruoaksi ja koin valaistumisen – tältä sen kuuluu maistua! Siitä makumaailmasta syntyi oma kehitelmä, varsin persoonallinen keitto, jota teen yhä uudestaan ja uudestaan.

Keiton kuuluu olla sakeaa, hapahkoa ja mausteista, mutta ei varsinaisesti tulista - chiliä tulee olla sen verran, että se antaa vähän särmää, muttei liikaa potkua. 

1,5 l lihalientä
500 g luullista tai 400 g luutonta lampaan/karitsan keittolihaa
kasviöljyä (ja 2-3 siivua pekonia)
4 valkosipulinkynttä
2 keskikokoista sipulia
4 rkl tomaattipyreetä
1 tl sambal oelek -chilitahnaa
1,5 dl pitkäjyväistä riisiä
1 dl kalamataoliiveja
1 nippu persiljaa
pippuria ja tarvittaessa suolaa

Siivoa liha ja paloittele se ihan pieniksi suikaleiksi tai kuutioiksi (n. 1x1x1 cm). Hienonna sipuli ja kuori valkosipulinkynnet.

Jos käytät pekonia, hienonna se. Pane pekoni kylmälle pannulle ja ala kuumentaa. Kun pekonista on irronnut rasvaa ja pannu on kuuma, ruskista lampaanlihaa pekonin kanssa. Liha kannattaa ruskistaa kahdessa erässä, että se ruskistuu kunnolla eikä vain ala kiehua omissa nesteissään (kun olet ruskistanut ensimmäisen erän, kaada se pekoneineen pois pannulta ja ruskista toinen erä ilman pekonia; lisää tarvittaessa vähän öljyä). Jos et halua käyttää pekonia, ruskista lampaanliha kasviöljyssä. 

Kuullota sipulia ja puristettuja valkosipulinkynsiä öljyssä kolmen litran kattilassa. Kun sipuli on pehmeää, lisää kattilaan lihaliemi ja lampaanliha. Kuumenna kiehuvaksi ja mausta tomaattipyreellä ja sambal oelekilla. Anna keiton kiehua hiljalleen matalalla lämmöllä noin 40 minuuttia.

Lisää riisi ja anna keiton edelleen kiehua hiljalleen 20 minuuttia. Sillä aikaa suikaloi oliivit ja hienonna persilja. Lisää oliivit keittoon. Keitä vielä niin kauan, että riisi on aivan kypsää. Lisää lopuksi persilja, mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Ambivalentit bebet

Minulla on ambivalentti, suorastaan perverssi, suhde joihinkin leivoksiin. Suklaakakkufiksaatiostanihan olen jo avautunut aiemmin.

Bebet ovat ällöttäviä. Ne ovat kammottavan makeita ja voisia ja kermaisia. Bebet ovat ihania. Niissä yhdistyy taivaallisen makea ja täydellisen samettinen täyte mureaan pohjaan ja vaaleanpunaiseen - tämä on oikeasti tärkeää! - sokerivesikuorrutukseen. Ne ovat keino päästä taivaan porteille ilman seksiä tai suklaata. Eli pitihän niiden tekemistä kokeilla, kun resepti sattui silmään Kinuskikissan blogissa (Isun bebet - jos haluatte kunnon vaihekuvia, niin sinne, mars!) (Muuten, olenko koko blogiurani aikana viitannut kertaakaan kehenkään toiseen blogistiin?) Mutta en voinut olla mestaroimatta tätäkään reseptiä hieman, koska olen aina halunnut bebeni vadelmahillolla ja minun teki myös mieli raikastaa kuorrutetta sitruunamehulla.

Lopputuloksena oli leivoksia, jotka peittosivat konditoriatekeleet mennen tullen ja upposivat yleisöön kuin veitsi voihin. Yleisö eli roolipeliporukka on muuten leipurointini kannalta ensiarvoisen tärkeä asia: leipoisin varmaan puolet tai jopa kaksi kolmannesta vähemmän, jos en voisi syöttää tekeleitäni itseni lisäksi jollekulle muullekin kuin miehelleni. Niin että pojat, kiitos siitä, että olette olemassa! Let them eat cake!

