Paljon porkkanakakkua

Porkkanakakku on ihanaa. Fariinisokerilla leivottu ja kanelilla sekä kardemummalla maustettu porkkanakakku myös maistuu yllättävän jouluiselta, eli sopii kutakuinkin tähän sesonkiin.

Resepti ei ole omani, vaan kopioitu Mau!kkaasta ruokablogista.

Muutin kuitenkin määrän isolle joukolle sopivaksi, lisäsin kardemummaa ja jatkoin kuorrutetta hieman margariinilla ja tomusokerilla. Kahdesta pellillisestä tuli 72 ihan kunnollisen kokoista porkkanaleivosta. Eli jos haluat tehdä normaalikokoisen kakun, niin löydät sen ainemäärät edellä olevan linkin takaa. Tästä tulee kaksi uunipellillistä porkkanaleivoksia ja vielä ohut kakku 24 cm:n vuokaan.

Porkkanakakku säilyy ilman kuorrutetta useita päiviä huoneenlämmössä. Kakkupohja kannattaakin tehdä pari päivää ennen tarjoamista, jolloin se mehevöityy.

Resepti on munaton ja pohjan voi helposti tehdä kokonaan maidottomana. 

Pohja
13,5 dl hyvin hienoa porkkanaraastetta (hieman vajaa 2 kg porkkanoita)
10,5 dl fariinisokeria
6 dl rypsiöljyä
4,5 dl maitoa tai vettä
16,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
4,5 tl ruokasoodaa
4,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl suolaa
2 rkl kanelia
1 rkl kardemummaa

Kuorrute
250 g margariinia
5 dl tomusokeria
5 tl vaniljasokeria
2:n sitruunan mehu
400 g maustamatonta tuorejuustoa

Mittaa porkkanaraaste melko tiiviiksi puristettuna.

Sekoita yhdessä kulhossa fariinisokeri, rypsiöljy ja maito (tai vesi).

Sekoita toisessa (isossa) kulhossa kuivat aineet.

Kaada sokeri-öljy-maitoseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon porkkanaraaste.

Paista 175-asteisessa uunissa n. 25-30 minuuttia (paistoaika on sopiva pellille leivotulle kakkupohjalle). Kokeile kypsyyttä puutikulla - kakkupohja on kypsä, kun taikinaa ei tartu tikkuun. Voit kokeilla myös kädellä, tuntuuko pohja kiinteältä.

Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Tee kuorrute: Vatkaa ensin margariini, tomusokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu tasaiseksi kreemiksi. Vatkaa sitten joukkoon tuorejuusto. Näin varmistat sen, että voi sekoittuu kunnolla eikä kuorrute juoksetu.

Italialainen lammaspata

Mielestäni paras osa karitsassa ovat pata- tai keittolihaksi kutsutut palat. Niissä on kaikkein eniten makua ja ne tuntuvat olevan monikäyttöisimpiä.

Tämä italialainen lammaspata on meillä vakkariresepti, jota on tehty jo lukemattomia kertoja. Siinä ovat juuri täydellisessä tasapainossa suussasulava ja hieman rasvainen lammas ja tomaatin ja valkoviinin tuoma happamuus.

Alkuperäinen resepti on peräisin mainiosta 500 Italian recipes -kirjasta. Omani on hieman muokattu. 

Tomaatin ja valkosipulin kanssa haudutettua karitsaa
5-6 annosta

4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
pari rosmariininoksaa (tai nippu sileälehtistä persiljaa silputtuna)
n. 6 rkl oliiviöljyä
800-1000 g karitsan keittolihaa (esim. lapaa)
mustapippurilla maustettua vehnäjauhoa
pari desiä valkoviiniä
1 tl suolaa
500-600 g tuoreita tomaatteja pieninä kuutioina
1,5 dl lihalientä

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.

Siivoa lampaanliha ja kuutioi se. Pyörittele palat jauhoissa. Älä heitä luita pois.
 
Kuumenna 4 rkl oliiviöljyä pannussa. Lisää valkosipuli ja rosmariini ja paista keskilämmöllä, kunnes valkosipuli on kullanruskeaa. Ei ole vaarallista, vaikka valkosipuli haisisi hieman pistävälle tässä vaiheessa, kunhan se ei ole palanut - aromi kyllä tasaantuu.

