Yritän nyt tehdä jonkinlaista paluuta blogimaailmaan. Ja jos tekee comebackin, niin se on parasta tehdä tyylillä.
Sitä paitsi tämä ruoka on jotain niin mahtavaa ja upeaa, että olisi synti pitää se omana tietonaan. Tutustuin ruokalajiin viime joulun aikaan, kun mieheni toi kotiin pienen annoksen teenlehtisalaattia eräiltä nyyttikesteiltä. Mieheni varoitti, että ruoka on tulista ja ettei sitä pysty syömään paljon kerralla. Ahmin annoksen ja jäin kaipaamaan lisää. Myös mieheni oli myyty, ja hän ottikin pian selvää, mistä saisi hankittua salaatissa käytettyjä fermentoituja teenlehtiä.
Fermentoidut teenlehdet,
lahpet, ovat Burman kansallisruokaa. Niistä tehdyllä salaatilla,
lahpet thohkilla, taas on hieman samanlainen sosiaalinen rooli kuin kahvilla Suomessa. Aitoburmalainen lahpet thohk on melko tymäkkää tavaraa, koska siinä on hyvin paljon pähkinöitä ja siemeniä, chiliä ja tietysti lahpetia ja melko vähän kasviksia. Sitä syödäänkin yleensä hyvin pieninä annoksina.
Mieheni kanssa olemmekin kehittäneet hieman salaattisemman version, jota voi syödä vaikka puoli kulhollista kerralla. Ja sitä muuten tulee syötyä se puoli kulhollista kerralla, koska lahpetin maussa on jotain todella koukuttavaa. Todennäköisesti kyse on umamista: käymisprosessi kehittää teehen runsaasti umamia, joten salaatissa on hyvin ruokahalua kiihottava maku ilman tippaakaan lisättyä natriumglutamaattia (osa aineksista saattaa kyllä sisältää ko. yhdistettä luontaisesti). Lahpet thohkin maku on aivan omansa - sitä on täysin mahdotonta kuvailla, koska se ei muistuta mitään muuta tuntemaani. Paitsi että se on aivan käsittämättömän herkullista (mainitsinko jo, että syön sitä juuri tässä kirjoittaessani...) Okei, olen ilmeisesti vähän umami-addikti, mutta on sitä pahempiakin riippuvuuksia. (Niin, ja puolitoistavuotias lapsemme rakastaa tätä salaattia: hän mättää sitä kaksin käsin suuhunsa ja välillä saattaa vähän haroa kieltään, kun chili käy liiaksi pääälle. Sivumennen sanoen, jäätelö auttaa pahimpaan poltteeseen. Joko lapsemme on jotenkin omituinen tai sitten kukaan ei voi vastustaa lahpet thohkia.)
Ihan oikeasti, jos harrastuneisuutta riittää, niin tehkää tätä salaattia! Jos ette ihastukaan, niin tulittepahan ainakin kokeilleeksi jotain niin eksoottista, ettei siitä ole kuullut kukaan. Tää ei oo mainstreamiä, hei!
Ja tässä on se pieni mutta: fermentoituja teenlehtiä saa ainoastaan Lontoossa toimivasta burmalaisesta verkkokaupasta,
Mum's Housesta. TAI: englanninkielisiltä nettisivuilta löytyy ohjeita, joilla ko. tuotetta voi imitoida käyttämällä esim. sencha-teetä ja tavallisia, jokaisen keittiön kaapista löytyviä aineksia (en ole kokeillut, mutta
tämä resepti vaikuttaa hyvältä).
Tilasimme Mum's Housesta pienen koe-erän erilaisia laatuja, ja parhaita olivat A-Yee-Taung Original Flavor, saman merkin Shu Shel (erittäin tulinen) sekä erään toisen merkin maustamaton sortti, jota ei näköjään enää ole valikoimissa. Jotkut bloggaajat ovat sitä mieltä, että nämä säilötyt versiot lahpetista ovat kammottavia eikä niistä voi puhua samana päivänä ns. tuoreen lahpetin kanssa. En ole maistanut tuoretavaraa, mutta mielestäni säilötty on kyllä ihan hyvää. On totta, että suoraan pakkauksesta otettuna säilötty lahpet näyttää, tuoksuu ja maistuu vähemmän ruokahalua herättävältä, mutta maku avautuu ja tuoreutuu lisäämällä lahpetiin limettimehua. Älkää siis lannistuko, jos ostamanne lahpet näyttää kasvinsyöjän kakalta ja maistuu omituiselta tai tympeältä - se on ihan normaalia. Älkää siis syökö sitä suoraan pussista.
Mutta asiaan. Reseptissä esiintyvät mitat ovat aika summittaisia: kun salaattia on tehnyt pari kertaa, siihen löytyy hyvä näppituntuma eikä aineksia tarvitse mittailla.
Tee ensin "kastike":
4-6 rkl lahpetia
2-3 rkl maapähkinäöljyä
1/2-1 limetin mehu sen mukaan, kuinka mehukasta limetti sattuu olemaan
1 rkl kalakastiketta (tai pari tl soijakastiketta)
chiliä kuivattuna hiutaleina tai tuoreena hienonnettuna, mikäli kastike ei ole tarpeeksi tulista
(joskus puristan sekaan puolikkaan valkosipulinkynnen - näin olen tehnyt erityisesti maustamattomalle lahpetille)
Sekoita ja anna tekeytyä salaatin leikkaamisen ajan. Kastike saa olla aika hapanta (tarpeeksi limettiä) ja öljyistä.
Salaatti:
500 g kaalia hyvin ohuina suikaleina
2-3 tomaattia ohuina paloina
1-2 dl pähkinöitä ja siemeniä paahdettuna, esim. maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä
2 valkosipulinkynttä viipaloituna ja kullanruskeaksi paahdettuna
Pähkinöitä ja siemeniä voi paahtaa isomman satsin, jotta salaattia saa aina helposti tehtyä. Pähkinät ja siemenet paahtuvat helpoimmin 200-asteisessa uunissa (5-10 min). Niitä on seurattava ja sekoitettava välillä, etteivät ne pala. Paahdan kuorelliset maapähkinät erillään siemenistä, koska niistä täytyy paahtamisen jälkeen hieroa kuoret irti.
Pähkinä-siemensekoitukseen voi myös valmiiksi lisätä paahdetun valkosipulin. Paahtaessa on varottava polttamasta valkosipulia. Itse paahdan viipaleet pienellä blinipannulla maapähkinäöljyssä keskilämmöllä. Viipaleita on sekoitettava jatkuvasti.
Sekoita salaattiaineet ja kaada kastike päälle. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä muutama minuutti.
Lahpet thohk sopii todella hyvin jättikatkarapujen kaveriksi. Sitä voi myös varioida lisäämällä esim. ituja, kurkkua, kiinankaalia, mitä vain tulee mieleen.
Jos käytät säilöttyä lahpetia, säilö ylijäänyt lahpet pieneen lasipurkkiin maapähkinäöljykerroksen alle - näin se säilyy viikkoja. Yhdestä 160 g:n pussista riittää n. kolmeen salaattiin.