Kamalan ihanat bebet
25-30 kpl

Pohja:
200 g huoneenlämpöistä voita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
4 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte:
3 1/2 rkl sokeria
4 tl perunajauhoa (perunatärkkelystä)
1 3/4 dl kuohukermaa
2 keltuaista
175 g huoneenlämpöistä voita
2 tl vaniljasokeria

Vadelmamarmeladia tai hilloa

Kuorrute:
4 dl tomusokeria (kannattaa varata ylimääräistä)
2 rkl vettä ja 2 rkl sitruunamehua (tai 4 rkl vettä)
punaista elintarvikeväriä
nonparelleja

Valmista pohjat: Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja jauhot n. 1 dl kerrallaan. Älä vatkaa liikaa jauhoja lisätessäsi. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Käytin pohjien paistamiseen normaalikokoisia muffinipeltejä, koska en omista pieniä leivosvuokia. Toinen pelleistä oli metallinen ja toinen silikoninen. Metallinen (ks. kuva) osoittautui paremmaksi, koska siinä pohjat eivät kohonneet niin helposti keskeltä.

Kuva lainattu täältä.

Tee taikinasta pieniä palloja ja painele ne vuokiin niin, että taikinan reunat ulottuvat suunnilleen "kupin" reunan puoleen väliin (vähän yli). Taikina saa olla aika ohutta, sillä se kohoaa hieman uunissa ja reunat laskeutuvat vähän. Ensimmäisten kuppien täyttäminen voi olla vähän hakemista, mutta hommaan löytää nopeasti tuntuman. Ennen paistamista pistele pohjiin muutama reikä cocktailtikulla (estää kohoamista). Pinnoitettuja tai silikonisia muffinipeltejä ei tarvitse voidella, koska taikina on tarpeeksi rasvaista itsessään.

Paista pohjia uunin keski- tai ylätasolla n. 10-12 minuuttia eli kunnes reunat saavat aivan aavistuksen väriä. Jos pohjat kohoavat kuperiksi, voit painaltaa niitä varovasti juuri uunista ottamisen jälkeen. 

Anna pohjien jäähtyä hetken aikaa (10-15 min.) ennen kuin kumoat ne. Minun muffinipelleistäni pohjat irtosivat varsin helposti ilman mitään vippaskonsteja. Pohjien pitää olla kumotessa lämpimiä, etteivät ne jämähdä peltiin kiinni. 

Tee täyte: Sekoita kattilassa sokeri ja perunajauhot. Lisää kuohukerma ja keltuaiset ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna vispilällä sekoitellen, kunnes kiisseli pulpahtaa. Sen ei tosiaan tarvitse muuta kuin pulpahtaa, sillä se sakenee silmänräpäyksessä. Älä pelästy, vaikka kiisselisi olisi paksua kuin liisteri, keltaista ja kokkareista! Minä meinasin säikähtää, mutta ei se ollut juoksettunutta, vaan vatkaantui aivan tasaiseksi. Jäähdytä kiisseli vaikkapa pitämällä kattilaa kylmässä vedessä.

Vatkaa voi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kiisseli ja vaniljasokeri. Tuloksena on vaalea, samettinen ja löysähkö, mutta silti kuohkea seos. 

Täytä pohjat: Levitä pohjalle nokare vadelmamarmeladia ja siihen päälle ruokalusikalla kunnon klöntti täytettä. Kuvan leivoksissa on vähän liikaa täytettä, koska ne ovat ensimmäiset täyttämäni ja jouduin toteamaan täytteen määrän rajallisuuden ja tasaamaan sitä. Tasoita täyte lusikalla.