Lisää erä lammaskuutioita ja ruskista. Nosta liha ja mausteet reikäkauhalla lautaselle odottamaan. Lisää tarvittaessa öljyä ja ruskista loput lihat ja luut erissä.

Kun kaikki liha ja luut on ruskistettu, laita ne takaisin pannulle ja lisää viini. Nosta lämpöä ja kiehauta. Lisä suola, tomaatit ja lihaliemi ja kiehauta.

Siirrä ruoka kannelliseen uuninkestävään astiaan ja hauduta uunissa n. 2 tuntia, kunnes liha on pehmeää. Ongi lopuksi luut joukosta (ja imeskele lihanrippeet luista - nam). Tarjoa keitettyjen perunoiden kanssa.

Vahinkoillallinen

Sattuipa tuossa viikonlopun alla pieni pakasteonnettomuus. Nimittäin pakastinta penkoessani unohdin vahingossa poron ulkofileet huoneenlämpöön sen verran pitkäksi aikaa, että ne sulivat osittain.

Niinpä viikonloppuna tarjosimme kavereille hyvin nopealla varoitusajalla illallisen, joka osoitti, että jotkin vahingot ovat onnekkaita. Pääsimme nimittäin testaamaan myös uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongattuja kiinnostavia alku- ja jälkiruokareseptejä, jotka osoittautuivat erittäin hyväksi lisäksi repertuaariimme.

Valmistin elämäni ensimmäistä kertaa poron ulkofilettä, mutta eipä se ollut sen vaikeampaa kuin muukaan ns. hienompi liha. Illallinen oli kaikkineen yllättävän vähätöinen, kun jälkiruokakin tehtiin etukäteen.

Alku- ja jälkiruoan reseptit ovat sellaisenaan Glorian Ruoka & Viinin numerosta 6/13.

Olut-juustokeitto
4-6 annosta

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 lehtisellerinvartta
1 porkkana
2 rkl rypsiöljyä
85 g voita
3/4 dl vehnäjauhoja
7 1/2 dl kanalientä
3 1/3 dl ale- tai lagerolutta (esim. Leffe Brune)
1 dl kuohukermaa
250 g (vahvaa) cheddaria
1/2 tl mustapippuria myllystä

Lisäksi
paistettua pekonia 1 viipale/ruokailija

Kuori ja hienonna sipulit. Viipaloi selleri. Kuori ja kuutioi porkkana.

Kuullota kasvisseosta keskilämmöllä kattilassa öljyssä n. 10 minuuttia. Sekoittele välill, että kasvikset eivät ruskistu. Lisää voi, anna sen sulaa ja sekoita niin, että voi levittyy tasaisesti kasviksille.

Lisää jauhot ja sekoittele noin minuutti, kunnes ne kypsyvät. Älä ruskista. Lisää kanaliemi, olut ja kerma. Sekoita hyvin. Nosta lämpöä niin, että seos kiehahtaa. ja vähennä sitten keskilämmölle. Anna kypsyä n. 15 minuutta. Sekoita välillä.

Raasta juusto hienoksi. Vähennä lämpö miedolle ja sekoita juusto keittoon pienissä erissä. Älä kiehauta keittoa.

Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Mausta pippurilla. (Suolaa ei tarvitse lisätä, koska liemi ja juusto ovat suolaisia.)

Lisää lopuksi rapeaksi paistettua pekonia. Tarjoa leivän kanssa.

Poron ulkofilettä, kantarellimuhennosta ja puikulaperunamuusia
4:lle (+kahdelle pienelle lapselle)

Paistettu poron ulkofile
600-700 g poron ulkofilettä
voita
suolaa, pippuria, tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Ruskista kokonaiset fileet kuumalla pannulla voissa. Laita uunivuokaan lihalämpömittarin kanssa.

Anna fileen sisälämpötilan nousta 60 asteeseen. Suolaa ja pippuroi ja ripottele päälle tuoretta timjamia. Kääri folioon vetäytymään muutamaksi minuutiksi. (Yllättävää kyllä, poro ei ollut "pilallista" läpikypsänäkään - jouduin nimittäin paistamaan oman filepalani yli 70 asteiseksi, koska olen raskaana - eikä mureudessa tai maussa ollut mitään valittamista.)

