Sokerikakkupohja

Teki mieli lisää mansikkakakkua, joten tein lisää mansikkakakkua. Samalla kokeilin erilaista sokerikakkupohjareseptiä.

Aiemmin mainitsin, että Kinuskikissalta peräisin oleva, hieman muokattu, resepti tuottaa kyllä rakenteeltaan ja maultaan hyvää sokerikakkua, mutta myös likilaskuisen lopputuloksen. En tiedä, mikä reseptissä mättää, mutta ensimmäinen ongelmanratkaisuyritys oli vähemmän rasvaa ja enemmän jauhoja.

Lopputulos oli ihan mallikas, mutta vielä kaukana täydellisestä.

Mikä sitten oli huonoa ja hyvää? Jo kakkua paistaessani mies huomautti, että täällä haisee muna. Munanmakuisuushan on ollut ykkösinhokkini perinteisessä lasillinen munia + lasillinen sokeria + lasillinen jauhoja -sokerikakkuohjeessa. No, tämänkertainen pohja ei ollut kovin pahasti munanmakuinen, mutta kyllä siinä sellainen hienoinen paistetun munan vivahde oli. Toinen ongelmani sokerikakkujen kanssa on höttöisyys. Tämä oli ja ei ollut höttöinen. Pohjasta tuli hieman hajoavainen ja melko sienimäinen, mutta ei tämä ihan höttöisimmästä päästä ollut, vaan verrattain jämäkkä sokerikakuksi. Ja tämä pohja ei ollut likilaskuinen, vaan kohosi kauniisti ja pieni kuoppa tasoittui kakun jäähtyessä.

Täydellisen mehevän ja jämäkän sokerikakkupohjan metsästys siis jatkuu. 

4 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoa
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
80 g voita

Voitele ja korppujauhota 24 cm:n irtopohjavuoka.

Siivilöi jauhot erilliseen kulhoon ja sekoita niiden joukkoon leivinjauhe. Sulata voi.

Vatkaa munat ja sokeri jämäkäksi ja valkoiseksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi jämäkkää, kun vatkaimen terällä pintaan piirretty kuvio pysyy hetken aikaa kasassa.

Nostele vaahtoon jauhoseos ja voisula vuorotellen useammassa erässä. 

Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Kokeile lopussa kypsyyttä tikulla: jos tikkuun ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Anna kakun jäähtyä vuoassa ainakin 15 minuuttia ennen kumoamista. Kakkupohja kannattaa leikata jääkaappikylmänä – tällöin se ei hajoa niin helposti.