Anna täytteen jähmettyä jääkaapissa. Lopuksi valmista kuorrute (kuorrutetta voi tarvita enemmänkin kuin ohje sanoo). Sekoita vesi (ja sitruunamehu) ja tomusokeri tasaiseksi, värjää elintarvikevärillä. Kuorrute saa olla löysähköä, jotta se levittyy kauniisti. Kuorrutteen levittäminen lusikalla oli hankalaa, joten käytin pakastepussia, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Aloitin keskeltä ja "piirsin" spiraalia kuorrutteella. Tasoittelin lopuksi mahdolliset kolot ja reunan yli valuneen kuorrutteen. Ripottele kuorrutteen päälle nonparelleja. Kuorrute ei jähmety kokonaan, koska se ei sisällä munanvalkuaista.

Säilytä leivokset jääkaapissa. Ne voi myös pakastaa.

Helppoa viikonloppuruokaa: naudan sisäfilettä, munakoisoa, sipulia ja herkkusieniä

Kai tätäkin voi ruokaohjeeksi kutsua: naudan sisäfilettä kasvislisukkeella. Ihan superoriginellia. Halusin kokeilla välillä vähän erilaista naudan sisäfileen valmistustapaa, kun perinteinen pihvi kastikkeella on jo niin nähty (ei tosin blogissa). Koska meillä rakastetaan munakoisoa, niin se oli ensimmäisenä mieleen tuleva kasvislisukkeen valmistusaine. Kokeilin lihan ja kasvisten maustamiseen kaukasialaiselta maustekauppiaalta Jaroslavlissa hankittua mausteseosta, mutta lopputulos oli vähän pliisu, koska ilmeisesti mauste oli väljähtänyt muovipussissaan yllättävän nopeasti, vaikka sen ostamisesta oli kulunut vain parisen kuukautta. Seuraavana päivänä maustoin lihan ihan vain suolalla ja pippurilla ja kasvikset vähän eksoottisemmin ja lopputulos oli paljon parempi. 

No, joka tapauksessa tämä ruokakokeilu menee lokeroon "ihan kivaa vaihtelua, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä elämys".

Lihan ja kasvisten lisukkeena oli kaupan valmiita valkosipulimaustettuja lohkoperunoita. Lohkoperuna - tuo syntisen hyvä valmisruoka, sivumennen sanoen niitä syö vaikka sellaisenaan. Kuva on oikeastaan aika turha, koska sen perusteella ruoka näyttää koostuvan lähinnä jostain ruskeasta, tomaattikukasta ja jostain keltaisesta taustalla.

Naudan sisäfilettä munakoison, sipulin ja herkkusienten kanssa

Kahdelle

N. 300 g naudan sisäfilettä

voita lihan paistamiseen

puolikas munakoiso

1 sipuli

n. 200 g herkkusieniä

1 valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä kasvisten paistamiseen

pari tl korianterijauhetta, lusikan kärjellinen chilijauhetta

suolaa, mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. 

Leikkaa sisäfile isoiksi suikaleiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuutioi munakoiso, silppua sipuli, viipaloi sienet ja hienonna valkosipuli. Kuumenna öljy pannussa ja lisää kasvikset pannulle. Mausta korianterilla, chilillä, suolalla ja pippurilla. Paista kasviksia keskilämmöllä kymmenisen minuuttia eli kunnes ne ovat mukavan pehmeitä. Munakoiso imee rasvaa kuin sieni, mutta älä lisää öljyä, koska muuten lisukkeesta tulee liian öljyinen!

Kun kasvikset ovat paistuneet jonkin aikaa, sulata voi toisessa paistinpannussa ja kuumenna se tarpeeksi kuumaksi lihan paistamiseen. Paista lihasuikaleita enintään pari minuuttia, jos haluat että ne jäävät sisältä hieman punertaviksi. Kannattaa käyttää ajastinta.

Kun liha ja kasvikset ovat valmiita, sekoita ne. Voit paistaa lihan myös pihveinä ja tarjota kasvikset erikseen.

Mun mysli

Törmäsin Kemikaalicocktail-blogissa herkkumyslin reseptiin ja päätin kokeilla oman myslin valmistamista. Helppoa ja hyvää. Itsetehtyä mysliä voi muunnella omien mieltymysten ja ruokavalion mukaan.