Kantarellimuhennos
1 l kantarelleja
2 isoa salottisipulia renkaina
voita
n 1,5 dl kuohukermaa
suolaa ja ripaus maustepippuria

Pilko kantarellit ja sipuli. Paista sieniä ja sipulia melko kuumalla pannulla voissa, kunnes sienet ovat vähän ruskistuneet ja neste on haihtunut. Lisää sopivasti kermaa ja mausta.  

Puikulamuusi
1 kg puikuloita
vähän perunoiden keitinlientä
iso nokare voita
kuohukermaa
suolaa

Keitä perunat hajoavan kypsiksi. Säästä hieman keitinlientä.

Survo perunoita sähkövatkaimella. Lisää voi, kuohukermaa ja keitinlientä ja vatkaa. Vatkaa ja lisäile juttuja, kunnes koostumus on sopiva. 

(Oma muusini olisi saanut olla löysempää, pyreemäisempää, mutta en enää viitsinyt ruveta kikkailemaan siinä vaiheessa, kun liha oli kypsää ja kastike valmista.)

Kirsikkaolutgranita
4:lle

1 litra makeita kirsikoita
2 1/2 dl sokeria
1 rkl hunajaa
25 cl (1 plo) kirsikkaolutta (esim. Lindemans Kriek)

Huuhtele kirsikat ja poista kivet. Heitä huonot pois. Soseuta kirsikat sauvasekoittimella. Lisää sokeri, hunaja ja kirsikkaolut. Sekoita tasaiseksi.

Kaada seos pakkasenkestävään vuokaan. Peitä kelmulla. Anna jäätyä n. 2 tuntia. Sekoita voimakkaasti ja laita takaisin pakastimeen. Anna jäätyä 1 tunti. Toista sekoittaminen. Anna jäätyä vielä vähintään 2 tuntia.

Tai jos omistat jäätelökoneen ja laiskottaa, pyöräytä massa koneella. Lopputulos on tasaisempi ja enemmän sorbettimainen, kun vapaasti jäätymällä tulee enemmän hileistä.

Paras (ja aito) stroganov

On jälleen aika...

Parhaat herkkutatit kuivataan, ja niistä tehdään myöhemmin syksyllä ja talvella risottoja tai sitten ihanaa stroganovia.  Säilytän kuivatut tatit pakastimessa, koska minulle on kerran käynyt niin, että kesän lämmössä ja kosteudessa tatteihin jääneet toukat aktivoituivat ja söivät tattiaarteeni. 

(Okei, nyt on kyllä niin säälittävä kuva, ettei ruokalajin hienous pääse ollenkaan esiin, mutta yritän tulla päivittämään paremman kuvan, kunhan valmistamme tätä jälleen.)


Stroganov
Kahdelle

200-250 g naudan sisäfilettä (onnistuu myös ulkofileestä)
2 rkl öljyä
nokare voita
1 keskikokoinen sipuli renkaiksi leikattuna
20 g kuivattuja herkkutatteja
maitoa
1 tl dijonsinappia
1 dl kuohukermaa
2-3 rkl smetanaa
mustapippuria myllystä
suolaa

Liota sieniä huoneenlämmössä 1-2 tuntia. Puristele kuivaksi ja suikaloi. (Sienet haisevat tässä vaiheessa todella omituiselta, melkein pahalta, mutta se kuuluu asiaan.)

Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannussa. Pane sipulirenkaat ja sienet pannuun ja alenna lämpöä. Kypsennä n. 20 minuuttia sekoitellen. Älä paista sieniä liian kuiviksi. Kaada sipuli-sieniseos siivilään ja valuta liika rasva pois. Pidä lämpimänä.

Leikkaa filee suikaleiksi. Paista lihat parissa erässä voi-öljyseoksessa nopeasti. Lihan voi jättää punertavaksi sisältä. Nosta paistetut lihaerät sipuli-sieniseoksen joukkoon.

Kun kaikki liha on paistettu, pane lihat, sipuli ja sienet takaisin pannulle. Lisää kuohukerma ja sinappi. Maista ja lisää tarvittaessa sinappia. Kiehauta kermaa hieman kokoon. Kun kastike on sopivan sakeaa, nosta pannu liedeltä ja lisää smetana. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.

Burmalainen teenlehtisalaatti

Yritän nyt tehdä jonkinlaista paluuta blogimaailmaan. Ja jos tekee comebackin, niin se on parasta tehdä tyylillä.

