Sienipiirakkaa

Tänään pelasimme Dungeons&Dragonsia, ja mikäpä sopisi teemaan paremmin kuin taikasienipiirakka. Piirakka ei kuitenkaan sisällä psilosybiiniä eikä edes gyromitriiniä*, vaan taikasienten virkaa toimittavat ihmeelliset kuivatut suppilovahverot. 

Oikeastihan tämä oli eräänlainen jämäpiirakka, joka syntyi, kun totesin, että pakastimessa oleva ruistaikina oli mennyt hiljattain vanhaksi, juustoraaste pitäisi käyttää ja kuivattuja suppilovahveroita on vieläkin litratolkulla. Mutta keksinpäs hienon tarinan.

Jos haluat vegepiirakan, jätä kinkkusuikaleet pois ja lisää sienten määrää parilla desillä; myös purjo sopii piirakkaan mainiosti.

Tiinan taikasienipiirakka

1 pkt valmista ruistaikinaa

5 dl kuivattuja suppilovahveroita
1 iso sipuli tai 2 pientä
1 keltainen paprika
125 g kinkkusuikaleita
1 prk kermaviiliä
2 munaa
n. 4 dl juustoraastetta
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria

Kauli taikina ympyräksi ja painele se voideltuun piirakkavuokaan. Käytin tähän vain puolitoista levyä taikinaa (paketissa oli 2 levyä, à 250 g), koska muuten pohjasta olisi tullut mielestäni liian paksu.

Pane sienet kulhoon ja kaada niiden päälle viileää vettä sen verran, että ne peittyvät. Anna sienten turvota noin 20 minuuttia. Silppua sipuli ja kuutioi paprika.

Sulata reilunkokoinen voinokare paistinpannussa. Kuullota ensin sipulia hetki, kunnes se pehmenee. Puristele vesi sienistä, ja lisää ne sekä paprikakuutiot pannulle. Paista vielä muutama minuutti.

Sekoita kulhossa kermaviili, munat ja 3 dl juustoraastetta. Lisää joukkoon kinkkusuikaleet ja sieni-sipuli-paprikaseos. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Paista pohjaa 225-asteisen uunin alatasolla 5 minuuttia.

Kaada täyteseos pohjan päälle ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Paista vielä 15–20 minuuttia (225 asteessa) tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua. Piirakka on parhaimmillaan lämpimänä.

Piirakka oli niin suuri suksee, että viisi ihmistä lohni sen alta aikayksikön. Seuraavalla kerralla, joka voi tulla piankin, täytyy tehdä piirakka kahteen pikkuvuokaan, koska ruistaikinapaketti riittäisi hyvin siihen ja täytteen voi tehdä kaksinkertaisena.


*Gyromitriini on korvasienten myrkky, jota ryöpätyissäkin sienissä on häviävän pieni määrä. Jokaisella keitolla 90% gyromitriinista hajoaa.  

Kaksi lammasreseptiä

Hankimme hiljattain marokkolaisen keittokirjan (Ghillie Basan: Marokkolainen keittiö. Gummerus). Sitä on nyt tullut kokeiltua kahden lammasreseptin verran, joista toinen oli oikein maukas ja toinen taas meidän mielestämme floppi, mutta saattaisi kyllä maistua jollekulle muulle.

Kirjan perusteella marokkolaista ruokaa on lähes mahdotonta valmistaa ilman kahta asiaa: ras el hanout -mausteseosta, jota ei valitettavasti täältä periferiasta saa kuin tuontitavarana pääkaupunkiseudulta tai Pohjois-Afrikasta (kiitos appivanhemmille!), sekä säilöttyjä sitruunoita (näistä enemmän myöhemmin, kunhan ne ovat ehtineet muhia käyttövalmiiksi), joista viimeksi mainittuja ei kuitenkaan tarvittu näihin ruokalajeihin.

Ensin onnistuneempi resepti. Ruoka ei näytä kuvassa mitenkään ihmeelliseltä, mutta maultaan se oli tuhti ja mielenkiintoinen. Kirjan mukaan tuosta pitäisi riittää neljälle, mutta jos jos tämä on ainoa ruokalaji, niin silloin annos on sopiva kahdelle.

Nimensä mukaisesti kyse on rouheasta katuruoasta, joka sopii hyvin vaikka perjantai-illan evääksi. 

Bussiaseman muna-tomaattikefta

200–250 g lampaan (tai karitsan) jauhelihaa
1 hienonnettu sipuli
5 munaa
50 g tuoretta leipäraastetta
1 tl jauhettua kanelia
pieni nippu sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
2 rkl oliiviöljyä
hiukan voita
1 tölkki (400 g) tomaattimurskaa
2 tl sokeria
1 tl ras el hanout -mausteseosta
pieni nippu tuoretta korianteria karkeana silppuna
suolaa ja jauhettua mustapippuria
rapeakuorista leipää tarjoiluun

Yhdistä kulhossa lampaanliha, sipuli, leipäraaste, 1 muna, kaneli, persilja, suola ja pippuri ja vaivaa seosta huolellisesti. Nosta seos käteesi ja paiskaa se takaisin kulhoon useita kertoja. Muotoile seoksesta käsin n. 12 pientä lihapullaa.