Pellilliseen mysliä tarvitset
paahdettavaksi:
10 dl kaurahiutaleita
1 dl kasviöljyä
3 rkl hunajaa
maun mukaan esim. pähkinöitä (mitä tahansa), auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä, pellavansiemeniä tai rouhetta n. 1 dl kutakin

paahdetun myslin joukkoon lisättäväksi:
kuivattuja marjoja ja hedelmiä, esimerkiksi rusinoita, kuivattua ananasta, omenaa, karpaloita, mustikoita, papaijaa jne; muroja, esim. riisi-, maissi- tai tattarimuroja.

Kuumenna öljy ja hunaja pannulla. Älä kuumenna höyryäväksi; riittää, että hunaja sulaa öljyn joukkoon, jos se on kiteistä. Nosta pannu liedeltä ja sekoita joukkoon paahdettavaksi tulevat aineet niin, että ne ovat kauttaaltaan öljy-hunajaseoksen peitossa.

Levitä myslipohja leivinpaperoidulle pellille ja paahda 175-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia kunnes kaurahiutaleet ovat kullanruskeita.  Vahdi paahtamista ja sekoita ja kääntele välillä. Varo, ettei mysli kärähdä!

Anna jäähtyä. Sekoita joukkoon loput ainekset.

Omaan mysliini tuli rypsiöljyä, ihanan aromikasta kastanjahunajaa (Moskovasta), kaurahiutaleita, seesaminsiemeniä, valmiiksi paahdettuja hasselpähkinöitä (en paahtanut uudestaan), kuivattuja karpaloita, ananasta ja pehmeitä kuivattuja omenarenkaita paloiksi leikattuna. Syön myslini lähes aina maustamattoman jugurtin tai Bulgarian jugurtin kanssa, harvemmin maidon kanssa. Joskus lisään mysliin tuoreita hedelmäpaloja, esim. banaania. Minulle mysli on leimallisesti aamupalaruoka, mutta eihän mikään estä syömästä sitä väli- tai iltapalana.

Auringonkeltainen keittoviikko eli lämmittävää talviruokaa

Miehellä on angiina, ja hän toivoi maanantain ruoaksi kanakeittoa, joka olisi helppo niellä ja helpottaisi kuumeista oloa. Tein sitten jo aiemmin hyväksi havaittua ihanasti talveen sopivaa suurustettua curry-kanakeittoa maanantain ja tiistain lounaiksi. Tänään miehelle olisi kelvannut kalapuikot ja ranskalaiset, mutta minun teki mieli lisää keittoa, joten sävelsin simppelin juustoisen kasvissosekeiton periaatteella "mene kauppaan ja katso, mitkä jutut voisivat sopia kivasti yhteen".

Molemmat keitot olivat erittäin onnistuneita, mutta ylihuomenna syödään kyllä jotain ihan muuta kuin keittoa.


Suurustettu curry-kanakeitto
(Paras keittokirja nro 3)
4:lle alkuruoaksi

4 kanankoipea (marinoidut käyvät tähän ihan hyvin)
5 kokonaista valkopippuria
1 laakerinlehti
1 litra kanan keittolientä
voita paistamiseen
2 sipulia
1 omena
1 iso porkkana
1 rkl curryjauhetta
1/2 dl kermaa
(1 dl keitettyä riisiä - en käytä)
30 g vehnäjauhoja (=pari kukkuraista ruokalusikallista)
suolaa ja pippuria

Poista kanankoivista nahka. Jos käytät marinoituja koipia, huuhtaise ne. Kuori yksi sipuli ja puolikas porkkana ja paloittele ne. Pane kanankoivet kattilaan ja kaada päälle vettä niin että ne peittyvät. Lisää porkkanat, sipuli, valkopippurit, laakerinlehti ja suola. Kiehuta, kuori vaahto, pane kansi päälle ja hauduta matalahkolla lämmöllä 45 minuuttia.

Sillä aikaa, kun kattila porisee, kuori omena, toinen sipuli ja loppu porkkana, ja hienonna ne.