 

Sitä paitsi tämä ruoka on jotain niin mahtavaa ja upeaa, että olisi synti pitää se omana tietonaan. Tutustuin ruokalajiin viime joulun aikaan, kun mieheni toi kotiin pienen annoksen teenlehtisalaattia eräiltä nyyttikesteiltä. Mieheni varoitti, että ruoka on tulista ja ettei sitä pysty syömään paljon kerralla. Ahmin annoksen ja jäin kaipaamaan lisää. Myös mieheni oli myyty, ja hän ottikin pian selvää, mistä saisi hankittua salaatissa käytettyjä fermentoituja teenlehtiä.

Fermentoidut teenlehdet, lahpet, ovat Burman kansallisruokaa. Niistä tehdyllä salaatilla, lahpet thohkilla, taas on hieman samanlainen sosiaalinen rooli kuin kahvilla Suomessa. Aitoburmalainen lahpet thohk on melko tymäkkää tavaraa, koska siinä on hyvin paljon pähkinöitä ja siemeniä, chiliä ja tietysti lahpetia ja melko vähän kasviksia. Sitä syödäänkin yleensä hyvin pieninä annoksina.

Mieheni kanssa olemmekin kehittäneet hieman salaattisemman version, jota voi syödä vaikka puoli kulhollista kerralla. Ja sitä muuten tulee syötyä se puoli kulhollista kerralla, koska lahpetin maussa on jotain todella koukuttavaa. Todennäköisesti kyse on umamista: käymisprosessi kehittää teehen runsaasti umamia, joten salaatissa on hyvin ruokahalua kiihottava maku ilman tippaakaan lisättyä natriumglutamaattia (osa aineksista saattaa kyllä sisältää ko. yhdistettä luontaisesti). Lahpet thohkin maku on aivan omansa - sitä on täysin mahdotonta kuvailla, koska se ei muistuta mitään muuta tuntemaani. Paitsi että se on aivan käsittämättömän herkullista (mainitsinko jo, että syön sitä juuri tässä kirjoittaessani...) Okei, olen ilmeisesti vähän umami-addikti, mutta on sitä pahempiakin riippuvuuksia.  (Niin, ja puolitoistavuotias lapsemme rakastaa tätä salaattia: hän mättää sitä kaksin käsin suuhunsa ja välillä saattaa vähän haroa kieltään, kun chili käy liiaksi pääälle. Sivumennen sanoen, jäätelö auttaa pahimpaan poltteeseen. Joko lapsemme on jotenkin omituinen tai sitten kukaan ei voi vastustaa lahpet thohkia.)

Ihan oikeasti, jos harrastuneisuutta riittää, niin tehkää tätä salaattia! Jos ette ihastukaan, niin tulittepahan ainakin kokeilleeksi jotain niin eksoottista, ettei siitä ole kuullut kukaan. Tää ei oo mainstreamiä, hei!

Ja tässä on se pieni mutta: fermentoituja teenlehtiä saa ainoastaan Lontoossa toimivasta burmalaisesta verkkokaupasta, Mum's Housesta. TAI: englanninkielisiltä nettisivuilta löytyy ohjeita, joilla ko. tuotetta voi imitoida käyttämällä esim. sencha-teetä ja tavallisia, jokaisen keittiön kaapista löytyviä aineksia (en ole kokeillut, mutta tämä resepti vaikuttaa hyvältä).

Tilasimme Mum's Housesta pienen koe-erän erilaisia laatuja, ja parhaita olivat A-Yee-Taung Original Flavor, saman merkin Shu Shel (erittäin tulinen) sekä erään toisen merkin maustamaton sortti, jota ei näköjään enää ole valikoimissa. Jotkut bloggaajat ovat sitä mieltä, että nämä säilötyt versiot lahpetista ovat kammottavia eikä niistä voi puhua samana päivänä ns. tuoreen lahpetin kanssa. En ole maistanut tuoretavaraa, mutta mielestäni säilötty on kyllä ihan hyvää. On totta, että suoraan pakkauksesta otettuna säilötty lahpet näyttää, tuoksuu ja maistuu vähemmän ruokahalua herättävältä, mutta maku avautuu ja tuoreutuu lisäämällä lahpetiin limettimehua. Älkää siis lannistuko, jos ostamanne lahpet näyttää kasvinsyöjän kakalta ja maistuu omituiselta tai tympeältä - se on ihan normaalia. Älkää siis syökö sitä suoraan pussista.