Kuumenna oliiviöljy ja voi isossa paksupohjaisessa paistinpannussa. Paista lihapullat kauniin ruskeiksi käännellen niitä välillä niin, että ne paistuvat tasaisesti. Lisää pannulle tomaatit, sokeri, ras el hanout ja suurin osa korianterista. Kuumenna seos kiehuvaksi, keitä pari minuuttia, jotta neste kiehuu hiukan kokoon, ja kääntele lihapullia kastikkeessa. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Tee pannulle tilaa lopuille munille ja riko ne lihapullien väliin jääviin aukkoihin. Peitä pannu kannella, vähennä lämpöä ja kypsennä n. 3 minuuttia, kunnes munat ovat juuri ja juuri hyytyneet. Tai jos et tykkää hyllyvistä kananmunista, niin ravistele pannua ja kypsennä munat kunnolla, kuten minä tein. ripottele pinnalle loput korianterisilpusta ja tarjoa leivän kanssa.

***

Toinen ruokalaji näytti varsin houkuttelevalta, mutta maku tuotti pettymyksen: runsas sitruuna teki siitä niin happaman, että se meinasi jäädä syömättä, eivätkä lihapyörykätkään maistuneet kovin kummoisilta. Sitä paitsi sipulin raastaminen on niin tappavaa puuhaa, että sitä ei tahtoisi tehdä, ellei lopputuote ole taivaallinen.

Hyvän lampaanjauhelihan haaskausta, jos minulta kysytään, mutta tulipahan otettua perhanan tyylikäs kuva.

Sitruunalla höystetty mausteinen lihapullatagine

400 g lampaanjauhelihaa
3 isoa sipulia raastettuna
pieni nippu sileälehtistä persiljaa silputtuna
1 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua juustokuminaa
ripaus cayennepippuria
3 rkl voita
25 g tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna
1 hienoksi silputtu tulinen chilipaprika ilman siemeniä
hyppysellinen sahramia
pieni nippu tuoretta korianteria silputtuna
1 sitruunan mehu
3 dl vettä
1 sitruuna neljään osaan lohkottuna
 suolaa ja jauhettua mustapippuria

Aloita lihapullista. Nuiji jauhelihaa kulhossa kädelläsi nostamalla liha kulhosta ja paiskaamalla se takaisin kulhon pohjalle. Sekoita lihaan puolet sipuliraasteesta, persilja, kaneli, juustokumina ja cayennepippuri. Mausta suolalla ja pippurilla ja vaivaa seosta käsin pari minuuttia. Muovaa seoksesta pieniä lihapullia.

Sulata voi kannellisessa paksupohjaisessa paistinpannussa ja lisää loput sipulista, inkivääri, chilipaprika ja sahrami. Paista seosta jatkuvasti sekoitellen, kunnes sipuli alkaa saada väriä. Lisää korianteri ja sitruunamehu ja sekoita.

Kaada vesi pannuun, mausta seos suolalla ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lihapullat nesteeseen, vähennä lämpöä ja peitä pannu kannella. Keitä lihapullia hiljalleen n. 20 minuuttia käännellen niitä välillä.

Poista kansi, asettele sitruunalohkot lihapullien ympärille ja keitä vielä ilman kantta 10 minuuttia, niin että neste kiehuu hieman kokoon. Tarjoile rapean leivän kanssa.

Suklaapikkuleivät

Teen aivan liian harvoin pikkuleipiä, cookieseja, keksejä tai mitä ne nyt ovat. Pikkuleivät ovat hyviä ja lähes idioottivarmoja: sekoita ja paista, siinä se. Eli tästä lähtien lupaan tehdä useammin keksejä.

Törmäsin tähän suklaamurupikkuleipien reseptiin eräällä nettifoorumilla. Sovelsin ohjetta hieman, koska minulla ei ollut kaikkia aineita – juoksevan margariinin asemesta käytin voita, rypsiöljyä ja vettä ja fariinisokerin asemesta intiaanisokeria. Tämä on hyvä perusohje, jota voi muuntaa mieleisekseen esim. lisäämällä pähkinöitä tai kuivattuja marjoja/hedelmiä.

PS. Tsekkaa myös tämä resepti. 