Ota kanankoivet kattilasta ja siivilöi liemi. Irrota lihat luista ja leikkaa pienemmiksi paloiksi.

Kuullota omenaa, sipulia, porkkanaa ja currya voissa kattilassa. Ripottele joukkoon vehnäjauho ja sekoita. Kaada kanaliemi kattilaan. Anna kiehua n. 10 minuuttia. Lisää kerma ja kananliha. Anna kiehahtaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitto on ihanan lämmittävää ja omena antaa sille jännän säväyksen. Tämä on tavallaan aika hienostunut keitto – sopii vaikka aterian alkuruoaksi. Mielestäni riisi on ihan turha ainesosa, koska se ei jotenkin sovi keiton kermaiseen tekstuuriin ja se pitäisi myös keittää erikseen, mikä lisää työmäärää.


Tiinan juustoinen kasvissosekeitto
Koska näistä aineksista ei voi saada aikaan pahaa keittoa

3 porkkanaa
2 isoa palsternakkaa
1 purjon valkoinen osa
1 fenkoli
1 valkosipulinkynsi
voita kuullottamiseen
n. litra kasvislientä
1 pkt Koskenlaskija yrtti-valkosipuli -sulatejuustoa
mustapippuria

 (Fenkolinoksa on kuvausrekvisiittaa. En suosittele syömistä.)

Kuori ja pilko kasvikset. Koska keitto soseutetaan, palat saavat olla isoja ja epämääräisiä!

Sulata kattilassa reilu nokare voita. Kuullota kasviksia n. 10 minuuttia. Kaada päälle kasvisliemi. Minä teen niin, että lämmitän veden vedenkeittimellä ja kaadan sen kattilaan, minkä jälkeen lisään kasvisfondia pullon annostusohjeen mukaan (tässä tapauksessa 3 rkl). Anna kiehua n. 20 minuuttia eli kunnes kaikki kasvikset ovat pehmeitä.

Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella (muista, että sauvasekoitinta saa käyttää vain teräskattilassa). Palauta kattila liedelle ja sekoita keiton joukkoon sulatejuusto pieninä nokareina. Kuumenna keittoa ja sekoittele niin, että juusto sulaa. Lisää tarvittaessa kuumaa vettä, jos keitto tuntuu liian sakealta. Annostele keitto lautasille ja rouhaise päälle mustapippuria. 

Tästä ei keitto paljon helpommaksi muutu. Maku oli pehmeä, oikein hyvä arkikeitoksi. Aiemmin kokkaamani kultainen linssikeitto muistutti vähän tätä, mutta siinä oli enemmän särmää, tämä oli pyöreämpi ja miedompi.

I'm back

Moskovasta kotiuduttiin jo pari viikkoa sitten, mutta ensin ei jaksanut tehdä juuri mitään – saati päivittää blogia – ja sitten oli kamera hukassa, joten seliseli...

Mutta uusi vuosi ja uudet kujeet: en ole tehnyt uudenvuodenlupauksia blogin suhteen, mutta yritän pitää yllä tasaista päivitystahtia ja parantaa kuvien laatua. Lupaan edelleen olla yhtä lyhytsanaisen runollinen kuin aikaisemminkin ja keskittyä herkullisiin resepteihin. Bloginpidon periaatteeni kumpuavat siitä, millainen lukija itse olen: laiska. Selaan ruokablogeja hyvien reseptien toivossa, enkä yleensä jaksa lukea pitkiä selostuksia, jotka eivät suoranaisesti liity ruoan valmistusprosessiin; kauniit kuvat taas houkuttavat lukemaan, ja niitä tulee katseltua ihan yksinäänkin. 

Lähitulevaisuudessa on luvassa vanhan tutun arkiruoan lisäksi ainakin hifistelyruokaa (sorsan rintafilettä ja sen ympärille rakennettu menu), sesonkileivonnaisia (tappavan mantelisia Runebergintorttuja) ja venäläisiä herkkuja (blinejä).