Mutta asiaan. Reseptissä esiintyvät mitat ovat aika summittaisia: kun salaattia on tehnyt pari kertaa, siihen löytyy hyvä näppituntuma eikä aineksia tarvitse mittailla.

Tee ensin "kastike":
4-6 rkl lahpetia
2-3 rkl maapähkinäöljyä
1/2-1 limetin mehu sen mukaan, kuinka mehukasta limetti sattuu olemaan
1 rkl kalakastiketta (tai pari tl soijakastiketta)
chiliä kuivattuna hiutaleina tai tuoreena hienonnettuna, mikäli kastike ei ole tarpeeksi tulista
(joskus puristan sekaan puolikkaan valkosipulinkynnen - näin olen tehnyt erityisesti maustamattomalle lahpetille)

Sekoita ja anna tekeytyä salaatin leikkaamisen ajan. Kastike saa olla aika hapanta (tarpeeksi limettiä) ja öljyistä.

Salaatti:
500 g kaalia hyvin ohuina suikaleina
2-3 tomaattia ohuina paloina
1-2 dl pähkinöitä ja siemeniä paahdettuna, esim. maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä
2 valkosipulinkynttä viipaloituna ja kullanruskeaksi paahdettuna

Pähkinöitä ja siemeniä voi paahtaa isomman satsin, jotta salaattia saa aina helposti tehtyä. Pähkinät ja siemenet paahtuvat helpoimmin 200-asteisessa uunissa (5-10 min). Niitä on seurattava ja sekoitettava välillä, etteivät ne pala. Paahdan kuorelliset maapähkinät erillään siemenistä, koska niistä täytyy paahtamisen jälkeen hieroa kuoret irti.

Pähkinä-siemensekoitukseen voi myös valmiiksi lisätä paahdetun valkosipulin. Paahtaessa on varottava polttamasta valkosipulia. Itse paahdan viipaleet pienellä blinipannulla maapähkinäöljyssä keskilämmöllä. Viipaleita on sekoitettava jatkuvasti.

Sekoita salaattiaineet ja kaada kastike päälle. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä muutama minuutti.

Lahpet thohk sopii todella hyvin jättikatkarapujen kaveriksi. Sitä voi myös varioida lisäämällä esim. ituja, kurkkua, kiinankaalia, mitä vain tulee mieleen.

Jos käytät säilöttyä lahpetia, säilö ylijäänyt lahpet pieneen lasipurkkiin maapähkinäöljykerroksen alle - näin se säilyy viikkoja. Yhdestä 160 g:n pussista riittää n. kolmeen salaattiin.

Maailman parhaat (ja tämän bloginpitäjän ensimmäiset) burgerit

Päätimme mieheni kanssa kokeilla burgereiden valmistamista hänen syntymäpäivänään (joo-o, tämä oli jo marraskuussa, mutta parempi blogipostaus pivossa kuin ei milloinkaan, vai miten se nyt oli).

Se oli suksee. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Burgeri koostui (pohjalta ylöspäin) itsetehdystä sämpylästä, hillittömän hyvästä kastikkeesta, 100 g:n jauhelihapihvistä, cheddar-juustosiivusta (tai tässä tapauksessa kahdesta), tuoreesta tomaatista ja jäävuorisalaatista.

Aloitetaan pihvistä: Ota hyvää ja tuoretta naudan jauhelihaa (vähän rasvaisempi, siis 17-prosenttinen, on parempaa). Vaivaa sitä hieman, että rakenteesta tulee tasaisempi. Tee n. 100 g:n palloja ja litistä ne pihveiksi. Pihveistä kannattaa tehdä selkeästi sämpylää isompia, koska ne kutistuvat pannulla.

Paista kuumalla pannulla 2-3 minuuttia. Kypsymisaika riippuu pihvin paksuudesta - minun makuuni pihvi saa olla hieman punertava sisältä, mutta tällöin jauhelihan on oltava hyvin tuoretta. 3 minuuttia/puoli tuottaa yleensä täysin kypsää, muttei vielä kuivaa lihaa). Nosta pannulta vetäytymään hetkeksi, mausta suolalla ja pippurilla ja länttää cheddarsiivu päälle sulamaan. 

***

Näiden purilaisten parhauden salaisuus on ehdottomasti kastike, joten jatketaan sillä. 