N. 50 pikkuleipää

3 dl voisulaa tai 1 dl voisulaa + 1 dl rypsiöljyä + 0,5 dl vettä (alkuperäisessä ohjeessa 3 dl juoksevaa margariinia)
2,5 dl sokeria
2,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
6–8 dl jauhoja
1 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
300 g suklaata (esim. 200 g tummaa ja 100 g maitosuklaata tai toisinpäin)

Leikkaa suklaa terävällä veitsellä rouheiksi paloiksi. Leikkasin jokaisen suklaapalan neljään tai kuuteen osaan.

Sekoita hyvin rasva, sokeri, fariinisokeri ja kananmunat.

Lisää jauhot, sooda, vaniljasokeri ja suola. Lisää lopuksi suklaapalat ja sekoita hyvin.

Nostele taikinasta lusikalla nokareita leivinpaperoidulle pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 8–10 minuuttia. Keksit saavat jäädä keskeltä pehmeiksi.

Appelsiinijuustokakku

Näin tämän ohjeen Yhteishyvä-ruokalehdessä (ohje löytyy myös täältä), ja se vaikutti hyvältä. Ja hyväähän se olikin, vaikkakaan ei mitään maailman ihmeellisintä kakkua. Täyte oli varsin herkullinen, mutta pohja jätti toivomisen varaa: se oli mielestäni liian mauton ja mitäänsanomaton. Pohjan voisikin tehdä kokonaan eri tavalla, esimerkiksi suklaakekseistä (n. 200 g murskattuja suklaakeksejä ja 100 g voisulaa) tai sitten sekoittaa reseptin murotaikinapohjaan appelsiininkuoriraastetta makua ja happamuutta antamaan.

Plussaa helppoudesta: kakun tekemiseen ei tarvita välttämättä edes sähkövatkainta, vaan sen saa tehtyä ihan vispilälläkin.

Kakku on kuvattu kynttilänvalossa taiteellisen vaikutelman aikaansaamiseksi.

12 annosta

Pohja
150 g huoneenlämpöistä voita
3 rkl sokeria
1 kananmuna
3 1/2 dl vehnäjauhoja

Täyte
2 prk (à 200 g) appelsiinituorejuustoa
150 g ranskankermaa
3 kananmunaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl perunajauhoja

Voitele 24-senttinen irtopohjavuoka.

Tee pohja. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita vehnäjauhot joukkoon. Kauli taikina ympyräksi ja asettele vuoan pohjalle ja reunoille tai painele se sormin vuokaan (minä tein näin).

Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Kaada vuokaan pohjan päälle.

Paista 175 asteisessa uunissa n. 50 minuuttia. Anna kakun vetäytyä ja jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Se on parhaimmillaan vasta seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Tein kakun keskiviikkoiltana ja söin viimeisen palan sunnuntaina, ja se oli edelleen oikein hyvää, eli kyseessä on varsin säilyvä kakku.

Kotitekoinen kebab

Joku voi nyt luulla, että tämä resepti on populistinen veto lukijoiden houkuttelemiseksi, mutta voin vakuuttaa, että meillä syödään itsetehtyä kebabia varsin säännöllisesti ja hyvällä ruokahalulla. Ranskalaisten, riisin tai pitaleivän ja salaatin kanssa tarjottuna se on pikaruokien aatelia. Tosin kebablihan teko kannattaa suunnitella etukäteen, sillä se vaatii useiden tuntien kypsytyksen. Niinpä sitä kannattaa tehdä aina iso satsi kerrallaan, siivuttaa valmiiksi ja pakastaa annospusseissa äkillisen kebuhimon varalle. Leikkaamattomana lihaköntsä säilyy jääkaapissa ainakin viisi päivää, joskin tulee yleensä syödyksi nopeammin.

Kebabliha 

(n. 5 annosta)

800 g jauhelihaa (joko pelkkää naudan paistijauhelihaa tai n. 2/3 nautaa ja 1/3 sika-nautaa)

n. 1 tasainen ruokalusikallinen suolaa

n. 2 rkl pippurirouhetta, mieluiten vastajauhettua

Vaivaa mausteet jauhelihan joukkoon. Jatka vaivaamista, kunnes liha on mahdollisimman tasaista ja ilmakuplatonta massaa. Voit paistaa pannulla koepalan suolaisuuden ja pippurisuuden tarkistamiseksi. Lisään yleensä vähän ekstrapippuria, koska sitä nyt vain pitää olla reilusti.

Tee lihasta n. miehen ranteen paksuinen pötkö ja kääri se tiiviisti folioon. Jos teet moninkertaisen satsin, tee useampi pötkö. Pistele folioon reikiä cocktail-tikulla.

Pane foliokäärö uuniritilälle ja sen alle pelti (lihasta irtoaa nestettä ja rasvaa). Paista 100-asteisessa uunissa neljä tuntia.

Paistamisen jälkeen anna lihan vetäytyä ainakin kymmenen minuuttia ennen kuin poistat folion. 