Tein kokeeksi kahta kastiketta, "meathead's glopia" sekä ranch dressingiä. Molemmat olivat ihan hyviä yksinäänkin, mutta varsinainen pommi syntyi, kun mieheni keksi yhdistää kastikkeet. Ranchia ja glopia sekoitetaan n. suhteessa 3:1(-2). Ei ole niin justiinsa.

Olen laittanut kastikkeen pihvin alle, jotta se "ankkuroisi" pihvin paikoilleen. Sitä voi myös sivellä hieman kansisämpylälle, jota se mehustaa mukavasti. 


Ranch-kastike

1 (-2) valkosipulinkynttä
ripaus hiutalesuolaa
0,5 dl sileälehtistä persiljaa silputtuna
0,5 dl ruohosipulia silputtuna
2,5 dl itsetehtyä majoneesia
puoli purkkia kermaviiliä
hieman valkoviinietikkaa
(piimää)

Kuori valkosipulinkynsi. Murskaa kynsi haarukalla. Ripottele päälle hieman hiutalesuolaa ja jatka kynnen muussaamista haarukalla, kunnes se on ihan muhjua. Sekoita majoneesi, kermaviili, yrtit ja valkosipuli. Lisää hieman valkoviinietikkaa ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa yrttejä/suolaa/etikkaa.

Tämä kastike sopii myös dippikastikkeeksi tai salaattiin. Voit ohentaa sitä piimällä, jos se on liian paksua em. käyttötarkoituksiin. Hamppareihin koostumus on juuri sopiva.

Kokeilin piruuttani pakastaa kastiketta, vaikka sanotaan, ettei kermaviili kestä pakastamista. Sulatuksen jälkeen rasva oli erottunut, mutta kastikkeen ulkonäkö korjaantui täysin, kun kastikkeen sekoitti. Maku ei kärsinyt pakastamisesta. Uskon, että myös ranch+glop -seos kestäisi pakastusta yhtä hyvin. 


"Meathead's glop"

1,2 dl majoneesia
1,2 dl ketsuppia
3 rkl dijon-sinappia
1 rkl Tabasco Chipotlea
(1/4 tl (eli pieni ripaus) valkosipulijauhetta - ei välttämätöntä, jos sekoitat tätä ranch-kastikkeeseen, koska siinä on jo aika paljon valkosipulia)

Mittaa ainekset kulhoon ja sekoita, kunnes kastike on tasaista. Kastike säilyy jääkaapissa useita viikkoja ellei peräti kuukausia.

***

Jauhot suussa -blogista löytyi sopivalta vaikuttava sämpyläohje, jota jouduin muokkaamaan olosuhteiden pakosta "terveellisempään" suuntaan – vehnäjauhot loppuivat kesken, joten heitin riskillä taikinaan n. 100 grammaa ohrajauhoja. Eli näistä tuli nyt sitten

Ohraiset hampparisämpylät
20 kpl

5 dl täysmaitoa (viileää)
50 g tuorehiivaa (alkuperäisessä ohjeessa 75 g, mutta pienemmällä määrälläkin pärjäsi)
550-600 g vehnäjauhoja
100 g ohrajauhoja
50 g huoneenlämpöistä voita
10 g suolaa (suunnilleen tasapäinen ruokalusikallinen)

Sekoita kaikki ainekset (sekoita ensin hiiva maitoon) ja vaivaa koneella 10 min tai käsin hieman pidempään. (Taikina saa olla pehmeähköä.)

Anna taikinan levätä kulhossa 30 min.

Jaa taikina osiin ja pyörittele paloista sämpylät. Dippaa sämpylät seesaminsiemeniin ja litistä ne. Näin saat halkaisijaltaan isompia ja litteämpiä burgereita.

Anna sämpylöiden kohota huoneenlämmössä 1,5 tuntia.

Paista 225 asteessa 10 minuuttia.

Kun sämpylät ovat jäähtyneet, voit pakastaa ylimääräiset. Kun teet burgereita, paahda sämpylöitä hieman paahtimessa tai jos haluat hifistellä, paahda vain leikkauspinta valurautapannulla.

***

Vaarallinen bonusvinkki: Tämä on mahtava pikaruoka, jos sinulla on valmiina pakastimessa sämpylöitä, pihvejä (kannattaa laittaa väliin palat leivin- tai voipaperia, että pihvit irtoavat toisistaan), cheddaria ja kastiketta sopivina annoksina. 

Punajuurikeitto ja fetajuustokerma

Tämä resepti oli Yhteishyvän ruokalehdessä jo joitakin kuukausia sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla sitä. Meillä oli ylimäärinen purkki smetanaa, joten käytimme sitä ranskankerman sijasta. Smetana on hieman tahkeampaa, joten sitä voi joutua ohentamaan hieman vedellä tai maidolla.

Ensiksi: fetajuustokerma oli aivan törkeän hyvää. Toiseksi: punajuuret voivat joskus olla pirullisia; tällä kertaa ne olivat hirmuisen kovia eivätkä meinanneet keittämälläkään pehmetä ikinä. Kolmanneksi: monien sosekeittoreseptien ongelmana on liiallinen neste; tässäkin kannattaa käyttää ensin vähän vähemmän nestettä ja sitten soseuttamisen jälkeen lisätä sitä, mikäli keitto on liian paksua.

Keiton ja lisukkeen yhdistelmä oli herkullinen ja niin hienostunut, että sopisi vähän paremmankin aterian alkuruoaksi.

Me vetelimme koko annoksen kaksin (hyvän patongin kanssa), mutta alkuruokana tämä riittää neljälle.

400 g punajuuria
3 perunaa (200 g)
1 sipuli
2 rkl voita tai öljyä
1 l kasvislientä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl timjamia
rouhittua mustapippuria
1/2 purkkia ranskankermaa tai smetanaa
(suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä erikseen, koska kasvisliemessä ja fetajuustokermassa on jo suolaa)

fetajuustokerma:
100 g fetaa
1/2 prk ranskankermaa tai smetanaa
1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
mustapippuria myllystä
(vettä tai maitoa ohentamiseen)

Kuori ja pilko punajuuret ja perunat. Kuori ja hienonna sipuli.

Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipulia, kunnes se on pehmeää. Kuullota punajuuri- ja perunakuutioita, kunnes ne alkavat pehmetä.

Lisää kasvisliemi ja viinietikka. Keitä (teoriassa) 30 minuuttia (käytännössä voi mennä jopa 50 min.) eli kunnes punajuuret ovat pehmeitä.

Mausta, lisää ranskankerma tai smetana ja soseuta sauvasekoittimella.

Hienonna fetajuusto haarukalla. Sekoita joukkoon kerma, valkosipuli ja mustapippuria. Ohenna tarvittaessa, jos seos on liian kiinteää.

Tipauta nokare fetajuustokermaa keittoon ja tarjoile. 

Mikromukibrownie

Törmäsin netissä "mikromukibrownien" reseptiin, ja sitähän piti testata heti. Ja tehdä seuraavana päivänä oma, parannettu, versio.

Alkuperäisellä ohjeella tuli ihan liian iso kakku, joten pienensin ainemääriä. Vaihdoin myös kaakaojauheen tummaan suklaaseen, koska se nyt vain on parempaa.

Mutta pidemmittä puheitta: helpoin "leivos"/"kakku" ikinä. (Varoitus: Resepti saattaa olla turmiollinen, koska tällä tavoin äkillinen kakkuhimo on tyydytettävissä muutamassa minuutissa.)

20 g tummaa suklaata (voi korvata n. 3 rkl:lla kaakaojauhetta)
1 rkl rypsiöljyä
2 (tasaista) ruokalusikallista vehnäjauhoa
2 (tasaista) ruokalusikallista sokeria
ripaus suolaa
4 rkl vettä

Paloittele suklaa mukiin. Sulata sitä mikrossa pienellä teholla n. minuutin-puolentoista pätkissä ja sekoittele välillä.

Sekoita suklaan joukkoon ensin öljy, sitten jauhot, sokeri ja suola. 

Lisää sitten vesi ja sekoita tasaiseksi. Taikina saa olla melko löysää/juoksevahkoa.

Mikrota n. minuutti täydellä teholla. Brownie saa jäädä hieman pehmeäksi (raa'aksi) keskeltä. Heitä kuppiin vielä pala vaniljajäätelöä ja jäisiä vadelmia. Anna niiden sulaa hieman kuuman kakun päällä.

Voilà.