Lihasta on helpompi leikata ohuita siivuja, kun sen antaa jäähtyä kunnolla (mieluiten jääkaappikylmäksi) ja käyttää erittäin terävää veistä. Ennen tarjoilua paahda kebabsiivuja uunissa (tai mikrossa, jos olet laiska) 200 asteessa 10–20 minuuttia välillä käännellen niin, että siitä tulee mukavan ruskeaa ja grillaantunutta.

Tällä kertaa kebab tarjoiltiin pitaleivän, salaatin, Korv Görans kebab-kastikkeen (ihan parasta!) ja nopeasti improvisoidun jugurttikastikkeen (Valion laktoositonta turkkilaista jugurttia, puoli ruukkua minttua ja ripaus suolaa) kanssa.

Klassikko: New York Cheesecake ja mansikkacoulis

Olen aina ollut enemmän paistettujen kuin hyydytettyjen juustokakkujen ystävä, joten klassista New York cheesecakea oli pakko päästä kokeilemaan ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen. Ja hyväähän se olikin: pehmeää, täyteläistä ja vaniljaista. Tuoreet marjat tai ihana mansikkacoulis viimeistelevät makuelämyksen – makea ja maitoinen juustokakku hyötyy kirpeähköistä mauista.

Tulin siihen tulokseen, että kakun kuorrutteen ideana on tehdä pinta kauniin valkoiseksi – maku nimittäin oli niin hentoinen, että kuorrutetta ei oikeastaan erottanut muusta täytteestä. Eli jos laiskottaa, jätä se huoletta pois!  

Juustokakun ohje on lainattu Mau!kkaan ruokablogin Kitiseltä ja mansikkacoulis Decapitated foodblogista.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin vaniljasokerin sijasta vaniljatankoa ihan sen kunniaksi, että Rainbow on ottanut valikoimiinsa niin edulliset vaniljatangot, ettei aidon vaniljan hölvääminen leivonnaisiin enää hirvitä (pakkaus näyttää tältä). 


Kakku

Pohja:
200 g digestive-keksejä
125 g voita

Täyte:
800 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
1 vaniljatanko tai 2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
5 kananmunaa
2 rkl vastapuristettua sitruunamehua

Kuorrutus:
2 rkl sokeria
(1 tl vaniljasokeria)
2 prk (=4 dl) kermaviiliä

Paistaminen 175-asteisessa uunissa 1 tunti + n. 20 minuuttia (kuorrute). Kakun jäähdyttäminen jääkaapissa ainakin neljä tuntia, mieluiten yön yli.

Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita ne keskenään ja painele seos halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle (ja reunoille).

Halkaise vaniljatanko ja raaputa irti siemenet veitsen hamaralla. Vatkaa tuorejuusto, sokeri, vehnäjauhot, vaniljan siemenet (tai vaniljasokeri) ja suola tasaiseksi seokseksi. Lisää kananmunat ja sitruunamehu, ja vatkaa huolellisesti.

Kaada täytemassa vuokaan pohjan päälle. Paista uunin alatasolla n. tunti eli kunnes juustomassa on hyytynyt. Huom! Jostain syystä tällä kakulla on taipumus vuotaa rasvaa, vaikka vuoka olisi tiivis, eli kannattaa panna vuoka pellille.

Anna kakun jäähtyä kunnolla (n. tunnin) ennen kuorruttamista, koska kuuma kakku saattaa imaista kuorrutteen tai juoksettaa sen.  

Sekoita kuorrutteen ainekset ja levitä se kakun päälle. Paista uunissa n. 20 minuuttia eli kunnes kuorrute on hyytynyt. Minulla kermaviili hyytyi nopeasti, mutta joskus se kuulemma ottaa aikansa. En tiedä, mistä moinen johtuu.

Jäähdytä kakku ja anna sen tekeytyä kylmässä. Se paranee muhiessaan. Omasta mielestäni se oli parhaimmillaan vasta kahden vuorokauden kuluttua, mutta ei se ollut hassumpaa seuraavana päivänäkään. Toisin sanoen tässä on kakku, jonka voi tehdä juhliin jo paria päivää aikaisemmin tarvitsematta pelätä, että se menee pilalle.

Kastike eli mansikkacoulis

0,5 dl vettä
200 g mansikoita (pakaste)
2 dl sokeria
(vaniljatangon raato)


Mittaa vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi, kunnes sokeri sulaa. Lisää mansikat ja keitä niin kauan, kunnes ne ovat ihan pehmeitä. Voit halutessasi maustaa kastikkeen vaniljalla keittämällä siemenetöntä vaniljatankoa mukana. 

Painele kastike siivilän läpi, kun se on vielä kuumaa. Tarjoile kylmänä juustokakun kanssa.