EDIT: Kommenteissa tuli hyvä vinkki laittaa taikinaan pari tippaa vanilja-aromia. Kannattaa kokeilla! Kokeilin myös suunnilleen puolittaa sokerin määrän (laitoin siis hieman kukkurallisen ruokalusikallisen), ja mielestäni lopputulos oli ihan tarpeeksi makea lisukkeiden kera.

Ruokaisaa uutta vuotta!

En tee uudenvuodenlupauksia, enkä varsinkaan blogia koskevia sellaisia. Aion päivittää tätä ihan yhtä laiskasti kuin tähänkin asti, jos siltä sattuu tuntumaan, tai sitten ahkerasti, jos koen olevani inspiroitunut.

Niin kauan kuin muistan lapsuudenperheessäni on ollut tapana syödä lammasta - tai siis karitsaa, luonnollisesti - uudenvuodenpäivänä. Hyvä perinne. Paistoimme siis lampaanviulun ihan kolmistaan (minä, mies ja Sötkylä). Siitä riittikin runsaasti syötävää kolmeksi päiväksi.

Viulun paistaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, mutta pari vinkkiä kannattaa ottaa onkeensa:
- liha kannattaa putsata kunnolla, siis poistaa pinnalta kaikki rasva ja kalvot; lampaanrasva ei ole hyvää
- lihaa kannattaa paistamisen aikana valella melko ahkerasti.

Ideoita lihan valmistamiseen hain tällä kertaa täältä.

Rosmariinilla ja valkosipulilla maustettua lampaanviulua ja (viski)kastiketta

6-8 annosta

1 lampaanviulu, n. 2,5 kg
50 g voita
3-4 valkosipulinkynttä viipaloituna
3 laakerinlehteä
2 isoa shalottisipulia paloiteltuna
1 iso porkkana paloiteltuna
2 dl lihalientä
1 ruukku tuoretta rosmariinia
suolaa ja mustapippuria

Kastikkeeseen lisäksi:
n. 3 dl vettä
1 rkl vehnäjauhoa
1 dl ruoka- tai kuohukermaa
vähän tuoretta rosmariinia
(1 rkl savuista viskiä)
mustapippuria

Pistele puhdistettuun lampaanviuluun muutamia reikiä, joihin työnnät rosmariininoksia. Tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari.

Sulata voi paistinpannussa. Lisää valkosipuli ja paista, kunnes voi ruskistuu hieman. Älä ruskista valkosipulia liikaa.

Heitä lampaan seuraksi uunivuokaan laakerinlehdet, shalottisipulit ja porkkana. Lusikoi valkosipuli lampaan päälle ja kaada n. puolet voista perään. Paista 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Kaada sitten paistin päälle loput voista, lisää uunivuokaan lihaliemi ja pienennä uunin lämpöä 150 asteeseen.

Paista viulua, kunnes sisälämpötila on 75 astetta. Valele välillä pannussa olevalla nesteellä. 

Kun liha on kypsää, suolaa ja pippuroi se. Lisäsin hyvin vähän suolaa myllystä, koska kastikkeesta tulee helposti aika suolainen (ja koska halusin, että myös vauva voi syödä lihaa). Kääri liha vetäytymään folioon. Kun liha saa vetäytyä rauhassa, suola imeytyy siihen hyvin.

Kaada uunipannuun jääneet vihannekset ja liemi kattilaan. Huuhtele pannu parilla-kolmella desillä vettä ja kaada tämäkin kattilaan, jotta saat kaikki maut talteen. Sekoita joukkoon vehnäjauho.

Keitä kastiketta n. 15 minuuttia, eli kunnes se on sakeutunut. Siivilöi kastike puhtaaseen kattilaan. Lisää kerma ja mahdollinen viski ja kuumenna. Mausta rosmariinilla ja pippurilla. Pelkkä paistinliemikastike ilman viskiäkin on hyvää - kaikkihan eivät tykkää alkoholijuoman mausta kastikkeessa.

Lammaspaisti tarjotaan (perinteisesti) valkosipuliperunoiden kanssa. Äitini tekee loistavia valkosipuliperunoita alusta asti, mutta minun täytyy tunnustaa olevani niin laiska, että käytän  pakasteperunoita. Ne eivät kyllä ole yhtään niin hyviä kuin ns. oikeista perunoista tehtynä, mutta ajavat asian tällaisissa vähemmän juhlallisissa yhteyksissä.